Omenapuupenkissä

Tähän aikaa ei näköjään onnistu postaus ilman pioneja. Omenapuupenkissä kukkii pioni Do Tell, hempeä vuokkokukkainen laji.

Tämä piiloutuu helposti toiselta puolta kukkapenkkiä kurkkiessa, sillä viereiset tähtiputket kasvavat tähän aikaan joka päivä.

Toisessa kohtaa samaa penkkiä on kohta kukassa Karl Rosenfield. Epäilen, että Karlia minulla on myös toisaalla aika varjoisessa kohdassa, vanhasta pihasta saatuna jakotaimena. Tämä yksilö on kukkinut yhdellä varrella jo pari kertaa, tuuheutuminen ei ole ollut kovin nopeaa.

Samaan omenapuupenkkiin tuli myös siirrettyä ryteiköstä löydetty kituvaa syreeniä. Ei mitään hajua, mitä lajia tämä mahtaa edustaa, kun tällä pihalla ei kasva yhtään syreeniä. Samassa ryppäässä oli kolme vartta ja ne varret letitin siirron yhteydessä.

Koreatörmäkukka on suloinen ja näissä on lähes aina joku pölyttäjä. Olen nyt löytänyt useampaa erilaista törmäkukkaa viime aikoina ja muutaman olen ostanutkin. Täytyy vain odottaa niiden kukintaa. Aina välillä iskee joku tällainen yhtäkkinen keräilyfiilis, vaikka alun perin en ole mitään kasvia tarkoituksella alkanutkaan keräillä. Tässä kuvassa koreatörmäkukka yhdessä kurjenpolven ja tädykkeen kanssa.

Silti huomaan usein ostavani helpommin saman lajin variaatioita kuin ihan samaa kasvia useammassa eri potissa. Toisaalta ihailen ihmisten penkeissä laajoja saman lajin kasvustoja. Minusta omat penkit tuntuvat sellaiseen liian pieniltä. Kokeilen ja testailen eri kasveja. Tänä vuonna on ollut henkiin heräämisiä. Luulin, että unikko Royal Wedding hävisi täysin. Nyt se ilmestyi takaisin yhden kukan voimin, maahan laonneena.

Joka kuitenkin taisi saada sateista pahasti tarpeekseen. Vai voiko unikoissa olla jokin tauti?  Katjalta sain vihjeen, että idänunikkoa voisi jakaa juurenpätkistä. Täytyy harkita, että kokeilisiko myös tämän tarhaidänunikon kanssa samaa keinoa. Olisiko syksy hyvä aika?

Vierailu Villissä Pihassa

Kävin maanantaina vierailulla Villissä Pihassa. Pioniaika oli käsillä. Villissä Pihassa on pioneja kasvateltu vuosia ja niitä myös on hankittu sinne lisää vuosittain.

Puutarhassa on rinnettä ja tätä kivimuuria ihailen. Olen käynyt täällä ennenkin, nyt avoimet ovet sattuivat sopivasti ajomatkan lomaan.

Tunnelma on näin suuressa puutarhassa ihana. Kasvien lomaan voi todellakin piiloutua. Lapsi suunnitteli, kuinka kivaa olisi leikkiä piilosta täällä.

Korkeuseroja voi olla vaikea hahmottaa, mutta taustalla näkyvä vihreä on peltomaisemaa aika kaukana alhaalla.

Näin suureen puutarhaan mahtuu myös vesiaihe, jonka koko ei ihan tule kuvassa oikeuksiin. Puro virtaa kasvien lomasta tänne. Villissä pihassa kasvaa muitakin kasveja kuin pioneja.

On se ihanaa, kun pääsee toisten puutarhoja katsomaan.

Kuitenkin livenä monet asiat näkee eri lailla. Saa kasvivinkkejä, uusia ideoita. On myös oikein mukavaa puhua puutarhoista ja kasveista. Jostain syystä oma perhe ei aina jaksa puhua minun kanssani kasveista.

Kiitos Sannalle, että pidit puutarhan avoinna.

Vielä ehtii nauttia avoimista ovista puutarhoihin.

