Kaikkea ihanaa

Harmi, kun blogiin ei voi tuoda tuoksuja ja eikä muita tuntoaistin kautta saatuja tunnelmia. Kuviin ei myöskään oikein ei saa tallenttua kuvaa sateesta, minun taidoillani. Onneksi rännistä saa kuvia. Meillä on tänään tullut sadetta. Toinen sade heinäkuulle.  Hyvin harvinaista, että meillä sataa näin harvoin. Koska minulla ei ole sademittaria tällä hetkellä, siis ehjää. On pakko luottaa naapurin sademittariin noin parin sadan metrin päästä ja todeta, että täällä satoi kuitenkin vain 5,5milliä. 

Ruukussa tuo sotku on kelloköynnössotkua keväältä, jota sulloin nippuun sisällä, ennen ulos siirtämistä. Luultavasti tuon sotkun sisällä olisi jokin pitkäksi kasvanut verso, en vain uskaltanut enää ryhtyä sitä sotkua selvittämään. Lankasotkuja on helpompi setviä, kun silloin ei katkaise mitään elävää. Pisimmät ylös päin kasvavat köynnöksen latvat ovat kuitenkin tavoittelemassa kahta metriä ja on se yhden kukan jopa tehnyt ja toinen on aukeamassa. On varmaan vain liian pienessä ruukussa, liian sotkussa sekä saanut varmastikin liian vähän lannoitetta, vaikka teenkin aina kesäkukka viritelmilleni varastolannoituksia multaan. Olen niin laiska aina muistamaan kesän aikana, milloin olen lannoitellut.  Taustalla oleva pinkki puolipallo on pelargoni Burgundy. Päätin aiemmin, että en ryhdy pelakuita kasvattelemaan, keräämään tai säilömään, mutta tämä hyppäsi keväällä suorastaan ostoskoriin. Olen aina heikkoina voimakkaisiin, tummiin väreihin. Värisävy livenä syvempi.

Eilen minulla oli oma retkipäivä, kun vein lapseni ensin yksien sukulaisten huomaan. Jatkoin ensin puutarhamyymäläketjuun, jota meillä päin ei ole. Kävin Muhevaisella. Ostin jättikorkeita valkoisia punahattuja nimeltään Happy White Star, syyssyrikänn nimeltään Ile de France sekä vaaleanpunaisena kukkivan pallohortensia Sweet Annabelle. Näiden korkeiden kasvien lisäksi ostin pienikasvuisen purppurahappomarjan Admirationin tuomaan väriä kukkapenkkiin. Koska menin puutarhaa hoitavan tätini luo kylään tämän reissun jälkeen, vein hänelle samanlaiset punahatut. Kesällä on tietyille ihmistyypeille helppo viedä viemisiä.  Muuten olisin vienyt myös kotoa jakotaimia, ellei maa olisi niin rutikuivaa, että pelkään kasvien kupsahtavan, jos niihin koskee. Tätä pelkoa toki olen käyttänyt pariin vaahteraan, jotka ovat salaa ehtineet kasvaa liian korkeiksi. Niitä kaivoin pois ja toivon, että kuivuus kuihduttaa niiden jäljelle jääneet elämänhalut. 

Eräs melko uusi istutusalue on rinteessä, porrastettu kapein portain. Se viettää pohjoiseen päin. Tästä minulla ei ole oikein kunnon kuviakaan, koska alue on uusi siellä on aukkoja ja sen kuvaaminen ilman oman talon, naapurin talon näkymistä on vaikeaa. Siellä kuitenkin kukkii tällä hetkellä paljon erilaisia kasveja, joitakin tosin vain yksittäisiä, sillä olen tätä kasvittamassa taas pikkuhiljaa. Näköjään monet siellä kasvavista kasveista on istutettu loppukesää ajatellen, vaikka muutamia pionejakin siellä kasvaa. Nyt siellä avasi kukkansa lilja Pretty Woman. Taustalla tuo korkea kapea kasvi on vaaleanpunertava ukonhattu, joka on ostettu viime vuonna avoimista puutarhoista Katjan luota Päivänpesältä. Taustalla kelltaiset ovat kesäpäivänhattua tai syyspäivänhattua, jota toinen naapuri viime kesänä toi, kun olin juuri tuota pengerrystä kasvittamassa.

