Lauantaina

On hienoa saada tuliaisia, joita on juuri ajatellut (ja ehkä kirjoittanut myös blogiinkin) hankkivansa lisää. Tänään kävi mukavia vieraita (tai siis ystäviä) kylässä. Kävin jo vähän mallailemassa purppurakeijunkukka Boysenberryä kukkapenkkiin. Nyt se jäi vielä nurmikolle odottamaan huomisen mallailuja.

Lähes jokaisessa maan kolkassa on odoteltu jossain vaiheessa sateita. Meillä on yhteensä satanut toukokuun kolmannen päivän jälkeen 4 milliä vettä. Ne kaikki tulivat kahden peräkkäisen päivän aikana. Muutama kastelukannullinen keltaista siitepölyistä vettä oli tullut myös ränneistä alas. Jos nyt jotain istutan, joudun kyllä huolehtimaan kastelusta ihan eri tavoin kuin tavallisina kesinä.

Muuten on puutarha siinä vaiheessa, että nuppuja on monissa kasveissa.

Uusi kasveja alkaa kyllä kukkia pikkuhiljaa, kurjenpolvien vuoro alkaa olla nyt.

Joskus ennen kiinanpionien kukintaa on hieman odottava fiilis. Sellaiselta tuntuu juuri nyt. Vaikka usein tämä vaihe on selkeästi vasta myöhemmin kesäkuussa. Onneksi pihan tarhapionit aloittavat tällä kertaa vähän eri aikaa. Kukinta kestää kauemmin.

Tulikellukka tuo piristystä ja väriä.

Odottelen jo lomaa sekä loman tuomaa aikaa puutarhalle. Tai ainakin sitä mahdollisuutta, että jos huvittaa, voin käyttää aikaa puutarhassa. Tänään, pitkien yöunien jälkeen, tuntui pitkästä aikaa siltä, että puutarhassa voisi taas jaksaa tehdäkin jotain. Tänään leikkasin pitkästä aikaa nurmikon, vaikka kuivuus voi sen kohta ruskistaakin (välissä toki piti kuvailla päivällä lentävää kiitäjää). Myös syväkastelin vihannesmaita, sillä nyt ei ole odotettavissa taivaalta kunnon kasteluja. Näin paljon hommia, mitä voisi tehdä, mutta nyt en niistä stressaa yhtään. Kyllä tässä vielä ehtii.

Tarhapioni

Tänään on kuukausi ilman sateita meidän pihalla. Jos ei lasketa niitä kolmea pisaraa, jotka tytär koki jonkin pienen pilvenhattaran ohikulkumatkalla. Ne pisarat eivät edes näkyneet maassa.

Tämän pihan alkuperäisiä tarhapioneja on ollut kaksi. Ainakin päättelen niiden olevan tarhapioneja. Ne kukkivat usein kesäkuussa, kiinanpioneja aikaisemmin. Äsken näin tämän pionin nyt varovaisesti raottavan nuppuaan. Keltavaleunikot aloittavat nyt kukinnan. Ja minä jatkan niiden karsimista. Joka vuosi pääsevät siementämään salaa.

Viime vuonna tässä kohtaa pionit ovat olleet kokonaan auki 29.6.2017.

Vertailukuvana sama kohta 2.6.2017.

Tuolla kasvien lomassa näkyy vihreää kukkatukea, siitä tiedän, että tuosta lähtee kasvamaan nämä kyseiset pionit.

Sääennustuksia vähän olen tutkinut ja luulen, että vähintään parina yönä saan laittaa hallaharsot taas käyttöön. 

Mukavaa uutta viikkoa! 

Kesäkuun alku

Kesäkuun alku on tänä vuonna ollut aika lailla erilainen kuin viime vuonna. Viime vuonna kesäkuun alussa kukki osa aikaisistakin tulppaaneista. Nyt viimeiset myöhäiset tulppaanit alkavat olla jo kohta tiensä päässä. Viime vuonna ostin puutarhaan maanpeittokasviksi tuoksumataran. Se on todella kasvanut pehkoksi.

