Seuraava vuodenaika on kevät

Tämä tammikuu ei ole tuntunut vielä edes kunnon talvelta. Vettä satanut tai pakastanut ilman lunta. Hieman jännittää, miten kasvit selviävät ilman lumisuojaa nämä sahaavat säät. Silti seuraava vuodenaika on kevät. Kevät  alkaa aina maata tuijottelemalla ja pälvipaikkoja tutkimalla. Kumartuen ja kyykkien. Kunnes väriä alkaa olla myös korkeammalla, laajemmalla sekä jopa puissa. Luonnon heräämisen ihme on saanut uutta ulottuvuutta puutarhaharrastuksen myötä. En muista ennen puutarhaharrastuksiani kyykkieni joka päivä pari kertaa päivässä jonkin lumilämpäreen äärellä tuijottamassa haltioituneena jotain vihreää.

Vuonna 2019 huhtikuussa oli lunta. Myös jänikset olivat pyörineet puutarhassa. Aina kuitenkin ne hangesta pilkistävät kukat ovat suuren suuri ihme. Usein lumikellot voivat kukkia vastaavalla tavalla kuin tämän kuvan jouluruusu.

Tällä tontilla on ollut sinivuokkoja siitä asti, kun täällä olemme asuneet. Osaa siirtelen aina kukkapenkkeihin. Eri paikat ovat eri tavoin lämpimiä, joten sinivuokot kukkivat sen vuoksi pitkän aikaa tällä tontilla.

Sinivuokkojen aikaan on kuitenkin usein vielä aika paljon myös ruskeaa.

Krookukset ilahduttava sekä minua, että kimalaisia. Myös sinivuokoissa ja skilloissa joskus möngertää kimalaisia, painaen kukkien varret notkolle.

Krookuksia ei ole vielä kertaakaan ollut liikaa yhdessäkään penkissäni.

Kevätkurjenmiekoihinkin kimalaiset mönkivät kukan sisään. Mahtuvat juuri ja juuri ja punkevat jotenkin sieltä myös ulos. Lisään siis mielelläni joka syksy itselleni kevääksi pientä iloa pikkusipulien muodossa ja samalla saavat kimalaisetkin ja varhaisin heräävät perhoset tekemistä.

Toivon, että tulevana keväänä voin taas ihastella näiden tuttujen kevätkurjenmiekkojen lisäksi jotain uutta lajia, jota istuttelin syksyllä.

Toukokuussa vihreyden määrään räjähdys on sellainen, jota ihmettelen joka vuosi. Olen joskus toukokuisina kiireisinä päivänä toivonut, että meillä olisi kansallinen vapaapäivä niiksi päiviksi, kun vihreys ja vehreys räjähtää. Se on joskus hämmästyttävää, kun muistaa, että edellisenä päivänä oli vain aavistus vihreästä ja seuraavana päivänä onkin monissa puissa selvää vihreyttä ja jopa lehtiä.

Toukokuu sisältää varsin monia erilaisia puutarhaviikkoja. Vapun jälkeen (kuva otettu 3.5.) tontin valkovuokot toivat jo paljon vihreyttä muuallekin kuin kukkapenkkeihin, mutta kukkapenkkeihinkin ne eksyvät. Tämä Double Ellen - jouluruusu on tällä hetkellä ainoa muu kuin valkoinen jouluruusu. Yksi värikkäämpi siementaimi tällä tontilla on, mutta se ei ole vielä kukkinut. Selkeä puute: lisää erivärisiä jouluruusuja. Osa aikaisin kukkivista esikoista näkyvät myös tiellä ja niitä ohi kulkevat naapuritkin kertovat joskus katselevansa.

Näissä kuvissa on valtava ero sillä, miten ja millä valolla näitä kuvaa. Kameralla myös olisi iso ero, jos olisi erilaisia kameroita, joita vaihdella. Alla sama jouluruusu pari päivää myöhemmin auringonpaisteisella säällä eri kuvakulmasta (eli kuvaaja joutuu kyykkimään).

Tämä vaihe alkaa olla se, jossa kukkia on enemmän, mitä jaksaa laskea ja ei tiedä, mitä katsoisi. Omienkin kuvien kanssa on jopa nyt paljon valinnanvaraa. Silti kuvista jää pois moni muu aisti: tuoksut, äänet ja lämmön tuntu iholla. 

Kevät on jo mielessä. Nyt on myös paljon uutta odotettavaa, sillä puutarhassa monta uutta istutusaluetta, joiden multiin on kaivettu sekä perennoja että sipulikasveja. Vielä menee hetki, ennen kuin puutarhassa kukkii.