tiistai 11. syyskuuta 2018

Minä puutarhurina

Kiitos Millainen puutarhuri olen? - haasteesta Intianminttu Mielen Lumoa-blogista. Ja kiitos Pauliina Kukka&Kaali-blogista, että laitoit haasteen liikkeelle. Näitä vastauksia on ollut hauska lukea.


Valitsin nyt tällaisen tajunnanvirran tyylikseni, kun vastaan kysymyksiin. Aihealueita ovat:

Puutarhasuunnittelu
Ostokset
Työkalujen säilytys
Minä hyötytarhurina
Kitkeminen
Puutarhapuuhat
Puutarhan tyyli
Kasvivalikoima
Minä ja sää
Suhtautuminen vuodenaikoihin

Puutarhasuunnittelu:

Minä en osaa luokitella itseäni puutarhasuunnittelijana mitenkään. Toisaalta teen suunnitelmia, joskus jopa paperille. Mutta minun on pakko nähdä asioita konkreettisesti. Joten suunnitelma voi silloin muuttua asiaa tehdessä, sillä kukkapenkkiä kierrellessä voi tulla parempi idea. Ei ole myöskään erikoista sekään, että jokin "valmis" kukkapenkki onkin seuraavana vuonna selkeästi liian pieni ja se leviää johonkin suuntaan vielä ainakin vähän.

Joskus taas suunnitelma on ikään kuin muhinut mielessä, tartun lapioon ja alan kaivaa.

Omaa puutarhaa voi aina myös katsoa uusin silmin ja huomata eri aikoina puutteita, joita sitten on hyvä jatkossa täydentää.

Suunnittelin, että kosmoskukat kasvavat noin 80cm korkeiksi ja tsinnia niitä hieman pidemmäksi. Toisin kävi. Kastelukannu on mittatikkuna. Kosmoskukat ovat ehkä noin 150-180cm korkeita.

Ostokset:

Ostokset selvästi muuttuvat myös käytettävän rahavirran mukaisesti. Tänä vuonna päätin, että tänä kasvukautena en tee mitään uudistuksia, enkä suuria hankintoja. Syynä se, että rahavirrat (tai puroset) ohjautuivat muihin asioihin. Olen mielestäni pysynyt hyvin päätöksessä. Keväällä olen muutamia hankintoja tehnyt mm. Marketanpuiston markkinoilta, mutta uusien ostettujen taimien määrä on alkukesän jälkeen tipahtanut nolliin.
Tänä vuonna kyttäsin Lidlin mainoslehtiä, jotta osasin olla oikeana päivänä kyttäämässä ja säästämässä. Sillä minun elämästänihän ei tule talvella mitään, ellen ole syksyllä piilottanut multiin jotain uutta odotettavaa sipuleiden muodossa.

Pitää aina muistaa, että aikaisin kukkivat krookukset voi laittaa lähes mihin vain, kunhan niiden lähelle pääsee kävelemään. Myöhemmin kukkivia krookuksia ei kannata laittaa penkin keskelle, jos siellä kasvaa esim suurilehtisiä ukkolaukkoja tms. 

Edelliseen ja tähän kohtaan liittyen, minulla on selkeästi muutamassa penkissä liian vähän krookuksia. Niitähän pitää olla vähintään kimalaisten takia. Joten nyt multiin tulee pääsemään krookuksista:
30 kpl Ruby Giant
20kpl Krookus gelb/yellow (ei muuta lajikenimeä)
30kpl Barr's Purple
10kpl Jeanne d'Arc
22kpl King of the Striped
12kpl Krokus Vernus Grand Jaune

Osaa näistä krookuksista jo kasvaakin jossain päin puutarhaa, osaa taas ei. Myös samaisesta aiemmin mainitusta ostospaikasta lähti mukaan:

10kpl Iris Katharine Hodgkin
8kpl Narsissi Cassata
10kpl Narsissi Cheerfulness
8kpl Tulppaani Negrita Douple
10 kpl Tulpaani Virichic
8kpl Tulppaani Paul Scherer
8kpl Tulppaani Huis ten Bosch
12 kpl Tulppaani Purple Prince
10 kpl Rhapsody of Smiles

Kaikki tämä luettelo vain noin 36 euroa. Siis selvää ja pelkkää säästöä. Toki vielä ostan jostain vähän suuremman määrän liljakukkaisia valkoisia tulppaania, koska on sellainen pakkomielle juuri nyt.

