Tämän hetken suosituin kasvi

 Meidän pihan lentävien pölyttäjien ykköskasvi on kukkiva oregano. Se kasvaa yhdessä 120x80 kokoisessa viljelylaatikossa. Olen antanut sen siinä levitä rauhassa. Sen kaverina on jo kukkinut ruohosipuli sekä taitaa siellä sitruunatimjami myös olla. Muutama talvivalkosipulin varsi pilkistää, joistain itusilmuista on siellä lähtenyt kasvamaan. Tuo viljelylaatikko ei saa muuta kastelua kuin sadevettä. Multaa on päällä ja alla suora maayhteys savimaahan, joka on aika aidosti vanhaa metsänpohjaa. Tuota aluetta ei oltu mullalla paranneltu kun tontille muutettiin, joten joskus keväisin tai muulloin sateiden jälkeen maa kasvimaan ympärillä tuntuu lilluvan vedestä. Kastelen kasvimaalla vain yksivuotisia kasveja, nämä monivuotiset yrtit ovat olleet vuosia kastelematta.

Kimalaisia oli eilen oreganojen kimpussa yhtä aikaa parikymmentä, sekä siellä piipahteli perhosia. Kimalaisia käy myös muissa puutarhan kasveissa tälläkin hetkellä. Kuten isotähtiputkessa, kurjenpolvissa, ruusumalvassa, komeamaksaruohoissa, punahatuissa ja kukat aukaisevassa punalatvassa. Hetki sitten vielä sormustinkukat kukkivat, joten niihin lenteli ja niistä peruutteli pois kimalaisia koko ajan. 

Eilen kuvailin myös perhosia oreganoilla. Neitoperhosia lenteli pari kappaletta. Ehkä ne oli koko ajan ne samat, tai sitten siellä pyörähteli päivän aikana muitakin. 

Tämä on käsittääkseni jokin täpläperhonen.

Ja nokkoperhonen.

Situunaperhonen liiteli eilen myös, samoin näkee kaali tai lanttuperhosia. Uskoisin, että tänäänkin perhoset lentelevät, kun on lämmin päivä tulossa.  

Kasvimaan ehostus on pakko tehdä syksyllä. Suurin osa laatikoista hajoaa. Joten myös yrtit saavat uuden laatikon. Mutta sekin työ siirtyy kosteampiin keleihin. Eikä näin kukkivia oreganoja raaskisikaan nyt nostaa pois. 

Tuulessa huojuvat

 Viime aikoina on kasveissa ollut aikamoista huojuntaa. Tuuli on huojuttanut kovasti varsinkin korkeampia kasveja, joskus on ihan maan tasallakin tuuli heilutellut kasveja. Jo viime viikolla joissain uimapaikoissa tuuli sai veden vaihtumaan lempeästä raikkaampaan lämpötilaa. Kotona tuulen on tuntenut ihan vain pitämällä ikkunaa auki. Minulla kasvaa kirahvinkukka sekä keltatörmäkukka aika lähekkäin. Kirahvinkukka hieman alempana kuin törmäkukka. Ne molemmat ovat huojuneet tuulessa. Joskus on näyttänyt siltä, että kimlaiset ovat takertuneet kukkaan ja ovat saaneet kimalaiset myös pienet huvipuistohötkötykset. Syysleimu on vaalea lila. Saatu kälyltä. Sekin on huojunut tuulen mukana. 

Samasta kohdasta toinen kuva. En itse tunnistaisi keltatörmäkukan ja kirahvinkukan kukkaa kuvista, jos näkisin vain aukinaisen kukan. Nuppu on erilainen ja onhan kirahvinkukka korkeampi. Molemmat voivat kasvaa hyvässä maassa vaikka kuinka korkeaksi. Minulla maa ei tuossa ole maailman paras, joten kirahvinkukka ei ole kovin korkea, jää alle 2 metriin. Ehkä myös vähäinen vesisade viime aikoina on voinut vaikuttaa.

Punalatvaa halusin pitkään puutarhaan, koska se huokuttaa perhosia. Korkealle kasville en vain millään keskinyt hyvää paikkaa, joten iskin sen syksyllä aika lähellä keltakurjenmiekkaa. Nyt voin todeta, että liian lähelle. Se varmaan enemmänkin heiluisi tuulessa, jos vain sillä olisi tilaa heilumiselle. Koska keltakurjenmiekkaa on yhä valtavasti (jaoin sitä paljon viime vuonna), niin keltakurjenmiekkaa pääsee taas tänäkin syksynä jonnekin uuteen kotiin. Kun perennoille laittaa alhaisen hinnan ja reilun jakopalan, ne on saanut nopeasti kaupaksi omalta pihaltaan.

