Jotain uutta

Olin kotoa pois melkein kolme päivää ja kaksi yötä. Sinä aikana oli avautunut joitain kasveja. Ei ihme, kun lämpötilat olivat olleet päivällä hellelukemisessa. Minulla on etupihalla penkki, joka on pakko pian uudistaa. Toivottavasti tänä syksynä. Siihen olen myös aina joskus vain tyrkännyt kasveja ja unohtanut sitten ne. Nyt en tiedä, onko tämä punainen kärsämö ostettu vai tullut jonkin toisen kasvin kylkiäisenä. Se on joutunut vähän kiemurtelemaan tullaakseen valoon noiden helminukkujäkkäröiden lomitse. Tämän muuten olen meinannut kitkeä jo varmasti yli 10 kertaa. Onneksi nyt maltoin (tai oikeasti olin laiska ja sitten unohdin).

Nyt sitten joudun miettimään ruusumätsäys asioita. Ostin ensimmäisen Austin ruusuni, joka on Princess Alexandra of Kent. Siinä oli pari nuppua, kun sen ostin, mutta ei yhtään kukkaa auki. Ja kooklettaminen ei täsmälleen kertonut kukan väriä. Tässä kukassa on nyt myös sellaisia värisävyjä, jotka eivät olisi olleet ehkä ihan ykkösiä, jos olisin kukinnan nähnyt kaikista, mutta en silti tästä luovu. Minun on luovuttava ajatuksestani, että persikkaa ei tähän puutarhaan tule, sillä nyt kukassa on myös aavistuksia persikasta. Ja tämä kukka kyllä kertoo, että tämän paikka on muutaman muun persikkaan taipuvaisen kasvin luona. Luulen, että tämän väri saattaa kyllä muuttua vielä vaaleanpunaisemmaksi.

Ja tämä suhteellisen vasta maahan kaivettu ruusu Duchesse de Montebello saa sittenkin uuden paikan. Mutta niinhän vain herttuattaret väistyvät prinsessojen tieltä.

Herttuatar tulee kuitenkin saamaan jonkin ihan hyvän paikan. Minulla on taas pari uutta kasvia odottamassa istutusvuoroa. Välillä ihan ihmetetyttää, että mistä näitä kasveja putkahtelee, kun jääkaappi ei täyty yhtä vaivattomasti.

Kun lähdin reissuun oli minun puussani kärhöistä kukassa vain tumman lila kärhö, joka muistaakseni on Warszawska Nike. Yksi nupuista näytti vaaleammalta ja se olikin nuppu yhä hengissä olevasta Hagley Hybridistä. Nämä molemmat kärhöt ovat aivan liian laihassa ja huonossa maassa, mutta ovat hengissä. Näitä ei myöskään ole istutettu oikeaoppisesti vaan siten, miten kesällä on jaksanut kaivaa.  Tämän istutusvajavuuden takia nämä eivät mitenkään nopeasti tuuheudu. Jos tuuhteutuvat ikinä. Eroa on sellaisiin kärhöihin, jotka ovat saaneet hyvän paikan itselleen.

Tähtikatkero Swertia Perennis kukkii nyt. Väri on jännä, ei oikein erotu kauas, mutta läheltä siinä on ihan kuin hopeaa mukana.

Omenapuupenkissä (kuvasta avautuu penkin nimi) avautui ensimmäinen kärhö Aljonushkan kukka, eka on aina tuollainen pörhelö jostain syystä. Sen seurana kasvaa korkealla kurjenpolvi Orion. Orion on hyvin pitkä (tai leveä ilman tukea) kurjenpolvi ja tarhakellokärhö Aljonushka jää noin kaksimetriseksi. Se myös tarvitsee tuen, sillä se ei osaa napata tuesta kiinni. Huvitus tekee nyt mukavasti omenaa.

Tähtililjani ainoa kukkavarsi ei ole kauniisti suorassa, vaan kenollaan. Joten sen taustalla näkyvät lehdet eivät kuulu tälle kasville.

Parin päivän poissaolon jälkeen puutarha pitää aina tutkia. Silti jotain ehkä taas jäänyt huomaamatta. Vielä on avautumatta paljon erilaisia kukkia.

