Lomalla

Kuukausi lomaa. Aina tulee tähdättyä voimat aika tarkkaan tuon loman aloittamisen suhteen. Oli juuri hyvä aika aloittaa. Tänään ehdin vain vähän kauhistua kaikesta pihalla tapahtuneesta, joka taitaa vaatia vähän työtä. Se ehkä tässä hoituu tai sitten ei loman aikana.

Pakko oli kuitenkin vähän tehdä alennus taimiostoksia, kun kerran lomalla ollaan. Vasta hyötykasveja laitettu maahan. Huomenna ehtii. Tai joskus.

Ihan pian

alkaa loma, nimittäin. Aivan olen sen tarpeessa. Univelkainen ja aivot lyövät tyhjää. Ei tosin niin tyhjää, etteikö paria kuvaa jaksaisi ottaa. Lapsia hoitamassa oli kova marjastaja sukulainen, joka iltaisin huvitteli keräämällä pihallamme lehtokotiloita. Ei ihan kukkapenkkejä uskaltanut tonkia, joten siellä niitä kotiloita vielä riittää minunkin lomapuuhiksi. Kuten kaikenlaista rikkaruohoa ja muuta pikkunäpräämistä. Ei ole ihan kyllä  herneetkään vielä kylvetty ym.

Nyt kuitenkin pihalla kukkii vielä vihonviimeiset kaksi kappaletta tulppaania. Ihan alkaa olla värikin haalistumaan päin, mutta sopii hyvin aloittelevan peittokurjenpolven väriin. Tässä tulppaani blue parrot, muka. Jotenkin ei ihan näytä siltä, miltä piti. Taustalla väärässä paikassa olevaa vadelmaakin ja elämänlankaa. No, kunhan on vihreääkin.

Peittokurjenpolvi on näyttävä runsaudessaan, mutta sitä nätimpi minusta on verikurjenpolvi Geranium sanguineum "max Frey" taustanaan Ohotanmaruna. Nämä kaksi ovat tänä keväänä ostettuja.

Sen lisäksi kaipaan selvästi sellaista väriä, joka loistaa kauas. Onneksi keltainen toistuu pihalla sekä keltavaleunikossa ja toisessa kohtaa keltakurjenmiekassa ja ikean tuolissa.

Ja pian alkaa lilja-aika, josta toivon myös hempeitä, että vahvoja värejä. Ja tältä pionilta odotan puhkeamista kukkaan. Tämä on vähän huonona, kai viime vuotiset kaivaukseni eivät oikein olleet ihan parhaita tälle. Ja kuivuus ehkä alkukesästä yhteensä ruskisti tätä. Nyt viileät ilmat antavat odottaa kukkaan puhkeamista. Alan uskoa tämän olevan juhannuspioni, niin usein juhannuksen maissa on kukkinut. Mutta enhän minä näistä oikeasti kyllä mitään tajua. Pari uutta pionia nimittäin maahan laitoin syksyllä. Riemuitsin niiden aluista, kukkia ei vain näy yhdenkään nupun verran. Ehkä sitten ensi vuonna.

Ei mene aina putkeen, mutta onpa hyvä syy hankkia pari uutta. Jos edes joku kukkisi.

Kesäkuussa ikkunasta näkyy

Vihreää on!! Ikkunasta näkyy tosiaan vihreää omalla ja naapurin puolella. Tosin tuo yksi puu oikeassa reunassa kärsii ja voi olla juhannukseen mennessä kalju. Joka vuosi sitä syödään pienten elukoiden toimesta. Tämä vuosi voi olla hänen viimeisensä ja sen jälkeen paikalle voisi tulla vaikka terassi ja terassin ympärille sitten pienempiä puita. Siis pienempiä puita ainakin halkaisijaltaan.

Menossa on mukana myös mäkiauto, jota minä en enää suostu ohjaamaan. On enemmän puoliskon ja lasten huvi. Yleensäkin aika moni miesvieras on tuosta innoissaan. Oli itsellään lapsia tai ei. Toki lapsetkin tuosta ovat innoissaan. Ylämäet myös kohottavat kuntoa.

Juuri kukkivaa ei ole tällä hetkellä penkeissä. Tai ainakaan suurissa määrin. Bellikset viihtyvät oranssissa penkissä (oranssi, punainen, keltainen ja valkoinen olisi tässä penkissä niitä haluttuja), kuten violetti esikko, joka sinne päätti ihan itse kylväytyä. Olkoon nyt siellä, kun kerran viihtyy. Koitetaan siirtoa sitten kukkimisen jälkeen. Onneksi oranssissa penkissä on myös keltavaleunikko kukassa. Taustallaan kyllä aniilinvärinen pioni, jonka jakopalan syksyllä vain lykkäsin tuohon väliaikasijoitukseen. Ajatuksella, että kasvaa jos kasvaa. No sehän kasvaa.. Mutta siellä, missä niiden toisten pioneiden pitäisi kukoistaa, ei kukoistusta näy, vaan nupuissa nuukahtamista. Enää yksi tai kaksi kuudesta näyttää elolliselta. Nyyh. Muissa uusissa pioneissa ei ole nuppuja. Näköjään onnistun vain vahingossa.

Viljelylaatikoista toisessa kasvaa yrttejä tai niihin luokiteltavia asioita. Tai hätäsijoituspaikkaa tarvitsevat. En tiedä, tuleeko näiden kaikkien yhteensovittamisesta mitään. Viinisuolaheinä, ruohosipuli, salaatti, timjani, oregano, salvia, pavut(?), tillin alut, tomaatin alku, sitruunamelissa. Voi olla ahtautta myöhemmin.

 Toisessa viljelylaatikossa kasvaa tomaatteja ja basilikoja.

Kumma kyllä. En löytänyt livenä, enkä kuvista kotiloita. Yhtään. Vaikka tänään satoi. En ole laittanut sinisiä rakeita. Mutta laitoin etanansulkumattoa ympärille. Sen täytyy tehota, sillä yleensä joka sateen jälkeen joka paikassa kiipeää kotiloita. Tällä hetkellä ne rouskuttavat laukkojen lehtiä, kun piileskelevät niiden lähellä olevien kurjenpolvien antamassa viileydessä. Kohta ne saavat kyllä maukkaita sinisiä rakeita syötäväkseen.

Sinisessä (sininen, liila, vaaleanpunainen) penkissä laukat vetävät viimeisiä violetteja hetkiään. Mutta siellä alkaa valkoinen myskimalva (haasteellinen kuvattava auringossa) jo kukkia. Nyt jo.  Pian on kurjenpolvien vuoro. Nyt jo.