Ja kohta olikin jo kesä

Tänään, ennen töihin lähtöä, otin muutamia kuvia ja päätin, että nyt ne julkaisen jopa samana päivänä, vaikka sään ja ajankohdan takia huomasin myöhemmin, että valoitus ei ihan ole mennyt putkeen. On kuitenkin hienoa, että pystyy pilvisellä säällä, ennen puoli 8 aamulla ottamaan valokuvia, joissa on värit ja valo. Kirsikkapuun kukinta on kestänyt, vaikka välissä olikin yksi aika sateinen päivä. Viikonlopun auringossa kitkin sen alla kivituhkapolkua ja joku kimalainen ehti ehkä yksin pölyttää läpi kaikki tuon kukat. Ahkeraa. Suurempi kukkiva kirsikkapuu on tavallinen hapankirsikka. Ja pienempi tuolla sivussa on yksivartinen suklaakirsikka. Etualalla näkyy yläkerta eli kukkapenkki, joka on ylempänä kuin alakerta eli penkki, joka on noiden portaiden vaseammalla puolella. 

Alakerta on ollut tuossa jo hetken, sen lisäosa valmistui viime vuonna. Joten alakerran penkki on nyt vähän L:n muotoinen. Vanhaempaan osaan riitti vanhoja kattotiiliä rajaamaan sitä nurmikosta, uudemman osan rajausta pitänee tehdä kanttaamalla. Sillä ei noiden kattotillien vierestä ole helppo saada siististi nurmikkoa ajettua. Trimmeröinti ei oikein kiinnostaisi. Aina ei istutukset mene ihan nappiin. Nurkassa on narsissit jääneet nousevien isojen laukkojen taakse. En tainut laukkoja istuttaessa edes muistaa, että siellä nurkassa olisi narsissejakin. Palloesikot olivat tosi hyvin esillä hetki sitten, nyt Pink Tanna punaluppio kasvaa vauhdilla siinä vieressä. Tiedän, mihin suuntaan siirtelen sitten esikoita, kun niiden jakamisen aika tulee.

Omasta puutarhasta tulee haastellista jatkossa ottaa kuvia tietyistä kukkapenkeistä, koska ennen taustalla ollut rötyinen orapihlaja-aita on pois ja on liian suorat näkymät muiden pihoille. Olisi ollut ihanaa saada koko puutarha ihan tosi timmiin ennen lauantain juhlia, mutta en nyt vain pysty/kykene kaikkeen. Kuvissa oleva kukkapenkki alkaa olla sellaisessa sekasotkussa (taustalla oleva nurmikko on naapurin), että koko penkin kasvit täytyisi nostaa ylös ja putsata juurakoita toisistaan. Se homma tulee jakautumaan joko kahdelle eri syksylle tai syksyllä kahdelle eri kerralle, sillä penkissä on kasveja ja neliöitä sen verran, että kerralla sitä ei vain pysty tekemään. Kuvaisa ei ole koko penkki. Maahumala on kiivennyt tuonne kasvien sekaan ja sitä revin sieltä joka vuosi pois ihan huolella. Ja olipa huono idea laittaa tuonne suikeroalpia. Toinen riesa lisää.

Nyt en uskalla enää mitään liian leviävää laittaa puutarhaan. Toisen penkin tuoksumatara liikkuu jo nurmikolla. Sitä kitken aika paljon pois kasvukauden aikana. Tykkään siitä kuitenkin enemmän kuin maahumalasta tai suikeroalpista. Toisaalla taas on kasvittaminen osin ihan vaiheessa kantopenkissäni, jossa on todennäköisesti nyt yksi verijapaninvaahtera kuollut, mutta Magnolia Henry Kern on elossa. Tämä penkki sai todella paljon sipulikukkia viime syksynä, joten ihan heti sinne ei tarvitse uusia kaivaakaan. Kantopenkkiä on vaikea kuvata kokonaisuudessaan, koska eri puolilla sitä kasvaa eri kasveja. Olen erityisen iloinen näiden metsätulppaanien (Tulipa Sylvestris) olemuksesta. Alla olevista kuvista toinen otettu tänään pilvisellä säällä ja alempi aurinkoisella säällä pari päivää aiemmin. Taustalla kasvaa mm. amerikan jalkalehti.

Samaisessa penkissä on myös valkoisia narsisseja. Tässä todennäköisesti narsissi Starlight Sensation. Toivon, että valkoinen kesäpikkusydän kukkisi tuossa penkissä jatkossakin. 