Vaikutuksia

Olen häkeltynyt vaikuttavasta lukuelämyksestä. Lainasin eilen kirjastosta Maja Lunde: Mehiläisten historia. Täytän Helmet-lukuhaastetta parhaillaan, on tämä kirja vilahdellut monen ihmisen lukulistoilla. Onneksi ymmärsin näistä vinkeistä lainata tämn kirjan. Juuri tänään en pysty aloittamaan uutta kirjaa, mutta huomenna varmasti marssin kirjastoon lainamaan saman kirjailijan toisen kirjan: Sininen. Nämä kirjat keskittyvät fiktiivisesti ilmaston muutoksen teemoihin. Vaikka mehiläisten historia oli 400-sivuinen kirja, sen fontti ei ollut pientä ja myös lukujen rytmitys sellainen, että eri taitolla kirjasta tipahtaisi sivuja pois. Suosittelen tätä kirjaa ilolla kaikille. Puutarhaharrastajille se varmasti avautuu vielä monella muullakin tavalla.

Olen omasta puutarhasta alkanut rakentaa omaa paikkaa. Kasveja, joista minä pidän. Istuskelualueita, joista minä pidän. En halua käyttää torjunta-aineita, enkä ole tarkka (edes kotiloiden takia) puutarhan siisteydestä. Nyt tuon lukukokemuksen jälkeen katson taas yhä enemmän puutarhaa luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Onko meillä tarpeeksi kasveja pölyttäjillekin? Toki tätä olen aina miettinyt, silti taimimyymälöissä menen kasvi edellä. Onneksi esim. sormustinkukat miellyttävät sekä minua että pölyttäjiä. Kaikkia kaatuneita sormustinkukkia en ole katkonut pois. Minä näen sormustikukan sisällä sen rakenteen, mutta kimalaiset näkevät jotain muuta ja mönkivät noihin tuohukkaana sisään. Samalla kasvien siemenet voivat saada monenlaisia mutaatioita, kun ovat käyneet monenlaisten sormustinkukkien sisällä ensin.

Meillä pörheltää täällä kimalaisia, joitain mehiläisiä sekä ampiaisia. Tänä vuonna ei olla bongailtu mitään isoa ampiaspesää, silti niitä aina elokuussa tulee iholle, jos ulkona syö jotain. Koska pihamme on puolivarjoisa, ei meillä menesty samalla tavalla kaikki aurinkoisten pihojen kasvit. Silti olen tyytyväinen monien kasvien luona olevasta pörinästä. Toki on myös kasveja, jotka tuntuvat olevan tehty ihmisten iloksi. En ole havainnut esimerkiksi kärhöissä ötökkäkuhinaa. Itse olen ainakin kärhöni istuttanut vain itseäni varten. Tämä tumman lila kärhö on istutettu siten, että kasvaisi siro- tai rusotuomipihlajassa. Tämä yltää juuri alaoksille, koska maa on tässä kuivahko ja laihaa. Ei ollenkaan kärhöille tarkoitettua maata.

Joissain ruusuissa näkee kimalaisia, varsinkin meillä villinä kiemurtelevassa yksinkertaisessa valamonruusussa. Sen sijaan kerrotut ruusut saavat olla aika rauhassa, eikä pioneissakaan juuri näy suuria hyönteisiä. Nämäkin taitavat olla enemmän minun ilokseni kuin hyönteisten.

Täytyy varmaankin löytää tasapainon näiden asioiden välillä. Pidin viime vuonna Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ulkopuutarhasta, jossa oli erikseen eri alueita. Siellä oli kasveja, joissa oikein pörisi kaikenlaiset pölyttäjät. Myös siellä oli tietopakettia siitä, mitkä asiat kasveissa pölyttäjiä houkuttavat.

Sitten joskus on aina niitä yllätyskasveja kotipuutarhassa, jotka ovat pölyttäjien mieleen. Minulla kasvaa kurjenpolvi Orion kärhötuen keskellä, muuten se lamoasi tai retkottaisi miten sattuu. Sillä on rento kasvutapa ja aina näkee, kun kimalainen on käynyt kukassa, että kukkavarsi taipuu kuin keinulauta. Ihan samoin kuin kyyhkypari istahtaa kuusen oksalle ja katsojaa jännittää, katkeaako oksa kyyhkyjen painosta.

Isotähtiputket ja keltavaleunikko ovat tällä tontilla jo sellaiset kasvit, joita voi löytyä lähes mistä vain. Siemenet ovat pieniä ja kulkeutuvat helposti mullan mukana tai vaikka omissa vaatteissa paikasta toiseen. Tähtiputkesta pidän kovasti ja ylimääräisille taimillekin löytyy usein ottajat. Tähtiputket ovat myös usein suosittuja pörriäisten kesken.

