Oi, kukkaisa toukokuu

Vihreys ja tuoksut lisääntyvät. Jouluruusu, esikot, tulppaanit ja joka puolella pitkään kukkineet valkovuokot. Kukkaisuus lisääntyy kovaa vauhtia.

Taustalla kukkivat jo korkeatkin tulppaanit, en vain tiedä, mihin olen piilottanut muistilapun, jossa niiden nimi lukisi. Enkä enää muista miltä vuodelta nuo tulppaanit ovat. Näköjään tänä vuonna jotkin sellaiset tulppaanit ovat taas hurjistuneet kasvuun, jotka viime vuonna näyttivät taantuvan. Minulla on nimittäin sellaisiakin tulppaaneja, jotka tekevät ahkerasti sivusipuleita, ja joiden joka paikkaan leviämisestä en niin pidä. (Kun ovat penkissä, joissa sävyt eivät käy täysin yhteen.)  

Kukkivat puut ja sininen taivas. Se on vasta ihanaa. Sirotuomipihlajat revittelevät tänä vuonna kauan. 

Persian Pearleja on avautunut muutamia. Näitä olen laittanut vuosien varrella useita kymmeniä puutarhaan, mutta en varmaan kovin hyviin paikkoihin. Sillä nämä taantuvat meidän savimaassa helposti. Ja toisissa paikoissa voivat taas jäädä isompi lehtisten jalkoihin.

Kohta on aika leikata nurmikko tai siis rikkaruohikko. Se näyttää kovin epäsiistiltä näiden keltavuokkojen ja kirjopikarililjojen taustalla. 

Kuvissa on eroja. Tässä samat kasvit, ja ei näytä niin suttuiselta.

Imiköiden taustalla kukkii myös kirjopikarililjat. Niitä voi ripotella minne vain. Menevät kapeaan tilaan. Myös sinikämmen on jo kukassa, tämä kuva on nimittäin otettu pari päivää sitten.

Yhdessä penkissä olen pitänyt vain valkoisia kirjopikarililjoja. Onneksi jotkin kasvit pitävät kosteasta keväisestä maasta.

Keltakoiranhammas yllätti, oli kasvanut kukintavaiheeseen lähes huomaamatta. Sen seurana valkea hyasintti. Ja piilossa valkea helmihyasintti.

Pihamme Terijoen salava oli aika huonossa hapessa talven lumikuormassa. Kallellaan entisestään. Sen seurauksena puoliso katkoi jo talvella muutaman alaoksan pois. Ja sehän olikin oikein hyvä ratkaisu. Puu on ryhdikkäämpi ja minun kasvilavani voivat saada vähän enemmän auringonsäteitä myös aamuauringosta. No, ei kovin montaa sädettä, mutta hivenen. 

Ihan pian vihreys lisääntyy ympärillä vielä enemmän. 

Viikon varrelta

Minusta tuntuu nykyisin siltä, että viikko on samanlainen yksikkö kuin päivä joskus nuorempana. Tämä viikko on ollut ilmassa pientä viileää jarrua ja pientä toivetta kevään lämpenemisestä.

Värejä olen katsonut sekä ikkunasta että livenä. On hienoa, kun lehtien puhkeaminen on monissa kasveissa värikäs vaihe. Tämän viikon aikana näissä nupuissa on tapahtunut jo sellaista edistymistä, että muutamia kukkia on auennut.

Rusokirsikka on varsin rusoinen keväällä ja syksyllä.

Esikot ja hyasintit sopivat väreiltään hyvin yhteen. Koska olen laittanut aina ajoittain eri hyasintteja, en voi enää muistaa, mitä lajeja nämä ovat vai jotain nimettömiä sekoituksia. Tumma lila voi olla Woodstock, joita olen kaivanut maahan vähintään kolmena eri vuonna eri paikkoihin.

Isohelmililjat tekevät yhden suurehkon lehden ja ovat selvästi tanakampia kuin tummahelmilijat. Nämä olen vain istuttanut turhan harvaan, koska eivät ainakaan parissa vuodessa ole samalla tavalla tehneet sivusipuleita, joita muut helmililjat ovat pikkuhiljaa tai vähän nopeamminkin alkaneet tehdä.