Ja vieressa narsissi Thalia, kuvassa toki näyttää vain selkäpuolensa. Thalialle tämä taitaa ollakin liian kuiva paikka. Jos muistaisi, voisi nämä siirtää kosteampaan tai sitten vain katsoa, miten näiden käy. Luulin, että nämä narsissit kukkisivat vähän eri aikaan, mutta nyt on tosi monet sipulikukat kukassa samaan aikaan, sekä aikaiset että myöhäiset. Ja joissain paikoissa osa vasta nostamassa varttaan, kun toisessa penkissä sama lajike jo kukkii.

Tähän penkkiin laitoin myös syksyllä suvikelloa. Ostin sitä kaksi eri pussia. Nyt en tiedä, mikä lajike tämä on. Yhdessä pussissa luki: Leucojum gravetye giant ja toisessa taisi vain olla suvikello. Enkä tietenkään muista, mistä sitä toista pussillista pitäisi osata etsiä. Teen itselleni aina näitä yllätyksiä joka vuosi. Nämä kuitenkin yllättivät niin ihanalla positiivisella tavalla, että vallan herkistyin näiden herkkyyden äärellä. Näiden takana taas pilkottaa ihan vähän vaaleanpunaista.

Ja se vaaleanpunainen on pieni tulppaani Hilde. Nämä pitävät itsensä supussa (viisaasti) sateessa, joten alla oleva kuva on aurinkoiselta hetkeltä. Yksi vain näistä on toistaiseksi avautunut, ainakin melkein.

Tuntuu, että kevät todella mahtui lähinnä vajaaseen kuukauteen ja nyt on monissa puissa jo suuret lehdet. Toisaalta magnoliastani on vaikea vielä tietää, aikooko se kukkia vai tehdä vain lehtiä. Saa jännittää vielä. Huomenna eli ihan kohta on jo kesäkuu. Tänä vuonna toukokuu rullasi ennätysvauhtia. Ja toisaalta olen tehnyt myös niin paljon puutarhahommia, että keho ei ole oikein meinannut pysyä mukana yhtäkkisissä pitkissä puutarhakykkimishommissa. Jossain vaiheessa esittelen vielä lammikon reunuksen, jonka tein pikavauhtia. En ole siihen täysin tyytyväinen, joten se tulee vielä hiotumaan, joten siksi en edes muistanut kuvaa ottaa koko reunuksesta. Piti saada vain osa muoveista piiloon. 

Hektisyyden keskellä

Aloitin keskiviikkona yhden postauksen, mutta en vain ehtinyt tehdä sitä loppuun, aurinkoiset kuvat lähinnä ovat tiistailta ja keskiviikolta ja kosteat kuvat tältä päivältä. Pari muutakin puutarhabloggaaja on valitellut ajan puutteesta. Koska lumet pysyivät niin kauan maassa, on vähän kasautunut toukokuulle hommia ja kasveilla on kasvussa kirimistä. Meillä alkoi eilen kaivattu sade. Olen laittanut pihassa nyt eniten kuntoon kasvimaata. Se alkaa olla kohta kunnossa. Polkua sinne vielä täytyy kanttailla ja kitkeä. Samoin lammikon yksi reuna pitää vielä ehostaa. Sitten voisin alkaa vähäksi aikaa keskittymään juhlajärjestelyihin sisätiloissa. 

Hiidenkiven puutarhan Minna pyysi aiemmin keväällä arvailemaan kevään kukkijoita. Veikkasin valkoisten kirjopikarililjojen kukkivan 17.5. Ensimmäinen näistä aloitti kukkimisen viikkoa myöhemmin ti 24.5 uudessa penkissä, johon istutin uusia kirjopikarilaliljan sipuleita viime syksynä. Pari oli valkoista. Muualla kirjopikarilaliljat sitten kukkivat ke 25.5. Tänään olisi voinut olla kukassa ekat valkoiset Clearwater-tulppaanit, joiden toivoin aloittavan kukinnan 2.6. Tänään on satanut vettä vielä tihutellen, joten tulppaani ei ole ollut vielä auki. En muistanut, että olin syksyllä siirtänyt tuota vaalean lilaa esikkoa myös tähän penkkiin. Yllättelen välillä kasvisiirroilla itseäni. 