Etualan tummat tulppaanit ovat Paul Schere- lajiketta.

Työkalujen säilytys

No, surkeaa kaikin puolin on tuo työkaluasia. Ensinkin työkaluja on liian vähän ja jotkin hävinneet. Ties vaikka joskus niihin vielä törmään, vaikka kompostorista tai kaivan niitä esiin jostain ties mistä. Koska olen ihan huono säilyttämään työkaluja oikeissa paikoissa, varon myös kovin kalliiden työkalujen ostamista, jotta ne eivät ole ihan heti pilalla surkean säilytyksen tai unohtamisen takia. Parhaiten säilyy paikoillaan työkalut, jotka ovat jo päätyneet koristeiksi.

Tämä kuva sopisi myös puutarhapuuhiin tai kitkemiseen. Olen näköjään kitkenyt kivituhkaa, kerännyt lehtokotiloita, sekä punainen nurmikolla on kanttausrauta. En erota, olenko jo kantannut, jättänyt asian kesken vai suunnitellut kanttaamista. Kuva on otettu heinäkuussa, joten työkalut tai hanskat eivät enää onneksi ole noilla sijoillaan.

Minä hyötytarhurina

Jos tämän asian tiivistäisin: Kävisi todella ohuesti, jos olisin oman kasvattaman ruoan varassa. Nälkä tulisi jo kasvukaudella. Eli vähän enemmän voisin asiaa vielä opetella, että saisin paremmin satoa siltä alalta, mitä viljelen. Joka kevät yhtä innokkaana ja jossain vaiheessa kesää asian vähän unohtaen. Varsinkin sen lannoittamisen.

Heinäkuussa salaatti oli ehtinyt kukintavaiheeseen, talvivalkosipuli ja porkkana oli yhä vailla lannoitusta.

Kitkeminen

Olen alkanut iän myötä pitämään kitkemisestä. En toki pidä siitä aina, enkä varsinkaan joka päivä. Mutta olen päässyt joskus kitkiessä jopa mediatiiviseen tilaan, jolloin kaikki murheet, huolet ja muut ovat kadonneet ja on ollut vain minä ja edessä näkyvä rikkaruoho. Sellaista arjen helppoa mindfullnessia. Mutta täytyy myöntää, että joskus kitken kyllä vaan sinne päin ilman mitään kiinnostusta hommaa kohtaan.

Puutarhapuuhat

Teen mielelläni uusia projekteja. Yritän opetella saamaan nautintoa myös vanhan uudistamisesta tai ylläpidosta. Joskus mikä tahansa puutarhapuuha tuntuu ihanalta ja joskus kaikki puutarhahommat vaativat oikein patistamista. Siis itse patistan itseäni. Onneksi osa hommista puutarhassa palkitsee välittömästi. Pidän siitä konkreettisesta oman käden jälkien näkymisestä ja toisaalta siitä, että osassa kärsivällisen odottamisen jälkeen näkee tuloksia.

Tänä kesänä kastelukannuille oli käyttöä. Saaveista oli vesi loppu useasti, joten kannuja tuli täytettyä ja niitä raahattua paljonkin. Kuten varmasti moni muukin teki. Onhan sekin yksi puutarhapuuha.

