Kiire istuttaa

Kun odottelee heinäkuusta asti kunnon istutussäitä eli vettä taivaalta, voi sopivien istutussäiden kanssa joutua luovuttamaan enemmin tai myöhemmin, jos sitä vettä ei tule. Niin kävi minulle. Onneksi halla ei vielä ole iskenyt, niin parista talvesta selvinneet syysvuokot ehtivät aukaista kukkia, vaikka ilmat ovatkin radikaalisti viilenneet. Nuppujen avautumista voi joskus joutua odottamaan kauan. Jokaisesta avautumisesta olen iloinen, kun ei aina tiedä, milloin halla iskee ja vie kukinnan.

Meillä on siis yhä kuivaa, vaikka elokuu ei ollut ihan yhtä kuiva kuin heinäkuu. Syyskuu ei ole vielä tuonut kuin ihan ohimeneviä pieniä tihkuja. Maa on siis melko kuiva. Vanhoista istutusalueista sitä ei kuitenkaan huomaa. Wim's Red - syyshortensia punertaa jo. Moni syysleimu kukkii yhä. Punahatut ovat kukassa.

Kukkasotku on yhä voimissaan. Keltatörmäkukka on tehnyt hyvin uusia alkuja ja se tekee paljon niittymäistä tunnelmaa ja on yhä kimalaisten suosiossa. Kukkasotkua katsoin toiselta puolelta, ja sinne onkin sekaan jäänyt jumiin pari punahattua. Ne voisi sieltä vielä siirtää vähän valoisampiin olosuhteisiin.

Kahden kukkapenkin nurkassa oleva syyssyrikkä avasi kukkansa. Olen tästä kovin onnellinen, vaikka perhosten lepattelua en ole juuri päässyt tässä todistamaan. Ehkä iltapäivällä  tänään voisi vielä onnistua näkemään sellainen ihme, kun on tänään tyyntä. Pientä kitkemistä voisi harrastaa tuolla penkeissä.

Tuli kova kiire istuttaa säiden viilemisen takia kasveja, jotka ovat osa odottaneet jo todella kauan istutusta. Oli vain helpompi kastella ruukkuja tai alustoja kuin kukkapenkkejä pitkin pihaa. Nyt sitten syyskuussa jatkan uusien kasvien kastelua, tämä tuntuu ihan absurdilta. Yleensä syyskuussa voi antaa jo taivaallisen kastelun hoitaa homma. Alla olevan kuvan tausta on aivan kamala rytökasa. En tajunnut ottaa kuvaa, miltä tämä alue näyttää keittiön ikkunasta. Keittiön ikkunasta jää alppiruusu Eija taustalle ja näen sieltä melkein kaikki kasvit, mutta en tuota kompostoria tai kaikkea tuota sälää. Halusin puutarhaan kuitenkin jo alppiruusun ja saada tuohon alueeseen muuta kuin vuorenkilpi/elämänlankasotkua. Elämänlankaa joudun jatkossakin tuolta kitkemään. Näiden kasvien alle ei pääse kotilot niin hyvin piiloutumaan kuin vuorenkilpien alle. Muistan maan muodot hieman väärin, en muistanut, että tuolla on noin isoja kiviä, kun vuorenkilvet olivat valloittaneet kiviäkin. Kuvan ulkopuolella näkyvät vielä projektien jäljet, jos tänään ehtisin illalla ne siivoilla pois.

Sillä tämän tekemisen jälkeen siirryin etupihan puolelle. Tuolla takapihalla savimaan kaivaminen onnistui, vaikka olikin sen elämänlangan juurien kanssa aika nyhräämistä. Sen sijaan etupihan kuivan koppura, savinen, puiden juuria sisältävä maa olikin aivan mahdoton. Jaksoin kaivaa yhtä kuoppaa marjaomenapuulle (Makamik), ja sitten luovutin. Tuli No-Dig penkki. Tai ainakin melkein. Ilman lapsen mopoajelu harjoittelun tuomaa uraa en ehkä olisi tehnyt tähän kukkapenkkiä. Vaikka paikka on puuta vailla ollutkin. Vierestä on kaadettu sisältä laho hopeapaju, joka lähtisi kyllä uudistumaan, jos antaisi. En anna, sillä on liian vähän latvukselle tilaa viereisen vaahteran vuoksi.