Keltavaleunikko on jopa vähän rasittava kasvi minusta nykyisin, kun se putkahtelee myös ihan vääristä paikoista esiin. Mutta se aloittaa kukinnan kesäkuussa silloin, kun monet muut kasvit eivät kuki ja tällöin aurinkoisella säällä joka ikinen keltavaleunikko on tärkeä pölyttäjille meidän pihalla. Siksi se rasittava kasvi saa meillä olla ja olen varmistanut sen olemisen täällä päin antamalla sitä jo kahdelle tai kolmelle naapurillekin. Keltavaleunikko menee iltaisin suppuun. Keltavalenikon edessä ovat mm. laventeli sekä erilaisia isomaksaruohoja. Ne tulevat toimeen tuossa paikassa hyvin, vaikka alla oleva multapatja sisältää myös muurahaispesän.

Odotan kovasti törmäkukkien kukintaa tänä vuonna. Viime vuonna hommasin niitä paria eri lajia lisää. Ne ovat taas kaikkien iloksi minun ja hyönteisten.

Muistiinpanoja sateiden välillä

Olen joutunut viime aikoina etsimään kasvieni olinpaikkaa. Ostin viime vuonna vihdoin keijuängelmän. Se on joko kuollut, tallattu tai niin hyvässä jemmassa kasvamassa, että en muista sitä itsekään. Nyt sitten ostin toisen. Tämä yksilö täytyy istuttaa siten, että varmasti muistan, missä se kasvaa. Tästä viisastuneena, teen tästä postauksesta itselleni nyt näistä uusista ostoksista muistikirjan, mihin olen istuttanut ja mitäkin. Viime syksyn ostoksista on osa kasveista jo menehtyneet ja osasta en muista, mitä niille on käynyt. Nyt kuitenkin on kukkinut siellä täällä (näitäkään en muistanut ripotelleeni ympäri puutarhaa) Lidlistä ostettuja laukkoja nimeltään Miami. Näyttää kovasti viinilaukalta, mutta ei kuitenkaan ole se. (Jostain syystä punertavan pionin lehdet jo punertavat tuossa vieressä.) Tämä laukka sopii paremmin näihin täysiin istutuksiin. Jos heiluu jossain vähän yksinään, se ole tarpeeksi näyttävä ja sen kontrastit muihin kasveihin jäävät vajaaksi.

Ne uudet kasvit siis piti laittaa ylös. Tähän pienien ja matalien kasvien nurkkaukseen tuli uusia pieniä kasveja (tuo kuollut pieni puu täytyy uusia).

Sinne sujahti mm. maksaruoho , sedum 'Herbstfreude', jonka vaaleanpunainen väri käy takanaan matalana kukkivan nimettömän ruusun kanssa yhteen.

Toiselle sivulle pääsivät taas tähtilewisia, Lewisia 'Little Rasberry' sekä takanaan oleva salvia x Superbra 'Ostfriesland'.

Odotan kovasti, että noiden pienten kasvien lähellä oleva ajuruoho myös kasvaa. Onneksi ajuruohoa on helppo itsekin vähän levitellä. Toisaalla taas on isompien kasvien paikkoja. Viime ja edeltävänä vuonna jatkoin ja tein keinun viereen uusia penkkejä. Yläkertaa, alakertaa sekä keinun toisella puolella olevalle Mustialan ruusun jatkoksi kukkapenkkiä, jossa ennen oli pajuangervoa. Näihin aurinkoisen puolen penkkeihin eli ei alakertaan, on ilmaantunut tosi lyhyessä ajassa todella monta pionia kuten myös terassialueen ympäristöön. Toivon, että en saa vähän aikaan mitään pionipakkomielteitä, sillä vaikka uusia penkkejä on suunnitteilla, on niihinkin jo tulossa vähintään yksi uusi pioni. Vaikka pidänkin pioneistä, ne vievät alussa tosi vähän tilaa, kunnes ovat isoja puskia ja kukkapenkit menevät ahtaiksi.

Menee taas helposti jaaritteluksi, kun piti kirjoittaa ja laittaa muistiin uudet hankinnat. Eli suuria kasveja meni mm. alakertaan. 

Pidän kimikeistä. Ensin ostin syyskimikki Bruneten, joka kasvaa muualla. Se on ihmeen hyvin selvinnut melko laihassa ja kuivassa maassa. Alakertaan istutun viime vuonna tähkäkimikki 'Pinkin', jolla on hyvin samanoloinen lehdistö kuin Brunetella, mutta sen kukkavanan pitäisi olla pinkki ja sen pitäisi kukkia aiemmin. Tämä on minulla vielä juurtumassa toista vuotta, eikä ole vielä kukkinut. Sen viereen istututin uuden Lännenkimikin Actaea 'Rubifolian'. 