Samoille huudeille ripottelin myös eräästä puutarhasta ostamiani mm. pioniunikon siemeniä. Aiemmin kukkineet olivat osa niin pieniä, että olivat ehkä tulitikkurasian korkuisia. Ajattelin jo, että en kyllä moisia yritä enää kasvattaa. Kesän edetessä muutama kasvoi jo ihan kelpo kokoiseksi minulle, mutta eilen varmasti avautui pöyhein ja korkein (eli noin polven korkuinen) unikko. Tuosta on otettava siemenet kiertoon. Sen taustalla on erään hortensian kukinto. Muka kirjoitin kaikki viime vuonna ostetut kasvit ylös. Muistan hämärästi kuitenkin jonkin loppukesän taimistoreissun ja sieltä spontaanin hortensiaostoksen. Ja nyt en sitten muista, mikä hortensia tämä mahtaa ollakaan. Kuivuus on varmasti kukinto verottanut. Onneksi mullan alla on ollut kosteampaa savea. Välillä olen läheisestä lammikosta tälle roiskaissut vettä, mutta aika vähän lopulta.

Luulen, että kukinto olisi tässä hortensiassa suurempi, jos olisi satanut vettä. Tämä ei kuitenkaan ole kertaakaan lurpottanut lehtiä.

Eniten ihanaahan oli tänään sade. Pari päivää sitten kuivan etupihalla paistoi laskeva aurinko taas kauniisti hevoskastanjan alle. Se oli sinä päivänä ihanaa. Etupihalla alkoivat rusotuomipihlajat kellastaa ja tiputtaa lehtiä jo useita viikkoja sitten. Myös hevoskastanjasta tippuneita ruskeita lehtiä alkoi ilmestyä puun alle. Etupiha on suojaisa paikka syksyn ekoilta halloilta, mutta nyt siellä on vallinnut kuivuus. Olen muutamia arkoja, kivoja kasveja pelastanut kasteluilla. Harmi, että esim. tummakurjenpolvi ei kuivuudesta ole hätkähtänyt. Minä voisin nimittäin jo luopua siitä. Nurmikon tapaista ei ole etupihalta kannattanut leikata, loputkin varret olisivat voineet kuivua. Siellä jokin ristikukkainen rikkakasvi (voikukan keltainen) on kukkinut ja se kasvi onkin ollut vaaleiden perhosten mieleen. Iloa siis ollut rikoistakin. 

Olen saattanut viime aikoina käyttää tunteja perhosten ja kimalaisten seuraamiseen, aivan omalla pihalla. Sen vuoksi syyssyrikänkin ostin. Ehkä seuraavana vuonna ei ole näin paljon perhosia, mutta olisi ihan kiva, että näillä nykyisillä ei olisi näin kovasti ruuhkaa.

Mukavaa viikkoa. Ja toivottavasti moni paikka ja paikkakunta saisi tällä viikolla vielä lisää sateita. Ainakin täällä meillä päin on moni tien vierusta aivan ruskeana. Alhaalla olevassa kuvassa sataa vettä, vaikka sitä ei siitä kuvasta  huomaakaan. Huomenna täytyy katsoa, ovatko liljat enää pystyssä. Ensin ne ovat taipuneet auringon valon mukaan ja tämän päivän sade on niitä painanut matalammaksi. Eipä haittaa, saisi sataa lisää.

Tämän hetken suosituin kasvi

 Meidän pihan lentävien pölyttäjien ykköskasvi on kukkiva oregano. Se kasvaa yhdessä 120x80 kokoisessa viljelylaatikossa. Olen antanut sen siinä levitä rauhassa. Sen kaverina on jo kukkinut ruohosipuli sekä taitaa siellä sitruunatimjami myös olla. Muutama talvivalkosipulin varsi pilkistää, joistain itusilmuista on siellä lähtenyt kasvamaan. Tuo viljelylaatikko ei saa muuta kastelua kuin sadevettä. Multaa on päällä ja alla suora maayhteys savimaahan, joka on aika aidosti vanhaa metsänpohjaa. Tuota aluetta ei oltu mullalla paranneltu kun tontille muutettiin, joten joskus keväisin tai muulloin sateiden jälkeen maa kasvimaan ympärillä tuntuu lilluvan vedestä. Kastelen kasvimaalla vain yksivuotisia kasveja, nämä monivuotiset yrtit ovat olleet vuosia kastelematta.