Koska kaivaminen oli tuskaa, hain sisältä kaikki pahvit ja lehdet. Meillä on syöty myös pitsaa, kuten alakuvasta voi päätellä.

 Märkäksi kasteltujen pahvien ja lehtien päälle lastailin kerroksen risuja ja muuta puutarhajätettä (kevätharavointien jäljiltä oli jäljellä kaikkea mujua). Pari kottikärryllistä kompostorista multaa ja vähän oman maan savea, jota olin hautunut lammen kaivuun jäljiltä pusseissa, jotta rikkaruohot kuolee. Ja vasta sen jälkeen pussimultaa.

Kukkapenkistä olisin ehkä tehnyt isomman, jos olisi ollut enemmän hauista, paperia tai aikaa. Onneksi tätä voi joko laajentaa tai keksiä penkin ympärille reunukset vaikka ensi vuonna. Kuvia joudun ottamaan hassusti, ettei tule naapuri tai meidän talo kuviin. Eli tämä näkymä on meidän auton kohdilta. Kasveja kuitenkin mallailen sen mukaan, miltä penkki näyttää enimmäkseen tieltä päin, kun itse tulee etuoven puolelta kotiin. Ja miltä kasvit näyttävät tielle päin. Sieltä kuitenkin paistaa aurinko kuumimmillaan, vaikka penkki saa jo aamuauringosta aikaisemmin toisesta suunnasta esimaisteluita. Mallailussa tajusin, että unohdin kahdelle ruusulle ja yhdelle kärhölle kaivaa vähän syvempää kuoppaa, joten lapio käteen ja taas kaivaminen alkoi.

Valo loppuu illalla nykyisin sen verran aikaisin, että osa viimeistelystä on vielä tekemättä. Täytyy tänään vielä kastella penkkiä ja laittaa lisämultaa tarvittaviin kohtiin, sillä kun valo loppuu, on mustaa multaa kamalan vaikea hahmottaa. Kuva alla auton luota.

Kuva alla on otettu tieltä päin.

Eniten toivon marjaomenapuun selvitymistä sekä vasemmassa laidassa olevan jättikorkean ruusun selviytymistä. Se on omajuurinen Austin-ruusu William ja Catherine, joka on kesän aikana kasvattanut yhteen varteen uuden nupun. Tämän ostin jo aiemmin kesällä Mustilan puutarhasta. En usko, että se tulee seuraavina vuosina kasvamaan vältämättä näin korkeaksi kuin nyt, koska sen talvenkesto tulee olemaan arvoitus. Elän kuitenkin vaarallisesti, enkä talvettele kasveja. Silloin ne todennäköisemmin kuolisivat.

