sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Lokakuun inspiraatio

Kummallista, että lokakuu tuo mukanaan puutarhainspiraation. Syy ei ole edes puutarhan viimeisten kukkijoiden, vaikka kauniita nämä myrkkyliljat ovatkin. Kuvassa syysmyrkkylilja Waterlily. Kerrottu kaunotar, jonka kukinta näköjään runsastuu vuosien myötä.


Ulkona on ollut kaunista. Tänään olen nauttinut ulkona väreistä. Rusokirsikka pistää nyt parastaan.


Rusokirsikka ei ole ihan keskeisellä paikalla tällä pihalla. Joten toinen rusokirsikka on vakavasti suunnitteilla enemmän etupihan puolelle.


Tänä vuonna minun ei pitänyt missään nimessä tehdä yhtään mitään uutta puutarhassa. Mutta poikkeus tuntuu vahvistavan säännön. Tuleeko teille mieleen sellaisia matalia perennoja, jotka eivät häiriinny, vaikka maa olisi pakkasella välillä paljas? Tarvitsen jonkin perennan paikkaan, josta joskus kolataan lunta talvella. Kyseissä paikassa mm. juolavehnä on viihtynyt ilman ongelmia, mutta nyt voisin jo koettaa jotain perennaa. Kuvassa siis paikka portaiden vierellä herttavuorenkilven vieressä. Ei ole kovin aurinkoinen paikka. Aurinko paistaa enemmän noille vuorenkilville. Herttavuorenkilven päältäkin on usein kolattu, koska en niistä suuremmin pidä. Siitä huolimatta rehottavat joka vuosi. Herttavuorenkilpiä tulen pikkuhiljaa tuosta paikasta riipimään pois. En ole varma vielä, että millä aikataululla. Nyt vuorenkilvet piilottavat alleen pienen kivimuurin.


Tämän uuden innon sai aikaan muutama pionin juurakko, jotka eilen ostin läheisestä saksalaisesta kauppaketjun myymälästä. Sieltä tarttui mukaan neljä juurakkoa: pioni Krinkled White, pioni Mme Emilie Debathene, Pioni Wladyslawa ja pioni Dancing Butterfly. Tänään piti jo hakea multaa ja samalla ostin yhden syyshortensia Wim's Redin puoleen hintaan. Nyt jo mietin myös krookuksia ja tulppaaneja ja mietin, että pitäisikö vähän kurkata muitakin alennusperennoja.

Olen siis tänään aloittanut jo projektin. Ensin kaatui kaikenlaista risukko ja muuta pientä puuta. Ja sitten piti miettiä ja suunnitella ja vähän jo kaivaa. Ja välillä tuijottelin oravaa. Ihmettelin, että miten nuo pikkueläimet osaavatkin väistellä orapihlajan piikkejä.


Tänään taas unohdin tulevan talven, vaikka olenkin hieman potenut etukäteisahdistusta pimeydestä. Aurinko tuli iltapäivällä näkyviin ja toi esiin taas upean väriloiston. Tai sitten olinkin oikeasti kaivanut jotain puutarhaprojektia. Se viritti jo vaikka mitä suunnitelmia myös ensi kevättä ajatellen.


Nyt on mukavaa, kun on jotain, mitä suunnitella.

17 kommenttia:

  1. Hyvät pionit löysit, nuo yksinkertaiset viehättää itseäni aina vain enemmän vaikka nyt ostinkin kerrottuja. Yksinkertaisille voisi tehdä ihan oman istutuksen. Lokakuussa on sää suosinut puutarhaintoa, helteellä ei oikein jaksanut mitään. Upea punainen väri rusokirsikassa, omani on lähinnä ruskea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä istutan mielelläni, paljon ei enää ollut valinnan mahdollisuuksia. Onneksi puutarhaan mahtuu monenlaisia pioneja. Tulevan viikon illat ovat osittain jo ohjelmoituja, mutta jos vaikka otsalampun valossa saisi tehtyä projektin tältä syksyltä loppuun. Keväällä voi sitten jatkaa.

      Poista
    2. Ai niin, tuli mieleen kävisikö vuorenkilpien tilalle joku matala kurjenpolvi, monet kukkivat myös varjossa. Illat on tosi lyhyitä, seitsemältä pilkkopimeää.

      Poista
    3. Kiitos ideasta. Voisin kokeilla. Iltaisin pimeys tulee kyllä koko ajan nopeammin.