Kimalaisia oli eilen oreganojen kimpussa yhtä aikaa parikymmentä, sekä siellä piipahteli perhosia. Kimalaisia käy myös muissa puutarhan kasveissa tälläkin hetkellä. Kuten isotähtiputkessa, kurjenpolvissa, ruusumalvassa, komeamaksaruohoissa, punahatuissa ja kukat aukaisevassa punalatvassa. Hetki sitten vielä sormustinkukat kukkivat, joten niihin lenteli ja niistä peruutteli pois kimalaisia koko ajan. 

Eilen kuvailin myös perhosia oreganoilla. Neitoperhosia lenteli pari kappaletta. Ehkä ne oli koko ajan ne samat, tai sitten siellä pyörähteli päivän aikana muitakin. 

Tämä on käsittääkseni jokin täpläperhonen.

Ja nokkoperhonen.

Situunaperhonen liiteli eilen myös, samoin näkee kaali tai lanttuperhosia. Uskoisin, että tänäänkin perhoset lentelevät, kun on lämmin päivä tulossa.  

Kasvimaan ehostus on pakko tehdä syksyllä. Suurin osa laatikoista hajoaa. Joten myös yrtit saavat uuden laatikon. Mutta sekin työ siirtyy kosteampiin keleihin. Eikä näin kukkivia oreganoja raaskisikaan nyt nostaa pois. 

Tuulessa huojuvat

 Viime aikoina on kasveissa ollut aikamoista huojuntaa. Tuuli on huojuttanut kovasti varsinkin korkeampia kasveja, joskus on ihan maan tasallakin tuuli heilutellut kasveja. Jo viime viikolla joissain uimapaikoissa tuuli sai veden vaihtumaan lempeästä raikkaampaan lämpötilaa. Kotona tuulen on tuntenut ihan vain pitämällä ikkunaa auki. Minulla kasvaa kirahvinkukka sekä keltatörmäkukka aika lähekkäin. Kirahvinkukka hieman alempana kuin törmäkukka. Ne molemmat ovat huojuneet tuulessa. Joskus on näyttänyt siltä, että kimlaiset ovat takertuneet kukkaan ja ovat saaneet kimalaiset myös pienet huvipuistohötkötykset. Syysleimu on vaalea lila. Saatu kälyltä. Sekin on huojunut tuulen mukana. 

Samasta kohdasta toinen kuva. En itse tunnistaisi keltatörmäkukan ja kirahvinkukan kukkaa kuvista, jos näkisin vain aukinaisen kukan. Nuppu on erilainen ja onhan kirahvinkukka korkeampi. Molemmat voivat kasvaa hyvässä maassa vaikka kuinka korkeaksi. Minulla maa ei tuossa ole maailman paras, joten kirahvinkukka ei ole kovin korkea, jää alle 2 metriin. Ehkä myös vähäinen vesisade viime aikoina on voinut vaikuttaa.

Punalatvaa halusin pitkään puutarhaan, koska se huokuttaa perhosia. Korkealle kasville en vain millään keskinyt hyvää paikkaa, joten iskin sen syksyllä aika lähellä keltakurjenmiekkaa. Nyt voin todeta, että liian lähelle. Se varmaan enemmänkin heiluisi tuulessa, jos vain sillä olisi tilaa heilumiselle. Koska keltakurjenmiekkaa on yhä valtavasti (jaoin sitä paljon viime vuonna), niin keltakurjenmiekkaa pääsee taas tänäkin syksynä jonnekin uuteen kotiin. Kun perennoille laittaa alhaisen hinnan ja reilun jakopalan, ne on saanut nopeasti kaupaksi omalta pihaltaan.