Ja yllä lähikuvaa kukkivista, punahattu (todnäk Delicius Candy). Syysvuokon selvitymiseen en laske. Tämän sai vain syysvuokoksi edullisesti. Ja tähän etupihaan ei pieni halla iske ensimmäisenä. Juurtumisaikaa on nyt rajatusti, joten kaikki eivät ehkä tuossa selviä. Kuitenkin tämä tulee oelmaan kuiva paikka, joten osa kasveista on ajateltu kuivuuden siedon takia. Penkissä kasvaa mm. tähkäverbena, tarhakärsämö Summer Sassy Taffy, Jaloritarinkannus Galahad, joka tuolla rötköttää (alkoi kukkia purkissa uudestaan), myös tavallinen punahattu Magnus, jotain kerrottua esikkoa (toisen harrastajan esikasvattamaa) vaaleakukkaista harmaakäenkukkaa, todella tummaa harjaneilikkaa ja muistaakseeni jokin syyssädekukka myös. Tuonne tulee myös sipulikukkia, kun saan päätettyä, mikä menee minnekin. Ensi kesänä sitten näkee, mitkä kasvit ovat hengissä ja laajeneeko penkki. Tällaisena kasvikeräilijänä on vaikea istuttaa yhteen penkkiin sellaista säntillistä parin eri kasvin kukkapenkkiä, joten näistä tulee aina vähän kuin ei-kovin-hyvin-suunniteltuja räsymattoja. Tungetaan vain kaikkea sekaisin ja toivotaan, että siellä pysyy jokin sävymaailma tai muu maailma tarpeeksi ehyenä. Oikeasti olen vähän penkkiä myös suunnitellutkin. En ihan heittänyt kaikkea sekaisin. 

Elokuun lopun kuulumisia

 Juuri nyt sataa. Eilen ukkosen kera tuli vettä sellainen alle puolituntinen. Meillä on ollut yhä kuivaa, toisin kuin joillain. Kesäkuussa vielä satoi tasaisesti, juhannuksesta alkoi kuivuus. Tämä sade on tärkeä, jotta maa oikeasti kastuisi. Olen ehtinyt istuttaa jo aika monia kasveja kasvukauden aikana ja myös kuivalla säällä. Kuitenkin istutusta odottavia kasveja on hommattuna ja nekin pitäisi saada maahan. Sade auttaa enemmän kuin kastelukannu. Kuvia otin eilen ennen pientä vesisadetta, oli pilvisyyden takia jo vähän hämärää ja joidenkin kuvien tarkennus on vähän sinne päin.

Puutarhassa kukkii vielä, itse asiassa aika paljonkin. Onneksi olen ihastunut monta kertaa loppukesän kukkijoihn niitä nähdessäni ja onneksi esim. punahatuille on nyt alkanut löytyä paikkoja, joissa ne selviävät hengissä. Kitkemisessä voisin taas kunnostautua. Alakuvassa on kaksi ihanaa asiaa: rotkolemmikki on ihan freesinä, vaikka en ole tuonne juuri kasteluvettä uhrannut kuin rotkolemmikin takana kasvavalle syyssyrikälle yhden kerran. Takana oleva koivun kanto ei enää vettä vie, kun itse koivu on pois, joten tuolla on kai tarpeeksi kosteutta. 

Syyssyrikkä 'Ile de Franc' selvisi hengissä talven maassa, ilman suojauksia, ja on tehnyt kukkavarret. Nyt kun sade ja kylmenevät säät alkavat, saa nähdä avautuvatko nuo kaikki pienet kukkaset. Toki iloinen olen tästäkin selviämisestä. Oli harvinaisen pitkä kylmä kevät. Toki lumisuojaus taas oli runsas.

Minun mielikuvissani punaluppio Pink Tanna kasvaa ylöspäin ryhdikkäänä ja sen viereen istutettu syyshohdekukka kukkii siinä nätisti vierellä. Jo kuukausi sitten taisin virittää tukea tuon Pink Tannan ympärille, tuki vain tuntui olevan monta viikkoa myöhässä ja luppio retkottelee minne sattuu, miten haluaa. Punaluppio Pink Tannaan käy aamupäivällä aurinko siinä vaiheessa, kun osa pörriäiskasveista on vielä varjossa, joten siinä on usein aamupäivisin paljon kukkakärpäsiä ja mehiläisiä. 

Joissain penkeissä ei ole niinkään retkottavia kasveja vaan aika tiivistä ja ahdasta. Alakuvassa olevaa penkkiä pitäisi aivan kunnolla myös setviä. Siellä on kasveja, joilla on liikaa elintilaa. Piti tänä syksynä alkaa tuota penkkiä pala kerrallaan purkaa ja istuttaa uudelleen, mutta kuivuuden ja kuumuuden takia en ole siihen hommaan ryhtynyt ja voi olla, että en sitä tänä vuonna aloitakaan. On nimittäin vielä pari muuta hommaa kiireellisempänä, kuten uusien kasvien istutus.