Tässä uudessa ostoksessa oli kukkavana valmiina, en ikinä raaski leikata näitä pois.

Samaan penkkiin istutin Katjalta saadun valkoisen varjoliljan ja pienet marhanliljan alut, jotka ostin Porkkalasta. Marhanliljat voivat olla mitä väriä vain, mutta niiden sipulit (2kpl) olivat sen verran pienet, että varmasti tässä menee useampia vuosia ennen kuin kukintaa saa odottaa. Samaan penkkiin tuli myös uusin sormustinkukka, joka on oikeasti perenna. Unohdin vain sen nimen, auts. Otin kaikkein tummimman varren. Kukinta on punertava. Täytyy kysyä tämän nimi viimeistään seuraavalla taimistoreissulla.

Perennana kasvava keltasormustinkukka on viime vuotinen ostos Pikkuisesta kasvikeitaasta, joka on ilahduttavasti yhä hengissä. Nämä nyt kasvavat eri penkeissä. En ole vieläkään varma, että ovatko nämä kasvit edes kauniita silmissäni. Joskus vain harvoin myynnissä oleva yksilö on pakko ostaa.

Yläkertaan ei näistä kasveista päässyt nyt mikään muu  kuin yksi Huovilan puistosta ostettu ritarinkannus. Siellä on hurjan paljon sormustinkukan lehtiruusukkeita, joita on pakko karsia vielä lisää. Ehkä sen jälkeen hahmotan tilaa paremmin, koska siellä juuri on niitä pionin alkuja. Vielä kukkii syksyllä 2018 Lidlista ostettu juurakko Wladyslawa.

Yläkerran yli näkee muualle pihalle mm. keinussa istuessa. Tässä penkissä on kuitenkin myös peruukkipensas pienenä (yhä hengissä!). Sekä valtava määrä sormustinkukkien alkuja, joita olen alkanut pikkuhiljaa siirtelemään muualle ja kaivamaan poiskin. 

Keinun toisella puolelle tein viime vuonna uutta penkkiä, kun vihaamani rusopajuangervo sai lähtöpassit. Tiedän, että tuossa penkissä olisi ihan hyvä kuoppa, johon Austin-ruusu mahtuisi. En vain tiedä, mitä muita kasveja siirtäisin tuolta pois ruusun tieltä, sillä olen sinne edeltävänä vuonna jo kaivanut kolme pionia sekä tänä vuonna jo yhden ruusun. Ehkä siirrän pois sen pionin, jonka nimen olen jo hävittänyt. Se ei ehkä silloin ollut mikään kovin tärkeä tai erikoinen. Tuon penkin laitamille, missä oli aukkoja, istututin nyt pari uutta kasvia. Kuvassa penkki näyttää tosin aika sotkulta. Tuon purppuraisen keijunkukan 'Rachel ' (kukkii pinkin kukin) viereen tuli tähtikatkero Swertia Perennis (näyttää sinisiltä kukilta). Ja sen viereen valkoisin kukin kukkiva Noropunatähkä Liatris Spicata 'Floristan White'. 

Tähtikatkero voisi vaikka pian kukkiakin.

Joskus kukat vain erottaa paremmin toisistaan silmillä. Ellei olisi kunnon makro kamerassa. Nyt ehkä kuitenkin itse muistan, minne olen kasvini istuttanut. Tähän samaan penkkiin toisaalle tuli kuitenkin vielä yksi isotähtiputki 'Ruby Cloud', jolla oli aika tumma kukka. Tummempi kuin oma isotähtiputkeni. Toinen ostamistani ritarinkannuksista meni pienien väliin terassialueen viereiseen penkkiin kuten vaaleanpunaiset ukonhatutkin.

Tänään olemme saaneet tänään vain vähän vettä. Nekin tulivat taas, kun olin istuttanut muutamia kasveja. Jostain syystä joka ikisen istutusrupeaman jälkeen on heinäkuussa satanut vettä. Ei aina uskoisi, että parhaat istutussäät tulevat heinäkuussa. Tämä postaus on pitkälti syntynyt muuten sadekuuron jälkeen rannalla, jonne kuopus ja serkkunsa pyysivät päästä. On kesässä jotain todella ihania puolia kasvien lisäksi.