Pikaiset kuulumiset

Tällä viikolla on ohjelmaa paljon ja ulkona iltaisin jo hyvin hämärää.
Keijunmekko en ole vielä saanut roudattua mihinkään, on terassilla, vähän suojaisemmassa. Vielä kukassa. Taustallaan asterit.

Asterit porskuttavat vielä. Joka paikkaan pihalla en ole ehtinytkään.

Yhtenä iltana ehdin katulamppujen valossa aloittaa haravointia. Siis aloittaa. Näkee rajan, mihin jäin alkuviikosta.

Ja nyt on jo perjantai. Hyvää viikonloppua!

Viikonloppuretkellä

On paikkoja, jotka näkee joskus eri silmin. Kuten vanhan kotikaupungin. Asuin Imatralla, kunnes lähdin opiskelemaan. Siellä käydään yhä sukulaisissa useamman kerran vuodessa. Syyslomalla lapset olivat vähän kauemmin Imatralla kuin minä. Eilen kävelin pitkästä aikaa Vuoksen lenkin kameran kanssa. Linkissä on luontoreitti, itse en samoillut luonnossa.

Törmäsin albiinosorsa Anskuun.

Oli siellä samassa paikassa ja toisessakin paikassa pari muutakin sorsaa.

Lauantaina nähtiin päivällä Imatran koski kuohumassa eri aikaan kuin olisi ollut koskinäytös. Korjauksia varten juoksutuksia on useammin. Kuvat otettu suurin piirtein samoista kohdista, samalta sillalta kuitenkin.

Tyhjänä

Täynnä

Varoituksia, joita on ihan hyvä noudattaa, enää joka paikasta ei pääse kuikuilemaan niin lähelle uomaa.

Kaupunkipuro, joka maksoi paljon, on rakennettu vasta. Sitä myöten olisi kai tarkoitus lohien nousta kutemaan. Olen kuullut myös jonkin epäilyksen äänen tästä.

Imatrankosken kirkko on ehkä eräs vaatimattomampia, mitä olen nähnyt. Sen lähellä on kuitenkin muistomerkki kaatuneille ja sankarihaudat.

Vuoksen lenkin voi kävellä tai pyöräillä. Ajoittain tajuaa, että missä se vesi olisi ilman uomaa. Kun kävelee tätä kävelytietä pitkin, näkee toisella puolella Vuoksen veden korkeammalla kuin toisella puolella olevan autotien.

Kaikkein eniten minua kuitenkin ilahdutti nähdä tämän vuoden ensimmäiset pilkkijät. Tai siis siellä ne varmasti ovat aina, nimittäin Vuoksen kalastuspuistossa. Kalastuspuiston viereinen toiminta on avantouimareille, jotka myös kyllä uivat ympäri vuoden. Vuoksen virtaava vesihän ei ikinä oikein helteiseksi päädy.

Oli oikein mukava ja rentouttava minisyysloma, vaikka ajoinkin viikon aikana pariin otteeseen tuon saman matkan.

Eilen ajeltiin Lappeenrannan ja kummilapsen synttäreiden kautta kotiin. Tänään luin blogeja ja huomasin voittaneeni Kukkaiselämää-blogin arpajaisissa. Kyllä tuntuu nyt onnekkaalta aloittaa uusi viikko.

Nykyajassa

Tämä päivä on se päivä, johon mentiin nuoruuteni leffassa Paluu tulevaisuuteen. Eli 21.10.2015. Ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Päivä kuin päivä. Tosin tänään vapaapäivä. Saa nähdä saanko aloitettua haravointia, vai meneekö loppupäivä ihan muissa hommissa.

Puissa on vielä paljon lehtiä. Kamalasti ei vielä edes haravointi kiinnosta, sillä suurin osa suurista roskaajista on puissa. Jotenkin nuo koivunlehdet ovat minusta hurjan harmittomia.

Toinen nykyaikaan liittyvä asia on se, että minä liityin Instaan ja myös blogini liittyi Instaan. Eli käytännössä minulla on kaksi Insta-tiliä. Yritän pitää blogin Insta-sivut puutarhapainotteisina. Olen nimittäin huomannut, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole kamalan kiinnostuneita puutarhasta. Kummallista, mutta totta.

Puutarhakierroksella kuvailin vielä kukkivia astereita.

Kukkivat tähkätädykkeet.

Huomasin, että tumma salkoruusu oli kuitenkin yrittänyt avata yhtä nuppua.

Kesä loppui vain liian aikaisin.

Olemme kylväneet nurmen talven alle. Iso pikkulintuparvi oli nokkimassa mullassa, oli pakko tarkistaa, että onko ruohon siemeniä enää tallella. Jotain ne nokkivat, vaikka nurmikonsiemeniä oli onneksi myös paikallaan. Kuvassa oikealla on kukkapenkkiä, jota minun olisi tarkoitus jatkaa sinnepäin, missä seisoin tuota kuvaa otettaessa. Siinä kasvaa nyt mansikoita, jotka siirrän. Joko nyt syksyllä tai sitten keväällä. Ei ole väliä, selviävätkö mansikat hengissä. Inspiraatio on vain ollut vähän ailahtelevaa.

Tuossa oikealla olevassa kukkapenkissä on hitusen väriä. Meksikonhanhikki on ollut sitkeä kukkija.

Kuten ruohosipulikin. Vielä voisi muistaa käyttää tätäkin ruokiin. Tuoretta timjamia olen käyttänyt nyt syksyllä uunijuureksiin ja soppiin.

Toki joka paikassa on kaikkea kuihtunutta tai kuihtuvaa.

Sentään tulppaaneita on piiloteltu multiin. Joissain uusissa paikoissa etupihan uusissa penkeissä on sen verran niukasti multaa, että voi osa tulppaaneista kärsiä siitä. Mutta nämä mustavalkoiset istutin hieman vanhempaan ja syvempään penkkiin.

Vielä pari puuta kaipaa verkkoja, loput tulppaanit istutan samaan aikaan, jotta nousevat tulppaanin versot eivät menisi verkon kanssa ihan samoille kohdille. Olen joskus keväällä verkkoja poistaessani saanut tuhottua muutamia sipulikukkiakin.

Jatkan minisyyslomani vikaa päivää pian pakollisilla vaateostoksilla. Ei lempipuuhaa ollenkaan.