Puutarhan tyyli

Voi, kun vaikea kysymys. Minulla ei taida olla tyyliä. Minulla on visioita, joita haluaisin, mutta en tiedä, mistä niitä ammennan. Visioiden toteuttamisen esteitä on monia, joten puutarhassani ei näytä siltä, mitä olen visioinut. Pieniä asioita teen eri ideoiden pohjalta. Esimerkkinä eräänä vuonna syksyllä muistui mieleen erään lehden kansikuva, jonka muistelin olevan todella kaunis. Muistikuvan mukaisesti ostin sipulikukkia ja piilotin niitä multiin. Toiveena samanlainen näkymä kuin nähdyssä kuvassa. Keväällä mielestäni yhdistelmä oli ihana ja melko lailla kuvan näköinen. Päätin sitten etsiä vanhan lehden käsiini. Löysin sen ja huomasin, että kuvassa olikin ihan erilainen, mitä olin muistellut ja omat mielikuvat olivat täydentäneet kuvaa jo hyvin erilaiseksi.

Luulen, että joku muu joutuu kertomaan minulle, mitä tyyliä voisin edustaa.

Joskus viehätyn kontrasteista, joskus harmoniasta.
Kasvivalikoima

On sekalainen. Ihan peruskasveja ja aina muutamia erikoisuuksiakin. Jos jonkin hankalana kasvina pidetyn saan menestymään, en uskalla sitä siirtää. Tai ainakaan siirtää kokonaan.

Nykyisin kieltäydyn kovasti leviävistä kasveista, ellen keksi niille hyvin rajattua paikkaa tai pidä kasvista kovasti. Myös mietin joidenkin kasvien kohdalla kasvatuksen järkevyyttä, jos tiedän kasvien olevan esim lehtokotiloiden herkkua. Vaikka poikkeuksiakin näistä on.

Saa arvata, kumpi näistä sinivalkoisista kasveista on se, jota en uskalla siirtää ja kumpi on näistä se, jota kitken pois, mutta joka silti vaan lisääntyy. Sininen sinivaleunikko on aarre, jota en kitke edes unissani. Näitä uhkaavaa kanadanvuokkoa en suosittele ikinä istuttamaan maahan, joka on vähänkään kosteahko ja multava. Kuivassa ja kivisessä se varmaan pysyy aisoissa, ehkä. Kuumuuden takia takana olevat kuunliljat ovat lähes reiättömät. 

Minä ja sää

Sumuinen aamu syyskuussa.
Tarkkailen säätä paljon. Osin puutarhan vuoksi, osin sen vuoksi, että voinko mennä töihin kävellen kastumatta. Tai tarkkailen säätä, että mitä lapsen pitää pukea ulkotreeneihin päälle. Saatan käydä joskus vähän väliä seuraamassa saderintama ennustusta. Tai joskus riittää se, että katson ulos ja teen asiat sen mukaan. Sademittarista seuraan mielelläni kertyvää sadetta. Kesällä oli ihana pitää kastelutaukoja, jos millejä oli tullut tarpeeksi sademittariin.

Tänään ilahduin, kun ei satanut vielä iltapäivällä. Selvisin kävellen kotiin kastumatta ja pääsin lähimetsään tatteja hakemaan kastumatta. Juuri nyt illalla taas sataa, joka tietää lisää sieniä.

Talvella katson sääennustuksia myös talon lämmityksen suhteen. Meillä tuntuu kiristyvä pakkanen nopeasti sisällä, joten mielelläni varaudun sellaiseen ajoissa.

Suhtautuminen vuodenaikoihin

En pidä palelusta ja palelen paljon talvisin. Täksi talveksi olen päättänyt varautua paremmin. Yritän pukeutumisen ja lämmittämisen lisäksi muistaa lihasten venyttelyn (lämmittää hyvin ääreisverenkiertoa) sekä syvät hengitysharjoitukset (saan niilläkin lämmön kiertämään kehossa).

Koska kesä on ollut superlämmin, olen henkisesti alkanut varautumaan superkylmään talveen. Ja olen päättänyt selviytyä mahdollisesta jääkylmästä jaksosta ilman suurempia valituksia täällä blogissa. Katsotaan miten käy ennustuksieni.

Kun huhtikuussa 2018 sai tehtyä vielä suuren lumiukon, olin varma, että kukat ovat siltä vuodelta peruttu. Onneksi kävi toisin ja lumet sulivat kuitenkin.
Kasvukausi on suosikkivuodenaikani. Vaikka se ei olekaan yhtenäinen vuodenaika.



