Poksahduksia

Hellepäivät olivat niin kaivattuja. Monta tuntia rannalla. Kotona välillä syömisen yhteydessä pihakierros. Pikku yritys kitkeä helteessä ja hiki valui silmille. Kukkia avautui lämmöstä, melkein kuulin poksahduksia. Unikko Royal Wedding vastavaloon taustalla nyppykurjenpolvia. Näitä sain kaksi kukkimaan kahden vuoden takaisista kylvöistä.

Ja tuntematon kurjenpolvi vastavaloon. Tämä on nyt kiivennyt noin metrin mittaiseksi kärhötelinettä pitkin. Uskomaton. Näillä tienoilla on ollut Geranium Orionin lappu. Lehti voisi täsmätä, mutta voiko se olla niin korkea. Viime vuonna jurotteli ja taisin ostaa sen edellisen vuoden syksyn alesta rääpäleenä.

Viime vuonna halusin lisää kiinanpioneja, kun näiden omieni kukinta kestää niin vähän aikaa. Tänä vuonna tilanne ei ole vielä kiinanpionien kukinnan suhteen kovin erilainen, sillä tällä pihalla, näillä taidoilla tai ostettujen taimien kanssa kukintaa menee aina se hetki. Eli ehkä ensi vuonna on uusissakin pioneissa nuppuja.

Shirley Templenä ostettu valkoinen pioni runsastuu vuosi vuodelta.

Tuntematon pioni, jonka keskusta on vaaleampi on myös runsastunut. Tämä on vanhoilta pihoilta sukulaiselta.

Ja viime vuoden katukirppiksen sika säkissä ostos, iso pionin juurakko. Nyt alkaa näkyä jo tämän kerrottua muhkeutta.

Pionin takana on tämän kesäloman projekti. Minulla nämä projektit ovat muutaman neliön kokoisia ja edistyvät ajoittain hitaanlaisesti. Jos ennen töihin lähtöä saisi istutuksetkin edes jotenkin kuntoon.

Ja käytävän (pururadan) toisen puolen siistittyä. Tuo paikka ei tule olemaan laatan lopullinen paikka, mutta on väliaikaisesti tuossa. En oikein käytä juuriesteitä, mutta tuota maata en millään jaksanut kuoria kunnolla. Pieneenkin maan kuorimiseen menee kamalasti aikaa.

Projekti on etupihalta, joka on aika käyttämättömänä. Maa tiivistä ja puiden juuria olevaa savea. Kallio on saven alla, ei hajuakaan, että missä kohtaa. Joten pakko tehdä pienesti tai suuremmin koholla olevia penkkejä, sillä muuten tuohon maahan en saisi istutettua juuri mitään. Haaveilen, että etupihalle tulee selkeämmät käytävät, selkeämmät istutusalueet ja hyvin huonosti voiva nurmikko eli rikkaruohikko vähenee. Tuolla on nimittäin tosi hankala pujotella sähkökäyttöisen ruohonleikkurin kanssa. Vaikka tuo kohta on etupihalla, se ei näy juuri tielle.

Kotipihalla

Olin muutaman päivän reissussa. Kotiin palaaminen on aina jännittävää. Siis sen suhteen, että onko joku kukassa tai onko menettänyt jonkin kukinnan. Koska en ollut varsinaista hellepäivää reissussa, ei mikään kukintakaan tainnut mennä ohi. Kiinanpionien nuput pullistelevat, joka vuosi jännittävää odottaa kukintaa.

Isotähtiputki on tosiaan runsas. Tätä ostin viime vuonna yhden jakopalan. Ja nyt tosiaan ymmärrän, miksi tämä voi itsenäisesti kasvaa suurellakin alueella. Täytyy jatkossa miettiä ehkä tämän paikkaa. Taustallaan sinertäviä kurjenpolvia.

Kanadanvuokko on myös melkoisen runsas lisääntyjä. Tämänkin paikkaa on hyvä harkita. Joidenkin mielestä kukkapenkki ei ole paras paikka. Kuvassa nimettömän (pitää tutkia muistiinpanojani) kurjenpolven seurassa. Taustallaan nyppykurjenpolvi (mahdollisesti Tcschelda, kuten Samettihortensia veikkasi).

