Pidän / En pidä- listaa

Pikkuhiljaa mieli täyttyy taas puutarhaankin liittyvistä asioista. Vaikka olen monta kertaa monessakin vaiheessa kertonut omia mieltymyksiäni, tuli mieleen tehdä tännekin luettelo tämän hetkisistä asioista, joista pidän tai en pidä omassa puutarhassa. Minulla on nimittäin sellainen ajatus, että nämä luettelot ovat muuttuvia. Ja tämä luettelo koskee ainoastaan omaa puutarhaa ja niitä asioita, joista itse olen vastuussa.

Pidän omassa puutarhassa:
- perennoista. Monivuotiset tekevät mukavat juuret maahan ja hoitavat lähes kaikki ihan itse talvehtimisensa ja veden ottamiset (siis normaalina kasvukautena). Sama kukkapenkki vaihtaa myös ilmettä pitkin vuotta.
- kukkivista puista (joita olen viime aikoina alkanut ihailla yhä enemmän).
- valoisista paikoista puutarhassa (koska varjoa meillä löytyy ihan etsimättäkin).
- sipulikukista ja jopa niiden sipulien maahan kaivamisesta suunnitteluineen.
- tomaateista (joku ihmeellinen päähänpinttymä ollut useamman vuoden).
- hyötyviljelyn opettelusta.
- uusien rakenteiden löytymisestä puutarhaamme (selkeyttävät vähän jatkosuunnitelmiakin).
- nykyisin jopa kitkemisestä.
- pelkästä oleilusta.
- pienistä projekteista.
- köynnöksistä, joille yritän koko ajan suunnitella uusia paikkoja.
- suorakylvettävistä yksivuotisista kukista, joita en ole vielä tarpeeksi harrastanut.
- pienestä villeydestä.

En pidä omassa puutarhassa:
- monien kesäkukkien hoitamisesta (vaikea muistaa kastelua/ jaksaa raahata vettä). Ehkä tämän takia olen tämän maan viimeinen kotipuutarhuri, joka ei oikein ole innostunut pelargoneista. On ikävä tappaa ruukkukasveja.
- nyppimisestä (liittyy mm. kesäkukkiin). Jos jostain sisäkasvista (tai talvehtimassa olleesta kasvista) pitäisi jotain kuihtuvaa nyppiä, otan käteeni imurin ja laitan sen  pienimmälle imulle ja enemmin imuroin kaikki kuihtuneet lehdet.
- lehtokotiloista en pidä sitten millään.
- ylläolevan takia en pidä daalioista, vaikka haluaisinkin niitä kasvattaa. Ne ovat lehtokotiloiden herkkua.
- erinäisistä määristä rikkaruohoja: en osaa innostua vuohenputkesta, vaikka sitä voisi syödäkin.
- piikeistä. Varsinkaan omassa ihossani.
- huonokuntoisista puista. Lahon näköiset puut pelottavat. Siis mitä tekevät kaatuessaan. Tälle pihalle on myrskyssä laho puu jo kerran kaatunut. Olin juuri silloin ulkona pelastamassa pyykkejä. Onneksi oli autotalli minun ja puun välissä.
- suurista projekteista, vaikka ne usein myöhemmin palkitsevatkin. Niitä ajatellessa ei tule kovin helposti intoa, vaan mietin aina sitä kuluvaa aikaa ja rahaa ja sotkua, joka tulee, ennen kuin kaikki on valmista.
- tavaroiden paikoilleen viemisestä. Kun on jo ihan poikki tekemiseen, on vaikeaa viimeisillä voimilla siivota jälkiään. Sen vuoksi meillä on välillä pitkin pihaa ihan mitä sattuu tavaraa.
- sekavuudesta. Joskus joitakin kukkapenkkejä alkaa vaivata sekavuus ja siitä eroon pääseminen vaatii kovasti pohtimista. Kun sekavuus muuttuu pieneksi villeydeksi, se on ihan jees. Sekavuuden ja pienen villeyden raja on häilyvä.
- kyykyssä olemisesta. Akillesjänteet eivät anna periksi sitten millään.
- pikkunäpertelystä, sillä se ei ole vahvuuteni.
- puutarhabudjettien miettimisestä. Tätä kyllä on pakko tehdä, mutta en ehkä siitä pidä.

Sormivaleangervo näyttää kuvassa korkeammalta kuin on (kuiva paikka), mutta se kasvaa lähellä hevoskastanjaa lehtimuodon takia.

Tässä listaa helmikuussa 2017. Saa nähdä, mitä olen mieltä tulevaisuudessa, sillä tämä lista on todennäköisesti muuttuva. Haluaisiko joku muukin tehdä vastaavaa listaa?

Tätä voisin itse jatkaa listalla Osaan / En osaa.