Kiitos Pauliinalle haasteen alkuun laittamisesta. Jos haluat käydä katsomassa Pauliinan valmiit vaihtoehdot näihin aihesiin, löydät sen tästä klikkaamalla.

En ole kovin tarkkaan seurannut, ketkä haasteen ovat saaneet. Haluaisin kuitenkin lukea

Autuaan olon
Päivänpesän elämän
Saaripalstan ja
Kukkaiselämän

vastauksia näihin aiheisiin. Tämän haasteen voit tästä napata mukaan myös muutenkin, sillä näitä on hauska lukea ja kirjoittaa. Jos jaksoit lukea tänne asti, niin hieno juttu.

35 kommenttia:

  1. kivoja vastauksia tähän mukavaan haasteeseen <3 Kivaa keskiviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että jaksoit lukea. Mukavaa keskiviikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Kiva lukea näitä juttuja :) Kanadanvuokko leviää myös kuivassa paikassa. Se söi melkein kurjenpolvet, kunnes ehdin hätiin niitä pelastamaan. Nyt kanadanvuokolla on ihan oma penkki, jolla saa leveillä miten tahtoo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanadanvuokko tosiaan kannattaa laittaa paikkaan, jossa sen leviäminen ei haittaa.

      Poista
  3. Ihanat vastaukset ja niin moneen voisin vastata hyvin samalla tavalla :-D Mutta sinivaleunikkoa ei täällä saa kasvamaan millään, taas kuoli sekin raasku, joka yritti koko viime kesän sinnitellä, ja keväinen kylvös kuoli lopulta kuivuuteen sekin. Voi äh, mutta kaikkea ei ole tarkoitettu - kannattaa varmaan keskittyä niihin kasveihin, jotka kukoistavat.
    Ehkä tuo kanadanvuokko, yllä olevan SariHannen kommentin mukaan, voisikin olla sopiva kasvi kuivaan koivikkooni, jonne ei kummempia istutuksia tulekaan, joitakin maanpeittokasveja vain. Tai ehkä pärjään tuoksumataralla, jos se suostuu joskus lähtemään kasvuun, se on minimatara :-D
    Voi että, talvi tulee tosiaan, ikävä juttu. Sitä niin toivoo, että enää huhtikuussa, eikä mielellään maaliskuussakaan, olisi enää talvista. Valitettavan usein se vain jää jumittamaan.
    Ihana tuo lehden kansikuvaistutuksen tekeminen. Kuulostaa siltä, että siitä tuli onnistunut kumminkin, kun sävelsit sitä hieman lisää. Puutarhasi vaikuttaa muutenkin kivan vaihtelevalta ja kauniilta, siellä on paljon katsottavaa ja vihtyisiä paikkoja oleskella.
    Mulla on myös kansikuvavisio, mutta sitä en ole vielä toteuttanut. Yhden kirjan kansikuvassa on niin ihana puiden siimes, jota halkoo nurmipolku ja reunoilla reheviä kuunliljoja ja laukkoja. Suunnittelin sitä kohtaan, johon istutinkin jo katsuran, mutta se ei suostu kasvamaan. Tänä kesänä tajusin, että ei siihen ikinä sellaista kohtaa saa, paikka on paahteinen ja rutikuiva eikä mikään kostea puiden siimes, katsurakin käpristelee vuodesta toiseen! Maakin on pelkkää kivikkoa ja soraa. Niinpä aloin toteuttaa siihen preeriaa. Kuunlijat sitä paitsi syödään kumminkin, peurat syövät ne ihan nysiksi. Se tosiaan ohjaa kasvivalintoja. Tulppaaneja en enää hanki ennen kuin on se kolmimetrinen muuri tontin ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tulipa pitkä kommentti, anteeksi! Ja kiitos haasteesta!