Sisään siitä ei tullut kuitenkaan montaa kukkivaa osaa.

Viimeisiä tulppaaneja on mukavampi ihailla, kun ränsistyneistä on katkottu hieman silmiin sattuvia varsia. Kaikkia ei kuitenkaan aina huomaa heti.

Ukkolaukkojen aika on nyt. Ukkolaukoissa käy mukava pörinä, onneksi taitaa olla aina jotain hommaa pölyttäjille.

Minulla ei ole kovin monia iiriksiä. Niitä saisi olla enemmän, mutta en ole kamalan taitava iiristen kanssa. Tässä kuitenkin yksi matala nimetön.

Akileijat aloittivat kukintansa vähän salaa. En edes ollut tajunnut katsoa akileijojen nuppuja.

Toisaalla puutarhassa taas on vastavärejä. Tyräkki ja luhtaesikko eivät kasva edes ihan rinnakkain, mutta värit näkyvät tällaisena joistakin kohdin. Kultatyräkki ei kasva kukkapenkissä, vaan vähän vieressä.

Siinä penkissä, jossa luhtaesikko kasvaa, on nyt montaa vähän liian vaeltelevaa kasvia.  Penkki on pitkä ja siellä tosiaan vaeltaa monia kasveja, joita en tässä penkissä jatkossa halua nähdä niin runsaana ja levottomana. Bellikset hyppäävät pionien juurakkoon ja penkin reunus on aika sillisalaattia. Samassa penkissä toisaalla kasvaa keijunkukkia sekä komeamaksaruohoja penkin lähes etualalla (penkki siis kohopenkki ja melkoisen laaja) ja nyt taidan jatkaa näillä kasveilla leikittelyä myös muutamaa metriä kauemmaksi. Sekaan mahtuu sipulikukkia. Jotenkin näiden yhdistelmät rauhoittavat muualla olevaa sillisalaattia, vaikka näissäkään ei toistuisi värien ja lajien sama rytmi. Kahdella kasvilla, mutta eri väriläikillä saan varmasti tuon reunuksen rauhoittumaan. Mutta ei kuitenkaan liian rauhalliseksi.

Olen näköjään kasvikeräilijä tai kasvikokeilija. On vaikea kuvitella, että ostaisin joskus kaupasta esimerkiksi enemmän kuin kaksi tai kolme ihan samaa kasvia. Usein ostan samaa kasvia, mutta eri lajikkeita. Tämä tekee välillä aika levottoman puutarhan. Toisaalta taas vain näin opin, mistä kasvista pidän eniten. Joten nyt ajattelin sitten jatkaa tätä kummallista tyyliäni. Ostan joko näitä samoja tai sitten vähän aina erilaisia keijunkukkia ja komeamaksaruohoja lisää tähän riviin. Tai sitten jaan noita omia, kunhan säätila sen sallii.

Ennen kuin sateita tulee, on minulla paljon kitkettävää tiedossa. Aamulla jaksoin vielä viileämmän sään aikana kitkeä noin 1,5 tuntia, josta osa meni kasteluun. Minä en usein kastele perennapenkkejä, nyt kastelin vähän. Joitakin perennapenkkejäni en ole kastellut ikinä kokonaan, vain sieltä, missä on ollut juuri tehtyjä istutuksia. Nytkin kastelin lähinnä näitä uusia istutuksia ajatellen. Hyötykasvien ja ruukkujen pinta-ala on minulla aika rajattu. Nekin imevät näissä säissä aika lailla vettä, jos minulla olisi suurempi kasvimaa, olisi oma kaivo näillä säillä pelastus.

Oikein mukavaa kesäkuun jatkoa. Onnea kaikille, jotka ovat nyt lähipäivinä valmistuneet. Onnea myös valmistuneiden perheille! Tukea tarvitaan aina opinnoissa.