Toukokuu mielessä

Olen herännyt tänään liian aikaisin ja avasin toukokuun valokuvakansion koneelta. Kuvia katsoessa tuli taas melkein epäuskoinen olo, voiko tämän pimeän ja värittömän ajan jälkeen todellakin alkaa taas värikäs, valoisa ja kukkatykityksen aika.

Minä pidän kovasti esikoista toukokuussa. Joidenkin esikoiden runsastumista saa odottaa, jotkin ovat jo hyvinkin näyttäviä.

Pidän pörräävistä pölyttäjistä. On ihanaa huomata, että pölyttäjiä on yhä olemassa. Tässä pölytetään hapankirsikkaa.

Pidän kukkivista puista. Silloin on kukkia ylhäällä ja alhaalla.

Ja tulppaaneista ja muista sipulikukista sekä nousevista perennoista.

Myös muut kukkivat toukokuun perennat ovat kuin suuri ihme. Miten jotkin kasvit ovatkin heti valmiit kukkimaan, vaikka maa ei ole ollut kovinkaan lämmin kovinkaan kauan.

Kun tulppaanien määrä vähenee, on aina lupaus jostain uudesta kukkivasta.

Olen jo jonkin verran miettinyt tulevaa kevättä. Työlistaa ei tarvitse juuri tehdä, sillä on selvää, että voi jatkaa siitä, mihin viime syksynä jäin. Sen sijaan mieltä kutkuttaa uudet istutusalueet. Niihin latautuu kovia odotuksia, vaikkakin tiedän, että istutusalueet eivät ole vielä parhaimmillaan heti seuraavana vuonna. Nykyisin osaan jo varautua siihen, että ensimmäinen kevät ja kesä uuden istutusalueen luomisen jälkeen menee täydentäessä, pohtiessa ja muuttaessa.