      Poista
    2. Pitkät kommentit eivät haittaa. Sovellukset ovat kuitenkin usein parhaita, kaikilla ei ole samanlaista maastoa ja maalajia kuin muilla.
      Preeria kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Onneksi vähän kaikenlaisiin paikkoihin pakkkoihin voi löytää teeman. Sinulla on oikeasti hyviä teema-alueita kuten mutapuutarha.
      Sinivaleunikko viihtyy selkeästi kosteammassa. Kuivemmassa paikassa se kitui myös minulla.
      Kanadanvuokko voisi hyvinkin sopia alueeseen, jossa muilla kasveilla on vaikeuksia selvitä. Hurjan suloinen kasvi oikealla paikallaan.

      Poista
  4. Olipa kiva lukea vastauksiasi ja pohdintojasi.
    Minäkin kartan ja olen aina karttanut liiaksi leviäviä kasveja. Niinpä niistä osa onkin saanut armotta lähtöpassit, jollei puutarhassa ole sattunut olemaan paikkaa, jossa ne saavat vapaasti levittäytyä.
    Krookukset ovat ihania ja niitä ei puutarhassa voi koskaan olla liikaa. Myöskin niiden lehdet kukinnan jälkeen eivät häiritse puutarhuria olemassaolollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krookukset ovat ilopillereitä keväällä. Ja saavat nopeasti väriä suurina joukkoina kukkapenkkiin.
      Kiva, kun luit ja jätit puumerkin.

      Poista
  5. Olipa kiva lukea sinunkin vastauksesi tähän haasteeseen.
    Ja mahtavaa kukkasipuliloistoa on odotettavissa ensi kesänä. Niitä ei olekaan koskaan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä sipulikukkia ei tosiaan tunnu olevan liikaa. Ikinä. Krookuksia saa kaivellakin maahan, jos toivoo, että ne näkyvät metriä kauemmaksi.

      Poista
  6. Kiitos kun osallistuit haasteeseen! ♥ Oli tosi mukava kuulla ajatuksiasi! Minulla on tuo ihan sama, että mun täytyy nähdä asiat konkreettisesti. Siksi kuskaan ämpäreitä ja keppejä mallaamaan kasveja :)

    Voi, kunpa minäkin jaksaisin kairata maahan tuollaisen sipulimäärän!

    Kivat, havainnolliset kuvat. Ja vielä täytyy mainita, että kyllä meidän perhekin olisi oman sadon varassa jo aikapäiviä sitten kuihtunut pois ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jaksan hyvin vielä tämän määrän sipuleita. Samalla saatan kitkeä penkkejä. Pidän jopa sipuleiden upottamisesta, koska mietin samalla keväisiä näkymiä.
      Kiitos, että teit tämän haasteen.

      Poista
  7. Kivat vastaukset minäkin sain haasteen pitää jossain vaiheessa se toteuttaa.

    VastaaPoista
  8. Kiitos haasteesta. Hyvät vastaukset, sanoisin että aika moni meistä harrastajista on juuri niin kuin kirjoitit. Hieno määrä sipuleita maahan piilotettavaksi, onneksi istutttaminen on helpompi jaksaa kun kuvittelee mielessään kevään kukintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on kovasti mielessä, kun sipuleita piilottelen.
      Onneksi tämä oma puutarhanhoito on harrastamista. Ei tarvitse stressata kaikesta mahdollisesta.

      Poista
  9. Olipa mukava lukea sinunkin vastauksesi tähän haasteeseen. Ei meilläkään kasvimaan sadon määrällä (ja laadulla) juhlita, mutta onpahan vähän oman maan satoa ruokapöydän täytteeksi. Kiitos venyttely- ja hengitysvinkeistä talven kylmyyttä varten. Täällä on myös sellainen vilukissa, joka vetää toista vaatekerrosta päälle jo siinä vaiheessa kun isäntä vasta harkitsee shortsien ja t-paidan jättämistä talviteloille :D Sinulla on tulossa kaunis kevät kukkasipuleista päätellen. Aurinkoisia istutuskelejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palelua vastaan pitää ottaa tiukat otteet käyttöön.