Minulla on vielä kasveja siellä täällä odottamassa hyvää säätä alkaa kaivaa uutta penkkiä hieman haastavaan paikkaan. Taidan aloitella sitä tällä viikolla, jos saan yhden selän jumin auki. Lapaluun vierestä meni lihas jumiin, se avautui ja sitten jumahti uudelleen kauppakassia kärryyn nostaessa. Ei paljon lapion heilutus onnistu juuri tänään. Lisää kasveja tupsahti viikonloppuna. Olin kerrankin ilman kamalaa kiirettä menossa nelostietä ja oli aikaa käydä Tommolan tilalla. Yhden punahatun  ja yhden leimun nimi jäi vahingossa ottamatta ylös. Ostin uuden rotkolemmikin, koska edellisen nimeä en tiedä. Nyt sitten mietin, että ovatkohan nuo samaa lajiketta vai ei. Ostin siis nyt rotkolemmikki 'King Ramsomin', keltalehtisen mätästädyke 'Goldwellin', punaisen purppurasilkkiyrtin, keltakukkaisen, mutta tummalehtisen Päivänsilmän, kellopeipin, esikko 'Kaleidoskopen' sekä rantakukka 'Robert'. Nimettömiä oli kerrottu punahattu ja kerrottu lila syysleimu. Osalle on paikka olemassa, osa saa paikan pienien siirtojen jälkeen ja sitten osa tulee uuteen paikkaan.

On muuten hieno paikka pysähtyä, jos ehtii kiertää siellä näyttelypuutarhassa. Siellä oli mintussa ja jossain vaaleakukkaisessa punalatvassa mm. perhosten ja muiden pörriäisten joukkokokoontumiset sekä monista muistakin kasveista näki, että mitkä houkuttelevan perhosia, kimalaisia ja mehiläisiä ja mitkä kukkivat vain ihmisten iloksi (toki onhan niitä yöperhosiakin, joita päivällä ei näe). Kuvista voi nähdä perhoset lähinnä kuvia suurentamalla. 

Vanhimmassa näytepuutarhassa oli taas syysvuokolla oikeat bileet. En ole nähnyt vastaavan suurta syysvuokkokasvustoa missään muualla. Joskus olen nähnyt suuren alan syysvuokkoa, mutta tämä oli hyvin laaja.

Jos siis Keski-Suomen reissu suuntaa Leivonmäen ohi tai sen liepeillä, voin suositella paikkaa. Myymälä osuus oli myös hyvin houkutteleva. Olen ylpeä, että ostin vain sen verran kasveja, mitkä mahtuivat yhteen laatikkoon. 

Kukkasotkua

 Meillä on takapihalla yhdessä kohtaa aika suurta kukkasotkua näin elokuussa, tuolla tuolien takana.

Kun käy tarpeeksi monta kertaa taimistoilla tai taimimyynnissä loppukesän aikana ja haalii kaikkea loppukesällä kukkivaa ja tilaa ei ole kuin samassa penkissä, niin tulos on se, että yhdessä kohtaa kukkii vähän sitä sun tätä. (Tapani on siis perennojen suhteen ostaa yksi tai maks kaksi taimea ja odottaa sitten niiden mahdollista tuuheutumista.) Nyt alkaa olla aika jo tehdä siirtoja. Syysleimuja on tuolla kukkasotkussa kahta lajia. Toinen saatu kälyltä, tuo vaalea lila. Ja tuo kirkkain täplä ostettu Mustilasta joku vuosi sitten. Se tuuheutuu pikkuhiljaa, kun tuo lila taas tekee aina uusia juuriversoja 20-30 sentin päähän emostaan. Ja on tuolla pari punahattuakin. Kaikki eivät vain vielä kuki.