Vinkkinä siis: Hämeenlinnan lähellä, Hattulassa, on puutarha avoinna viikonloppuna la ja su klo 11-17  Pikkuisen kasvikeitaan yhteydessä. Puutarha on siis sama, jossa olen joskus vieraillut avoimissa puutarhoissa ja nyt tosiaan siellä on myös oma taimisto.  Blogi on ollut hiljainen taimiston avaamisen jälkeen.

Paluu kotiin

Ei tarvitse olla montaa päivää pois kotoa, kun eron huomaa, siis koska oli ollut lämmintäkin. Olin kotoa pois pe-ma. Maanantaina kotiin ajettiin Villi Pihan kautta. Villissä Pihassa taisin päästä hieman jäljille mysteeripionini kanssa. Tässä voisi olla jotain samaa kuin kiinanpioni Barbarassa. Unohdin vain siellä nuuhkia Barbaraa. Kuitenkaan en ole varma ja tämä voikin olla jokin ihan muu.

Tai sitten se on jokin toinen. Tämän pionin juurakko on tullut mökiltä. Alkuperäisen pionin on istuttanut puolisoni isänisänäiti. Todennäköisesti tämä on pioni Sarah Bernhardt.

Tämä taas ei käyttäydy kuten nimilapun Shirley Templen pitäisi, joten tämä on jokin muu valkoinen pioni.

Kerrankin raaskin myös tästä kerätä sisään kukan.

Törmänkukat ovat myös avautuneet. Tähtiputket ovat melkein auki ja kurjenpolvi Orion yrittää taas korkeusennätystä.

Kurjenpolvi Orion kasvaa meillä köynnöstuen sisällä, jotta se viipota pitkin maata. Silloin se kilpailee tähtiputken kanssa korkeudesta.

Joskus onnistuu vuodesta toiseen joidenkin värien kanssa. Pidän yhä kovasti Ohotanmarunasta ja siitä, minkälaisen rauhallisen värin se tekee yhdessä matalan ja tiiviin kurjenpolvi Max Freyn kanssa.

Toisaalla taas olen vähän nieleskellyt. Keltalaukka ei kukkinut viime vuonna. Punainen neilikka onkin vähän pahasti keltavaleunikon edessä.

Ja vieressä taas on hempeitä sävyjä. Toisina vuosina taas kukinnat menevät eri tavoin. Ehkä tämän värisekamelskan kanssa pärjää. Välillä voi sitten kääntää pään paikkaan, jossa on vähemmän väriä.

Nyt puutarhassa alkaa olla sopivasti kukintaa. Pian jatkavat muut pionit, kärhöt kasvattavat varsiaan ja nuppujaan. Uusia pieniä projekteja on työn alla. Tove Jansson pääse jossain vaiheessa maahan. Kunhan tämä kannon vierestä olen saanut tuon kaiken heinän kitkettyä. Tämä kohta on meidän pihatien ja naapurin aidan välissä. Olen täältä tänään jo raivannut ison kasan kaikkea pieniä puun alkuja ja viereisen, hieman villiintyneen, Valamon ruusun juurivesoja. Senkin puskan sisältä sai lähtöpasseja pari muuta pikkuista puun alkua. Tuon Valamon ruusun jälkeen vasta ryteikkö alkaakin. Huoh. Luotan siihen, että löydän tuota kitkiessä jonkin hyvä kuopan ruusulle. Jos en löydä, muuta suunnitelmaa.

Toisaalla taas Valamon ruusu on jo kukassa.

Nyt vasta huomaa paremmin, että meidänkin puutarhassa on vähemmän pörisijöitä. Muutamia ahkeria pölyttäjiä on töissä koko ajan, mutta usein näissä ruusuissa käy kuhina. Nyt on sellaisia hetkiä, kun ruusuissa on ihan hiljaista.

Kotoa lähdin tosiaan perjantaina vähän huolissani, sillä viikonlopuksi oli luvattu vain +5 astetta (heinäkuussa!) lämmintä yhden yön muutamaksi tunniksi. Kylmä oli kai ollut, sillä parissa kasvissa oli vähän jotain jälkeä. Ulkona kasvavat surkeat basilikat olivat saaneet laikkuja. Mutta muuten oli kasvua jopa tullut moneen kasviin lisää, sillä päivälämmöt olivat vihdoin kohdallaan. Jopa kesäkurpitsassa on nyt kukkia auki. Rikkaruohoista elämänlanka/karhunköynnös oli suorastaan ryöpsähtänyt.