      Kasvimaalta on kiva saada täydennystä ruokapöytään. Samoin metsästä. Minä laitan joka syksy lisää sipuleita maahan ja silti joka kevät koen, että vielä lisää mahtuu. Sen vuoksi niitä lisäilenkin.

      Poista
  10. Mukavaa, että otit haasteen vastaan! Ja paljon samoja piirteitä löysin kuin itsessäni. Vielä pitäisi odottaa, että maa jäähtyy, on ihan liian lämmintä sipuleiden istuttamiseen täällä päin...Mukavaa puutarhasyksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aloitan pian krookuksien ja narsissien ja mahdollisten lumikellojen kanssa. Ne vaativat juurtumisen tai eivät saa kuivua. Tulppaanien kanssa sitten voi jatkaa vielä myöhemmin. On siis edessä monta kyykkäyshetkeä ja kitkemismahdollisuutta siinä samalla.
      Kiitos haasteesta!

      Poista
  11. Mukavaa luettavaa! Kiitos haasteesta. Pitää miettiä noita vastauksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ole hyvä. Vastauksissa kesti hetken kirjoittaa.

      Poista
  12. Voi, miten kivasti kirjoitit. Monessa kohtaa nyökkäilin hymyillen, sillä tunnistin niistä itseni. Tuo kansikuvavisio jatkoineen on hauska myös siksi, että ilmeisesti toteutumassa yhdistyi muistikuva ja omat mieltymykset.
    Teit edulliset ja hyvät sipuliostokset. Itse en Lidliin päässyt ja vieläkin vähän harmittaa. Yritän tänä vuonna pärjätä edellisvuosia vähemmillä sipuliostoksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus näköjään omat mieltymykset muokkaavat muistikuvia ja tulee sitten erilaisia toteutuksia. Ei tule suoraa kopiota. On aina mukavaa itsestäkin, jos on muitakin, jotka ajattelevat samoin. En siis ole ihan yksin touhuissani.

      Tänä vuonna olin haukkana Lidlissä tuon budjettirajoitukseni takia. Katsoin Lidlin nettisivuilta mainoslehtisiä jo etukäteen, kun kyttäsin sipuleita. (Joku saattaisi tähän lohkaista jotain Sulo Vilenistä.)

      Poista
  13. Puutarhasuunnittelussa ollaan ihan samanlaisia puutarhureita 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa. Eli suunnitelmiin saattaa joskus tulla uusia muutoksia.

      Poista
  14. Hauska postaus. Kosmoskukat eivät ole käyttäytyneet suunnitelmien mukaan, mutta näyttävät kyllä mahtavilta!
    Ihana realismikuva siitä, miltä pihalla näyttää, kun puutarhurilla on vauhti päällä. Mä ainakin samaistun siihen kovasti - yksi homma jää kesken, kun pitää aloittaa toista ja niin se menee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus pitää ottaa myös realismikuvia. Ja joskus tosiaan kaikki hommat tulee tehtyä limittäin ja lomittain.
      Kosmoskukat yllättivät tänä vuonna ihan komeasti.

      Poista
  15. Kiitos haasteesta! Paljon tuttuja elementtejä löytyi tekstistäsi, loppupeleissä taidamme kaikki olla vähän samanlaisia harrastajia. Intohimolla ja innostuksella pusketaan menemään, pääasia on puutarhanhoidon nautinto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että luit. Intohimo ja innostus tarttuu myös joskus hienosti blogien välityksellä.

      Poista
  16. Kivasti kirjoitettu! Monesta kohdasta tunnistin itsenikin. Näitä haastepostauksia on ollut hauska lukea. Mukavaa tiistai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on kirjoittanut tästä aiheesta ja niitä tosiaan on ollut kiva lukea.

      Poista
  17. This garden is absolutely amazing! I love the photos that you took of the flowers they turned out great! Thanks for the share, have a fantastic rest of your day. Keep up the posts.

    World of Animals

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you. These pictures are my own garden. Some pictures from spring, summer or autumn. Even snowman is buildt april. Last winter was very long.

      Poista