Onneksi on tulossa vielä yksi uusi istutussuunnitelma, jonne haalean vaaleanpunaiset ukonhatut muuttavat. Nykyinen paikkakin on ollut melko kuiva, joten luulen, että tulevat kunnon maanparannuksen jälkeen kestävät uuden tulevan kukkapenkin puolivarjoisesta paikasta. Ehkä pitää silti jättää yksi taimi tuonne talteen sitä ajatellen, jos uusi paikka onkin vääränlainen.

Tällä hetkellä kirahvinkukka kasvaa myös tuolla. Se on korkea, mutta on terassia matalammalla ja sieltä kurottelee sitten aurinkoa kohti. Nyt se joutuu tänä vuonna kiemurtelemaan taas matalamalla, kun vierellä ollut väinönputki vain kasvattelekin lehtiä leveämmälle. Joten kukka on nyt muiden kasvien seassa. Siinä kukassa on onneksi mukava köllötellä.

Kirahvinkukkaa väriltään muistuttava keltätörmäkukka kasvaa vieressä ja on aika iso puska jo, sekä tehnyt jo siementaimia. Tämä kasvaa myös muualla ja mietin, että pitäisikö se myös siirtää muualle. Ehkä alue rauhoittuu, kun sieltä siirtää pari muuta kasvia. Tämä keltatörmäkukka kukkii kauan, eikä ekoista halloista välttämättä nuukahda ollenkaan. Taustalla hortensia Pink Annabelle sekä valkoinen lilja Pretty Woman ja keltakurjenmiekan lehtiä kaueampana.

Samaa sotkua toisesta suunasta on tuossa alhaalla olevassa kuvassa. Kesäpäivänhattu on turhan keltainen juuri tuonne sekaan. Sekin on istutettu tuonne pienessä hädässä. Sain taimet käteen, ei ollut hyvää paikkaa ja tunkasin ne lähimpään rakoseen. Siellä taitaa kasvaa aika monta uutta poikasta.

Lammikko on tuolla lähellä ja sen lähellä, kosteassa paikassa kasvaa täpläpunalatva. Se on kahden muun leviävän kasvin välissä: keltakurjenmiekan sekä punaimikän. Siellä ne taistelevat tilasta. Keltakurjenmiekkaa aion kyllä kaivaa taas vähemmäksi, kun ilmat muuttuvat sellaiseksi, että pihan savimaata pystyy taas kaivamaan. Viime vuonna punalatva, oregano, timjami ja punahatut olivat vähän väliä perhosten kansoittamia. Meillä oli todella paljon perhosia. Nyt olen pari kertaa nähnyt kaaliperhosia, jonkun sitruunaperhosen, mutta muuten on ollut todella vähän perhosia. Olen aika harmissani siitä. Kimalaisia, kukkakärpäsiä olen nähnyt ja nyt maksaruohoissa oli onneksi myös mehiläisiäkin. Silti jotain puuttuu.

Lammikkoon en tänä vuonna en ole vaihtanut vesiä. Siellä kasvaa lumme ja lumpeen pitää saada ravinteita. Lammikkoon on tullut vesimittareita. Lammikkoon loikki eräänä päivänä sammakko karkuun minua, kun kitkin läheistä kukkapenkkiä. Ja tänään näin lammen yllä (lammen halkaisija on noin metrin) lentävän sudenkorennon. Lammessa on näkynyt myös todennäköisesti muutama sukeltajakin, jos olen lammen vettä enemmän liikutellut. Mitään eläimistöä en ole lampeen itse tuonut, joten on todella hämmentävää, mistä ne kaikki ovat sinne osanneet tulla. Pieni puro menee meiltä noin 400 metrin päässä ja laskee lampeen, joka on vajaan kilometrin päässä. Sieltä tuskin ne ovat meille hiippailleet.

Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, että luonto vielä toimii, ainakin joiltain osin.