Punahatuille on alkanut löytyä tällä tontilla hyviä paikkoja. Olen niin tyytyväinen. Punahatut maistuvat ihan pienenä taimena liian hyvin lehtokotiloille, joten liian märässä ja muiden kasvien siimeksessä, ne pienet alut on joskus syöty liian reikäisiksi. Nyt punahatuille on valoisampia ja vähemmän kosteita paikkoja, joten todella iso osa viime vuosien punahattuostoksista ovat hengissä. Ei toki ne kaikkein erikoisemmat. Ne tuntuvat kukkivan lähinnä Mustilan taimipäiviltä kotiin ja sen jälkeen pari viikkoa. Osa punahatuista on jäänyt mataliksi. Kuten nämä, jotka on kuvattu purppurakeijunkukka Rachelin kanssa. Keijunkukkien kukinnotkin ovat huojuneet viime aikoina tuulessa, vaikka eivät niin kovin korkealle kasvakaan.

Vieressä sitten korkeampi punahattu, joka todennäköisesti on Magnus. Sitä lajia olen ainakin tälle tontille eniten ostanut vuosien aikana. Tuossa penkissä on ollut elvytettäviä kasveja. Siitä jäi kastelukannu nurmikolle. 

Kerrankin nimittäin jokin muu punahattu kuin pinkki tai valkoinen on tällä tontilla kukassa. Ilman, että sitä on samana vuonna ostettu. Sen lehdet lurpottivat. Joten tuo alakuvan matalaksi jäänyt oranssi punahattu sai vettä kastelukannulla. Koska tämä kasvaa niin matalalla, tämä ei ole paljon tuulesta heilunut, maata tuuli sen sijaan on kyllä kuivanut tehokkaasti.

Kaukasian törmäkukka huojuu tuulessa ohuen varren päässä. Tässä on nuppuja, tuntuu silti aina kerrallaan avaavan yhden kukan. Siinä on usein mehiläinen aina kyydissä, joskus jopa joku mehiläinen on tuossa tuntunut horrostavankin. Osa liljoista on kukkinut. Osa kukkii parhaillaan ja nämä taustalla olevat liljat Purple Ladyt ovat aloittamassa kukintaa. Nämä liljat ovat sitä mitä pitääkin, sillä nämä on ostettu kukkivina viime syksynä Viherpeukaloiden myymälästä, kun palasimme kotiin Mustilan taimipäiviltä. Eli elokuun puolivälin jälkeen. Ja nyt ne samaiset liljat jo pullistelevat nuppujaan. 

Meillä on viileämmän viikon puhteina tehty sisällä hieman remonttia. Ulkona olen tehnyt jotain kunnossa pitohommia myös. Niiden parissa vielä voi jatkaa. Sisällä remonttikiintiö on taas hetkeksi täynnä. Ei siis minulta, vaan tekijöiltä. Minähän teen remonteissa usein vain avustavia hommia. Minun tehtäväni on ollut auttaa tavaroiden karsimisessa. Huomenna vielä käyn läpi joka ikisen kynän, joka huoneeseen menee takaisin. (Olinkin pitkään ihmetellyt, missä ihmeessä ovat kaikki tämän talouden kynät. En vieläkään tajua, miten ne lähes kaikki ovat majailleet lapsen huoneesssa.) Joka ikinen huoneeseen takaisin mennyt tavara on yrittänyt käydä kriittisen tarkastelun. Kun tämä on ohi, niin ensi kuussa minun on tarkoituksena käydä yhtä kriittisesti läpi lipasto, joka ostettiin aikoinaan tuon samaisen lapsen, silloisen vauvan, vaaatteille. Vaatteita siellä lipastossa ei ole ole säilytetty aikoihin, vaan se on täyttynyt jo kaikesta muusta. Puutarhassa teen huolellisemmin kaikkea ylläpitohommaa myös. Jotenkin motivoi se, että ensi vuonna (jos korona ei estä) meillä on kahdet isommat juhlat ja silloin on aina muutakin hommaa kuin lipastojen sisältöjen kriittinen tarkastelu. Eikä kesäkuun alkuun ehdi puutarhaa nyppiä, ellei aloita jo nyt. Tai siis minä en ehdi. 

Olen puutarhaan ostanut tosiaan erikoisempiakin punahattuja, mutta en ihan tuollaista kuten tuossa kuvassa. Onneksi se silti kelpaa kimalaisille.

Oikein rentoa viikonloppua! Minä taidan käydä nukkumaan.