Punahatuille on alkanut löytyä tällä tontilla hyviä paikkoja. Olen niin tyytyväinen. Punahatut maistuvat ihan pienenä taimena liian hyvin lehtokotiloille, joten liian märässä ja muiden kasvien siimeksessä, ne pienet alut on joskus syöty liian reikäisiksi. Nyt punahatuille on valoisampia ja vähemmän kosteita paikkoja, joten todella iso osa viime vuosien punahattuostoksista ovat hengissä. Ei toki ne kaikkein erikoisemmat. Ne tuntuvat kukkivan lähinnä Mustilan taimipäiviltä kotiin ja sen jälkeen pari viikkoa. Osa punahatuista on jäänyt mataliksi. Kuten nämä, jotka on kuvattu purppurakeijunkukka Rachelin kanssa. Keijunkukkien kukinnotkin ovat huojuneet viime aikoina tuulessa, vaikka eivät niin kovin korkealle kasvakaan.

Vieressä sitten korkeampi punahattu, joka todennäköisesti on Magnus. Sitä lajia olen ainakin tälle tontille eniten ostanut vuosien aikana. Tuossa penkissä on ollut elvytettäviä kasveja. Siitä jäi kastelukannu nurmikolle. 

Kerrankin nimittäin jokin muu punahattu kuin pinkki tai valkoinen on tällä tontilla kukassa. Ilman, että sitä on samana vuonna ostettu. Sen lehdet lurpottivat. Joten tuo alakuvan matalaksi jäänyt oranssi punahattu sai vettä kastelukannulla. Koska tämä kasvaa niin matalalla, tämä ei ole paljon tuulesta heilunut, maata tuuli sen sijaan on kyllä kuivanut tehokkaasti.

Kaukasian törmäkukka huojuu tuulessa ohuen varren päässä. Tässä on nuppuja, tuntuu silti aina kerrallaan avaavan yhden kukan. Siinä on usein mehiläinen aina kyydissä, joskus jopa joku mehiläinen on tuossa tuntunut horrostavankin. Osa liljoista on kukkinut. Osa kukkii parhaillaan ja nämä taustalla olevat liljat Purple Ladyt ovat aloittamassa kukintaa. Nämä liljat ovat sitä mitä pitääkin, sillä nämä on ostettu kukkivina viime syksynä Viherpeukaloiden myymälästä, kun palasimme kotiin Mustilan taimipäiviltä. Eli elokuun puolivälin jälkeen. Ja nyt ne samaiset liljat jo pullistelevat nuppujaan. 

Meillä on viileämmän viikon puhteina tehty sisällä hieman remonttia. Ulkona olen tehnyt jotain kunnossa pitohommia myös. Niiden parissa vielä voi jatkaa. Sisällä remonttikiintiö on taas hetkeksi täynnä. Ei siis minulta, vaan tekijöiltä. Minähän teen remonteissa usein vain avustavia hommia. Minun tehtäväni on ollut auttaa tavaroiden karsimisessa. Huomenna vielä käyn läpi joka ikisen kynän, joka huoneeseen menee takaisin. (Olinkin pitkään ihmetellyt, missä ihmeessä ovat kaikki tämän talouden kynät. En vieläkään tajua, miten ne lähes kaikki ovat majailleet lapsen huoneesssa.) Joka ikinen huoneeseen takaisin mennyt tavara on yrittänyt käydä kriittisen tarkastelun. Kun tämä on ohi, niin ensi kuussa minun on tarkoituksena käydä yhtä kriittisesti läpi lipasto, joka ostettiin aikoinaan tuon samaisen lapsen, silloisen vauvan, vaaatteille. Vaatteita siellä lipastossa ei ole ole säilytetty aikoihin, vaan se on täyttynyt jo kaikesta muusta. Puutarhassa teen huolellisemmin kaikkea ylläpitohommaa myös. Jotenkin motivoi se, että ensi vuonna (jos korona ei estä) meillä on kahdet isommat juhlat ja silloin on aina muutakin hommaa kuin lipastojen sisältöjen kriittinen tarkastelu. Eikä kesäkuun alkuun ehdi puutarhaa nyppiä, ellei aloita jo nyt. Tai siis minä en ehdi. 