 

Akileijojen leviäminen ei haittaa yhtään, eikä varsinkaan näiden erilaiset variaatiot. Nyt löytyi aika vaalea variaatio, jossa on kuitenkin hieman hyvin vaaleaa keltaista tai kermanväristä.

 

 

Tähtilaukat ovat pikkuhiljaa avautumassa. Hienoja avautuessaan, mutta olisin odottanut hieman syvempää tai intensiivisempää väriä. Ehkä se vielä muuttuu.

 

 

Oli ihana saada edes yksi tosi kuuma hellepäivä omalle lomalle, jolloin ei ollut aikatauluja. Rannalla oli muitakin. Kunhan muistaisi aina laittaa itsellenikin aurinkorasvaa ekoina hellepäivinä, vaikka ne olisivatkin vasta heinäkuussa.





Avoimet puutarhat 2015, osa 3

Iitistä ajelin Lahteen katsomaan kahta sellaista pihaa, joita en ole aiemmin nähnyt. Olivat ensimmäistä kertaa kai aukikin. 

Renkomäessä on Minnan ja Karin puutarha, jota oli tehty alle 10 vuotta. Uusi metsäpuutarha-alue oli valmisteilla. On muuten hienoa nähdä puutarhoja, joissa kerrotaan tai näkee hommien jatkuvan. Valmista ei tarvitse olla.

Puutarhassa kiinnitin juuri tällä kertaa eniten huomiota portteihin, pergolaan ja kasvihuoneeseen, johtuu ihan siitä, että jotain terassia pitäisi saada omallekin pihalle. Pergola näytti kauniilta joka paikasta katsottuna. Kukkapenkeissä käytettiin katteita rikkaruohojen voittamiseksi.

Portti ja pergola sopivat yhteen hyvin.

Ja grillauspaikkakin oli hyvin tyylikäs ja hallittu ja kaunis. Paljon työtä tehty ja kaunis, valoisa ja aurinkoinen piha.

Seuraava piha oli Kristiinan puutarha. Olin jo vähän poikki tässä vaiheessa, mutta en niin poikki, ettenkö olisi vielä jaksanut puutarhoja kierrellä.

Kristiinan puutarha ja koti oli rakennettu metsän paikalle, isoja runkoja oli jätetty muutamia. Ne olivat hyvin vaikuttavia. Puutarha oli melko metsäinen ja varjoinen, aivan ihana. Ja näin, että puolivarjossakin kasvaa monia aurinkoisen paikan kasveja. Kristiinan puutarhassa oli käytetty paljon maanpeitekasveja.

Itse rakennettuja portaita ja kulkuväyliä.

Osa puutarhasta oli rakenteilla oikealla puolella. Sitä en tarkoituksella kuvannut, vaan sitä, kuinka hienosti asvaltti muuttuu puuterassiksi ja kulkuväyliksi.

Tässä puutarhassa oli kaikkea. Puutarhasta olisi pitänyt ottaa kymmeniä kuvia, että olisi saanut kaikkea sitä tunnelmaa kuviin.

Polut ja kaikki olivat niin siistejä. Ei uskoisi, että pihalla on ajoittain juoksentelee myös 6 koiraa.

Kaikkea ei nähnyt kerralla, piti kiertää muutamaan kertaan. Näin hyvin korkealla mäntyä kiipeävän köynnöshortensian, ei oikein mahtunut kuvaan. Ja tajusin, että en ottanut kaikista penkeistä edes kuvia. Sitä se päivän puutarhojen kiertäminen teettää. Alussa ei  meinaa muistaa kuvata ja lopussa alkaa olla jo vähän väsynyt, eikä muista, mitä on kuvannut.

Silti näitä päiviä jaksaisi kyllä kesässä useammankin. Paljon ideoita ja joka kerta katsoo asioista aina vähän uudesta näkökulmasta.