Toivon, että viikonloppuna aamupäivällä paistaisi aurinko, että näkisin tämän tulppaanin aukinaisena. On aina iltapäivisin töiden jälkeen varjossa. Tämä tulppaani voitti tämän pihan ekatulppu-kisan. Mutta harmi, kun sitä ei näe aukinaisena.

Tänään on satanut vettä. Vähän enemmän tai tihkuttanut. Sade paljasti sen, että kotilot ovat taas ihan joukolla liikenteessä. Jokaisella on vitsauksena, meillä on ne lehtokotilot. Edes pupujen syömät oksat  eivät ota niin paljon päähän kuin nilviäiset. En jaksa enää niistä mönkijöistä ottaa kuvia, kun ne kuitenkin vahingossa eksyvät kesän edetessä moniinkin kuviin.

Joskus hommat jäävät kesken. Jotkut ihmiset siivoavat heti jälkensä. Jotkut eivät. Jotkut ottavat kuvia siitä, kun eivät korjaa jälkiään.

Kuvassa samaa aluetta, vasemmassa laidassa oleva pajuangervo saa lähtöpassit pian ja pääsen siistimään tuota kohtaa. Vaikka pajuangervo näyttää olevan kuvassa vain yhdessä kohtaa, oikeasti se levittää juurivesojaan vaikka minne. Tuon alueen siistiminen on tämän vuoden projektini. Saada tuohon alueeseen jokin ryhti. Ja paikalle puutarhakeinu. Ja kasveja ja kukkia keinun lähelle.

Puutarhaista viikonloppua!

Kylmä ei kangista

Onneksi on kasveja, joita kylmä ei kangista. Sillä tänään on ollut todella viimaista. Aamulla lapsi totesi, että ensilumi on satanut. Toivottavasti ei tosiaan kesän ensilumi.

Meillä tosiaan ei kuitenkaan ole ollut samanlaista määrää lunta maassa kuin muualla. Olemme selvinneet vähällä. Sillä lumihiutaleita on satanut pitkin päivää. Tuuli ulissut nurkissa ja seurasin työpaikan ikkunasta, miten varis vietti pientä huvipuistohetkeä tuulessa heiluvan koivun latvassa.

Vielä ei tiedä, mitkä kasvit tässä kylmyydessä oikeasti vahingoittuvat. Esikot ja narsissit näyttävät porskuttavan hyvin.

Valkovuokot suojatuvat suppuun.

Jouluruusulle tämä on varmasti ihan normaalia vuoden kiertoon kuuluvaa säätä.

Sen sijaan syyskimikki Bruneten alku näytti saaneen siipeensä. Se ei normaalisti tähän aikaan vuodesta olekaan näin pitkällä.

Palloesikko ja helmililjat ovat ihan sen oloisia, että ulkona olisi lämpimämpää.

Minä olen kyllä palellut. Piti kotona kaivaa taas lämmintä päälle ja sen lisäksi vähän jumppailla, että saa kylmät varpaat lämpiämään. Lapset ovat sisällä jammailleet tanssipelin tahdissa ja sen pelin kanssa pikkujumppa saa veren taas kiertämään. Rusokirsikka ehti avata muutaman kukan lämpimällä ilmalla ja sen kukat näyttävät nyt väsähtäneiltä. Tuon puun läheltä on pakko karsia muutamia isompia puita, kun metsä uhkaa taas tulla suoraan tontille. Vievät omilta puilta energiaa.

Orvokkien lisäksi terassilla on myös hortensiat ihan hyvässä hapessa, kun en niitä sisälle jaksanut raahata. Vappupäivänä meillä oli useita perheitä naamiaisissa. Onneksi silloin oli vielä hyvä ilma, sillä sisällä olisi muuten näillä säillä ollut liiankin tiivis tunnelma.

Mukavaa toukokuun jatkoa ja tsemppiä tähän kylmyyden sietämiseen. Onneksi ei vielä korjattu minilumilapiota (joka on ollut autossa) vielä kamalan kauas.

Köynnöstuessa oli aiemmin useampia ilmapalloja. Kuva otettu 02.05. Meillä ei ihan heti kerätä koristeitakaan pois.