Lokakuussa uudistin yhtä kukkapenkkiä etupihalta ja pelkäsin, miten siinä olleiden kasvien käy. Näyttää penkki olevan ihan tupaten täynnä, yhä. Silti esim. helminukkajäkkärän juuria lähti pois järkky määrä. Ja nyt täytyisi muistaa vahtia, että onko siellä sitä lisää. Viime hetkillä lisäsin tuonne penkkiin lokakuussa Pink Imperssion tulppaaneja, kun niiden piti olla pinkkejä. Minusta ne ovat auringossa avautuneena enemmän lohenpunaisia ja sen takia riitelevät mielestäni noiden pinkkien hyasinttien ja liljan eri sävyjen kanssa. Olisi siis pitänyt vain laittaa vaikka selkeän pinkin hempeää Angeliqueta, mutta alesta saa sen mitä saa. Moni pionin juurakko hajoili siirrettäessä. Laitoin niitä kuitenkin takaisin tuonne penkkiin ja tuurilla paääsen jossain vaiheessa niitä jakopaloja jakamaan muualle penkkeihin tai muille. 

Syksyllä taisin viedä jotain avokompostiin tuosta penkistä, sillä sieltä ponnisti esiin yksi pionin pieni alku. Talon vierellä taas on aiemmin kasvanut lähinnä rikkaruohoista juolavehnää ja voikukkaa. Nyt siellä oli akileijan siementaimien lisäksi myös kuunliljan siementaimi. Pari metrin päässä kuunlilja on saanut tehdä rauhassa kukintoihinsa siemenet. Ehkä näistä jo tiedän, että nyt on tullut tarpeeksi kauan harrastettuja perennoja. Perennat yllättävät. Mutta kallein yllättäjä on ollut tänä vuonna jouluruusu Anna's Red, jonka ostin aika kalliilla viime vuonna. Luulin, että se on kuollut. En löytänyt sitä mistään, kun en oikein edes ollut varma, missä se on olisi pitänyt olla. Siirsin yhdestä vähän kuivasta penkistä viime vuonna pois sormivaleangervot. Ja luulin, että yksi on sinne vielä jäänyt, kun joku töröttäjä sieltä samasta paikasta nousi. Töröttäjä sitten avautui ja paljastuikin kadonneen jouluruusun lehdeksi. Olen todella iloisesti yllättynyt. Sen erottaa tuosta lehden kuvioinnista, on tuollainen marmoroitu. (Kallein menetys oli omenapuu, jonka jänikset sitten kalusivat aivan ympäri.)

Lammikon parempi reuna on nyt kovasti kukassa. Kukkimattomana, mutta nuppua tehden, on tuolla viime vuoden ostos ojakellukka Mai Tai. Sen jaoin syksyllä kolmeen osaan. Onneksi ne kaksi muuta osaa ovat hengissä, sillä ne varmaan siirrän lammikon toiselle puolelle, koska se kamalaan reunaan haluan nopeasti täytettä, eikä ole aikaa nyt etsiä kostean paikan kasveja taimistoilta. Saniaiset avaavat rulliaan, esikot kukkivat, imiköissä käy kuhina. Olen iloinen, että tuli kaivettua lammikko ja varsinkin siitä, että sen ympärille voi ihan vaivihkaa tehdä kukkapenkkejä. Toissa syksynä istutin nuo narsissit ja tulppaanit tosi tiheästi, kun alkoi paikat loppua ja piti saada penkkiin täytettä. Ajattelin, että jommat kummat tulevat taantumaan. Eivät taantuneet, ainakaan heti. 

Lammikko on nyt täynnä vettä yli vuorokauden sateen jälkeen. Toisin kuin yläkuvassa. Tulppaanien (exotic Amperor ja narssien Obdam) takaa yläkuvassa näkyy hivenen mustaa putkea, jotka myöten lammikko täyttyy neljäsosakaton ylivuotovesistä. Lammesta saa sitten aika helposti kasvimaan kasteluvesiä tiettyyn rajaan asti. Raja menee siinä, että lammikko ei vallan tyhjene. Sen pohjalla on lumme, jota en ole vielä kaivanut esiin, koska en ole lammikkoakaan tyhjentänyt. Jos lammikko ei ole kamalan yököttävä, en tyhjennekään sitä tulevan viikon sisään. Alempi kuva on otettu tänään, sateen jälkeen pienessä tihkusateessa.