Olen puutarhaan ostanut tosiaan erikoisempiakin punahattuja, mutta en ihan tuollaista kuten tuossa kuvassa. Onneksi se silti kelpaa kimalaisille.

Oikein rentoa viikonloppua! Minä taidan käydä nukkumaan.

Tutut kulmat

 Tuntuu, että omasta puutarhasta haluaa eniten ottaa kuvia ja ihailla niitä uusia istutusalueita. Ne itselleen ihan umpitutut penkit tuntuvat jo ihan tavallisilta. Tässähän tämä on. Yksi tälläinen umpituttu ja vähän tylsäksikin käynyt kulma on omenapuupenkki.  Se on alemmassa kuvassa tuon puisen löhötuolin takana. Samaisen penkin keskelle on jäänyt pihavalo. Kun penkki on jotenkin vain levinnyt sinne päin.

Penkissä kasvava huvitusomenapuu ei tänä vuonna tee omenaa. Tukikeppi on jäänyt omenaisemmalta viime vuodelta sinne tukeamaan puuta. Vaikka suurin osa penkistä on savimaapitoista maata, on penkin etureunassa tuhdit jämät entisen hiekkalaatikon pohjia. Siksi penkin etureunassa viihtyvät myös laventelit. Nämä ovat talvehtineet jo vuosia. Taustalla kellertävänä pilvenä on jättipoimunlehti. Jättipoimunlehden istutin aikoinaan suojaksi Aljonushkan kärhön juuristolle. Saatan luopua jättipoimunlehdestä kokonaan tällä tontilla. Minulla on muutamia kurjenpolvia, jotka peittävät tehokkaasti kärhöjen juuristot ja joiden kanssa ei tarvitse miettiä niiden silmällä pitoa yhtä paljon. Jättipoimunlehti ei nimittäin ole ihan hyvis. Se on silmällä pidettäviä kasveja, enkä haluaisi sen karkaavan tältä tontilta luontoon.

Toisesta suunnasta laventelien taustalla ovatkin jo aika kaukana pihalla kasvavat keltaiset liljat. 

Tarhajalomalva Party Girl sitkeästi nousee joka vuosi. Sen lisääntymistä ja runsastumista pitäisi varmaan jakamalla auttaa.  Penkin pohjoisosassa on runsas kasvusto saniaista, joka tuossa törrötti, kun tähän taloon muutimme. Sitä taas pitää välillä rajoittaa, että ei nieli esim. pionia alleen. 

Korkeutta tähän penkkiin tuo omenapuun lisäksi kurjenpolvi Orion, joka kasvaa kärhötuen sisällä, jotta se menisi maata pitkin. Orion voi kasvaa korkeutta yli metriseksi. Eli kukkapenkissä pötköllään (rennot varret) se veisi valtavasti tilaa. Se kasvaa isotähtiputken kanssa. Juuri luin jostain, että jos isotähtiputken lehdet alkavat ruskistua, siinä voi olla jokin ötökkä. Ja näissä on alkaneet lehdet ruskistua. Voi mennä penkissä siis kasveja uusiksi.

Orion myös kukkii kärhö Aljonushkan kanssa. Tämä kärhö ei kierry minkään ympärille, joten se myös kasvaa kärhötuen sisällä. Nyt tänä vuonna kärhö on yli 2,5metriä pitkä. Orion kukkii sen kanssa myös alempana.

Itse olen joskus näihin kasveihin ollut aivan hullaantunut. Nyt vuosia tuo penkki on saanut olla ilman muutoksia. Joitain muutoksia varmasti vielä tulee, jos jättipoimunlehti lähtee tuolta pois.

Ylhäällä kuvassa näkyy kerroksellisuus. Eli ylimpänä kärhö, sitten kurjenpolvi sekä isotähtiputki. Kurjenpolven kukinta-aika on nyt keskivaiheilla. Toisaalla kärhötuessa kukkii sekä kurjenpolvi Orion että Patricia. Nämä yhdessä kärhötuessa myös. Pidän siitä, että kärhötuessa on eri aikaan kukkivia kasveja.

Muutama päivä on ollut viileämpiä säit. Jopa pilvistä. Sadetta on meille satanut heinäkuussa noin 4 milliä ja se tuli toissa päivänä. Viileys on ollut tervetullutta. Toivottavasti jokin sade tulisi aikaisemmin kuin yli kymmenen päivän päästä. Ei nimittäin sääennuste paljon sateita lupaile.