Elokuussa olen viimeeksi tänne kirjoittanut. Tuntuu, että talvi ja kaikki muu elämässä nielaisivat minut kokonaan. Välillä olen käynyt lukemassa teidän muiden kirjoituksia. Välillä olen niitä kommentoinut. Joskus olen vain lukenut pikaisesti jonkin palasen kännykällä, mutta en ole kirjautunut kommentoidakseni. Minulla ei ole kuviakaan omastakaan puutarhastani ollenkaan syyskuun alun jälkeen. Sieltäkin vain pari kuvaa.
Eilen kuvasin jo aiemmin esiin tulleet lumikellot kameralla. Aiemmin otin vain pikaisen kännykkäräpsyn. Onneksi kuvasin eilen myös vierellä melkein lumessa kukkivan talventähden, sillä viime yönä satoi pikkasen lisää lunta. Ensi viikolle on kovat toiveet sille, että lumet lähtisivät taas ajotieltä sekä kukkapenkin kulmalta.
Pikkasen huokasen nyt syvään ja alan kuunnella puutarhainnon heräämistä. Olen viimeiset noin 9 vuotta ollut enemmän tai vähemmän kaikissa täydennyskoulutusjutuissa. Nyt tänä keväänä saan taas pari täydennyskoulutusrutistusta päätökseen, joista toinen on vaatinut tämän talven aikana suuren ponnistuksen ja muutama hermonsäiekin on ehkä katkennut. Olen nyt vannonut, että ihan heti en vastaavaan lähde. Kapasiteettini on ollut vähän kovilla viime kuukaudet.
Nyt kuitenkin huomaan, että energiaa alkaa taas (flunssan jälkeen) virrata. Osa energioista tulee menemään nyt puutarhaseuran juttuihin. Osa energioista ehkä näkyy siinä, että blogi olisi vähän aktiviisempi.
Täytyy varmaan alkaa kaivella viime vuoden muistiinpanoja esille, että muistaisi, mitä sipulikukkia onkaan tullut hommattua. Ennen kuin Suomessa kukkii tulppaanit, minun olisi tarkoituksena (jos ei sairastumisia tule) mennä käymään Keukenhofissa. Sitä odotan innolla. Vaikka pelkääkin vielä, että jokin noro tai influenssa vielä tulee ja kaataa.
Niin kauan, kun omassa puutarhassa on kukkapenkit vielä lumen alla, ei pysty kamalasti mitään ihmeellistä tekemään. Mutta se tilanne voi muuttua todella nopeasti.
Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Hermosäikeiden katkeaminen ja yleinen uupumus eivät kyllä kivoja uutisia ole, mutta toivottavasti kevätaurinko hivelee ja nostattaa. Ja toivottavasti sielläkin oli ihanan lämmin syksy, vaikka et ottanutkaan kuvia.
VastaaPoistaIhana näky tuo keltainen talventähden pallero lumessa! Tänään onkin taas superkylmä pohjoistuuli – edes aurinko ei pysty ihmeisiin, mittari pysyy vain pari astetta plussalla. Jos tässä jaksaa vielä purra hammasta pari päivää, saamme varmaan nauttia ihanasta keväästä ensi viikolla.
Onneksi nyt kuormittumisen syynä oli vain niin paljon tekemistä. Nyt kun tekeminen alkaa vähentyä, energiaakin on taas. Helposti toki olisi tullut vakavaakin uupumista, jos tilanne olisi jatkunut kauan.
PoistaAurinko ei tänään taida pystyä kovin suuriin ihmeisiin, toivottavasti ensi viikolla pääsee ehkä näkemään talventähden kukassa.
Syksy oli lämmin. Syyskuussa tein yhden reissun vielä ilman takkia. Se oli hämmentävää.
Moni pitkään kirjoittanut blogi on ollut viime aikoina hiljainen. Kiva siis kuulla, että olet yhä "langoilla" ja mahdollisesti myös aktivoidut lisää. Toivottavasti työsaralla helpottaa, ettet aivan uuvu kouluttautumisen parissa. Jospa matka Keukenhofiin tuo sinulle uutta energiaa myös omassa puutarhassa touhuamiseen.
VastaaPoistaToivottavasti kaikki taudit pysyttelevät sinusta kaukana. Mukavaa kevään odotusta!
Tosi kiva kuulla sinusta jälleen! Ehkä nyt saat pitää riittävän pitkän tauon uusista koulutuksista ja vastaavista työjutuista. Toivottavasti uusi puutarhakausi piristää ja tuo voimia, koska on aivan erilaista puuhaa.
VastaaPoistaMukavaa Keukenhofin reissua sitten kun se koittaa. Aurinko tekee sen, että puutarhainnostus herää.
VastaaPoista