Minusta tuntuu, että puutarhasta olisi niin älyttömän paljon kaikkea kerrottavaa ja kuvattavaakin, että nyt ei perässä pysy. saati ole aikaa kaikkea kertoa. Joten loppuun muutamia lähikuvia vielä aurinkoisesta säästä. Tykkään todella paljon Woodstock-hyasintin väristä. Niitä olen lisäillyt varmaan kolmeen eri penkkiin. Sopivat niin hyvin monien kasvien kanssa ja jokin siinä värissä vain sytyttää. Tässä  palloesikoiden ja sinisten helmihyasinttien kanssa.

Kerrankin ei haitannut, että taas tässä alapenkissä (yläkuva yläpenkistä, koska alakuvan taustalla oleva muuri on näiden välinen korkeusero) on Exotic Emperor-tulppaanit jääneet hivenen matalaksi. Sopii hyvin palloesikoisen ja tuon (mahdollisesti) Lewisia Pink Raspberryn kanssa. Varsinkin iltavalossa.

Minulla on muuten yksi tosi iso vaalea jouluruusu. En tajua, miten se on onnistunutkin kasvamaan niin suureksi. Oletteko uskaltaneet jakaa jouluruusuja? Voiko niitä ylipäätään jakaa? Jouluruusu alkaa lähennellä taustalla kasvun alottaneita kimiköitä. 

Huomenna suuntaan taas pikkasen tuonne puutarhan suuntaan. Ainakin hetkeksi. 

Puutarhassa tapahtuu

Eilen en millään kyennyt jatkamaan puutarhasta kirjoittamisesta enempää, kun oli jo aika väsynyt olo. En ole tänään ihan vielä toipunut eilisestä pitkästä puutarhapäivästä. Tänään taisin ulkona jo saada vähän liikaakin väriä, kun aamulla tuli aika kiire ja unohdin laittaa aurinkorasvaa. Kävin siis myymässä omia taimia. Luulin aluksi, että olen kerännyt vain muutamia taimia, mutta niitä oli kai yhteensä 50-60kappaletta. Toin kotiin kuitenkin vielä parikymmentä taimea, muut meni kaupaksi. Kun tuolla puutarhassa muokkaa ja karsii, alkaa nyt olla se tilanne, mitä joskus vuosia sitten haaveilin: omassa puutarhassa on jakotaimia. Ainoa ongelma on, että ei halua itse täyttää joka penkkiä samoilla kasveillä, joten osa kasveista aina päätyy kiertoon tai kompostoriin. Valkotäpläimikkää myin vähän eteenpäin, sitä on jo puutarhassa kahdessa eri paikassa ja nousi molemmista paikoista.

Valkotäpläimikkä oli hivuttautumassa sinikämmenen päälle, joten sitä piti hellästi ohjata purkkeihin.

Sinikämmeneeseen en uskalla koskea. Se on ollut tuossa siitä asti, kun ostin sen jo useita vuosia sitten. Viime vuonna otin yhden siemenkodan siitä irti. Luultavasti vähän liian aikaisin ja laitoin sen muualle multiin. Jotkut kasvit ovat tarkkoja kasvupaikoistaan. Aikaisemmin luulin, että narsissit kannattaa aina istuttaa kukkapenkkiin. Aika moni niistä on vuosien myötä taantunut. Saaripalstan Saila on usein kirjoittanut, miten monissa paikoissa narsissit kasvavat esim. puiden alla, eikä tosiaan kukkapenkeissä. Syksyllä 2020 olin ostanut sen verran paljon kukkasipuleita, että olin osan kanssa ihan ihmeissäni. Istutin sitten osan kantopenkin ja puskien väliin savimaahan. Ei kukkapenkkiin. Ja ne nousivat tänäkin vuonna. Ovat ostettu saksalaisesta kaupasta Changing Colour- nimi pussissa. En tiedä, onko se oikea lajikenimi vai kuvaako vain sitä, että narsissi voi muuttaa väriä. Viime vuoden kuvien mukaan keltainen keskus tulee haalistumaan. Näihin osuu iltaisin usein valo tosi kauniisti.

 

Myös takapihan keltaiset narsissit ovat joskus vain tökätty maahan. Niiden ympärille on vain pikkuhiljaa leventyneet kukkapenkit siten, että ne nyt ikään kuin kukkivat kukkapenkissä. Maata ei ole kuitenkaan noita varten mitenkään muokattu. Kuvassa takana näkyy vielä kesken olevan yrttilaatikko-projekti. Huomenna taitaa olla edessä yrttilaatikon vaihtaminen. Oli nyt noussut ruohosipulin lisäksi jo oregano, joten uskaltaa siirtää yrttejä.