      Poista
  2. Ihanat aurinkoiset päivät tuovat virtaa ja jotenkin on ihanaa, että aika ei enää mene ruohonleikkuussa ja kaikessa muussa hetitehtävässä kesähommassa, jotenkin nyt ehtii taas maata kaivaa ja suunnitella. Ja maa on ihanan kosteaakin, kun on satanut! Ihan samaa tänään mietin: mahtavat puutarhurointisäät. Ja nää syysvärit!
    Ekana tuleekin mieleen hieno syysväriperenna, ihan tavis verikurjenpolvi. Joissakin niistä on vieläkin yksittäisiä kukkia, mutta tähän aikaan niiden pointti on tuon rusokirsikan punainen syysväri. Ja kestävät mitä vain, ja kaasvavat ihanan siistiksi mättäiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sillä välin, kun kirjoitin kommenttia, kirjoitti Katja omaansa - ihan samoilla linjoilla ollaan :-D

      Poista
    2. Hyvät ideat teillä molemmilla! Tähän aikaan vuodesta muistaa myös ajatella syysvärityksiä.

      Poista
  3. Kurjenpolvista varmasti löytyy sellaisia, jotka kestävät lumien kolaamista. Verikurjenpolvessa on tosiaan upea syysvärikin. Vanhemmillani on rönsyakankaalia ajotien vieressä ja välillä sen päältä vedetään traktorilla lumet (ja osa kasvustostakin) pois. Hyvin on kestänyt. Sillä on kuitenkin se haittapuoli, että leviää aika innokkaasti joka paikkaan. Rusokirsikassa on upea syysväri, todella hehkuva. Jos haluaa välttyä uusilta projekteilta, ei pitäisi mennä lähellekään mitään kasveja myyvää putiikkia ja pysyä myös poissa netin ja puutarhalehtien ulottuvilta. Omasta puutarhastakin pitäisi pysyä poissa ja mieluusti ylityöllistää itsensä niin tehokkaasti, ettei vain jää aikaa puutarhalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota verikurjenpolvea nyt tosiaan vakavasti mietin. Olen hyvin vähän käynytkään taimistoilla, kun en ole voinut mitään juuri ostaa. Nyt sitten voin kevättä varten tehdä pohjatöitä ja toki istuttelen vielä niitä, mitä minulla jo on.

      Poista
  4. Tämä on erinomaista aikaa puutarhatöille; sopivan viileää ja multakin muhevaa ja kosteaa. Sääli, ettei kaupoissa ole enää juuri mitään ostettavaa (monet puutarhamyymälät ovat jo kiinnikin).
    Meillä on maanpeitekasvina pikkutalviota ja kevätkaihonkukkaa alueilla, joihin kolataan lunta ja jotka ovat välillä ihan paljaina. Kevätkaihonkukka näyttää olevan uskomattoman sitkeä ja uusituu nopeasti pienistä vammoista. Pikkutalvio sietää ilmeisesti ihan mitä vain. Sen haittana on helppo leviävyys, mutta jos alueen rajaa niin, ettei pikkutalvio pääse tekemään lonkeroitaan muualle. Kurjenpolvista varmasti löytyy monta hyvää ehdokasta ja niissä on usein syksyllä kaunis väritys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkutalvio olisi varmasti sitkeä. Luulen, että en muista rajata sitä tarpeeksi, joten tuohon en uskalla sitä laittaa. Nuo vuorenkilvet pitäisivät sen vielä aisoissa, mutta jatkossa vuorenkilpien määrä tulee vähenemään. Eilen tajusin, että siirtelen vuorenkilpiä aina paikkoihin, joihin haluan istuttaa jotain muuta parin vuoden kuluttua. Seassa ei rikat viihdy.

      Poista
  5. Your garden really look great!
    This squirrel is a nice visitor!
    Greetings

    VastaaPoista
  6. Kurjenpolvi on kestävä ja kaunis, mutta esimerkiksi minulla se on kova leviämään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy taas miettiä. Luulen, että verikurjenpolvi on kuitenkin aika vahva ehdokas.

      Poista
  7. Ihana rusokirsikka! Syksyn värejä minä kaipaisin omaan pihaani lisää. Hienoja hankintoja, nythän onkin pionien paras istutusaika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rusokirsikka on upea syksyllä. Se usein pudottaa punaiset lehtensä joitain muita puita aikaisemmin.

      Poista