Penkkien laajentumisesta puheen ollen. Minulla on keinun vieressä kukkapenkki, jota voin tuijotella keittiön ikkunasta. Samalla, kun purkitin muita taimia tajusin, että tuon penkin taustalle (eli oikeaan reunaan tästä kuvasta katsottuna) sopisi muuallakin kasvaneita valkoisia syysleimuja. Koska minulla on syysleimuja aikaisempia ja myöhäisempiä laitoin niitä molempia. 

Mutta tämän takia piti tietysti hieman leventää penkkiä, sillä en alkanut siirtää tässä olemassa olevia kasveja.  Tuo tumma alue on on levennys, jossa musta multa ja kukkapenkin oma multa tekevät laajennuksen näkyväksi. Mutta onneksi se laajennus ei haittaa ketään. Kuvissa eri vuorokauden aika, joten valo kuvissa ihan erilainen.

Aina, kun saa pienen palan lisää istutustilaa, se ei haittaa ollenkaan. Tuossa penkissä kukkii nyt hyasintti Fondat ja muutama tulppaani, jotka saattavat olla toissa vuotisia Exotic Emperoria hieman taantuineina. Siellä on valkoista helmililjaa sekä valkoinen tarhakylmänkukkakin. Ja toki taustalla ja seassa valkovuokkoja, jotka täällä kukkivat siellä missä haluavat.

 Puutarhassa alka olla myös kukkia muuallakin. Rusotuomipihlajat kukkivat. Tänään näin perhosenkin käyvän niissä kukissa. Harmi, että ei ollut tilaisuutta saada siitä kuvaa.

Koska kukkapuut ovat niin kauniita, harkitsen kovasti nyt uuden kukkapuun hommaamista. Olen etupihan kaivamista vältellyt kovasti, sillä siellä on ollut liian tiivis savimaa ja kamalasti muiden puiden juuria. Nyt kuitenkin kaivoin sieltä yhden norjanangervon pois ja aika kasan kiviä samalla. (Ilmankos tontilla on kiviaita, kun takapihalta ei kiviä nouse ollenkaan.) Etupihalla alkaisi olla yhden kukkapuun verran tilaa. Istutin muuten toisen magnolian tontille. Se olikin paljasjuurinen ja olen nyt ehkä pulassa sen kastelun kanssa. En myöskään tiedä, herääkö viime vuoden ostos henkiin, joten jännitettävää riittää.

 Asiasta vielä tuhanteen. Ostin viime vuonna toisen ihmisen pihalta imikän, joka kukkii punaisin kukin. Tämän lajikenimeä ei siis ole. Hirmu vaikea on tietää, mikä tämä olisi, mutta kukkii nyt kimalaisten iloksi ja peittää hyvin maata. Muita ilonaiheita on myös ei-parhaillaan-kukkivissa. Katjalta saatu valkoinen varjolilja ponnistaa maasta hyvin terhakkaana. Viime vuonna ei noussut kukkimaan asti, jos vaikka tänä vuonna.

Liljoja olen muutenkin nyt jo tarkkaillut, sillä liljakukkoja on monella ollut jo liikkeellä. Muutamaa liljaa on haukattu, epäilen silti nyt lehtokotiloita, sillä liljakukkoja ei ole näkynyt, eikä mitään mössöäkään liljoissa. Jatkan silti tarkkailua. Olen myös näistä kahdesta kovin iloinen (mutta miksi tungin ne niin lähelle toisiaan), sillä nämä ovat marhanlilja Claude Shrideä, joista sain pari vuotta sitten pienen pakkomielteen. Siis marhanliljojen hankkimisesta. Nyt niitä on aika monta sipulia siellä täällä puutarhaa, mutta muut ovat niin pieniä vielä, että tuskin vielä kukkivat. 

Kuten kuvasta näkyy, kantopenkin nimi on tullut tuosta kannosta. Kantoon on elukat itse tehneet reikiä, joten siinä on yksi tämän tontin luonnollisista ötökkähotelleista. Kantopenkki on yksi tämän tontin suojaisimmista, joten siellä on yksi magnolia ja pari japaninvaahteraa. 

Huomenna taas suuntaan puutarhaan, toivottavasti lihakset hieman vetreytyvät yön aikana.