keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Puikot järjestykseen

Minä pidän neulomisesta. Kausiluontoisesti. Villasukkat ovat ne minun juttuni, joiden tekeminen on ajoittuu eniten juuri syksyyn. Kuten puutarhassa, olen myös neuloessa, hajamielinen. Hävitän puikkoja liian paljon. Varsinkin niitä ihanan kevyitä bambupuikkoja, etsin niitä sitten ympäriinsä. Onneksi serkkuni Elina on tehnyt kauniita puikkojen säilytyspusseja. Ostin itselleni tällaisen ja yllätyin positiivisesti, kuinka monille puikoille näissä onkaan tilaa. Minun kuosini on Pariisi, mutta nettisivuilla on muita kuoseja.






Näitä saa tilata Etsyn kautta Elinan sivuilta http://www.etsy.com/shop/PurpleCatDesigns . Ja tykätä voi myös facebookissa: https://www.facebook.com/PurpleCatDesigns .

Nyt voi kuljettaa puikkoja muuallakin kuin käsilaukussa. On erittäin epämiellyttävää tuikata sukkapuikko laukussa kynnen alle. Pikkuhiljaa alkaa pihahommat jäädä. Viikonlopuksi/alkuviikoksi tänne päin tulossa pari pakkasyötä, jos sääennustukset pitävät paikkansa.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Puuhaa

Syksyn kukkasipulit ovat nyt kevättä ja kesää varten istutettu. Huh.

Suunnitelma oli tällainen: Istuta kukkasipulit.

Toteutus oli: Siirrä perennoja, jotka ovat väärissä paikoissa. Tee uusiin paikkoihin tilaa. *  Kärrää multaa. Istuta muutamia sipuleita. * Tee kukkapenkkiin jatketta. Kaiva maata. Siirrä vanhoja sipuleita uusiin paikkoihin. Jaa muita sipuleita. Hoida mustelmia pihatöiden jäljiltä. * Kärrää multaa. Siirrä yrtit pois kukkapenkistä. Sitä ennen vie kompostiin kaikki kesästä jäljelle jääneet rangat ym. Kitke. Kärrää multaa. Tongi rikkaruohoja. Hävitä rikkaruohoja. Jatka samaa listaa. Istuta loput kukkasipulit.

Ja projektiin istuta kukkasipulit-projekti alkoi kai kaksi viikkoa sitten. Ja tänään se on tehty.

(*Tee välillä ruokaa, nuku, hoida lapsia, käy kaupassa, töissä, kuskaa harrastuksiin jälkikasvua. Palaa asiaan parin päivän kuluttua, jos vettä ei sada kovasti.)

Istutin ukkolaukkoja, tuoksulaukkoja(hajulaukkoja), narsisseja, pikarililjoja, kevätkurjenmiekkoja, lumikelloja, kasvitieteellisiä tulppaaneja, suurempia tulppaaneja, liljoja ja jotain muuta, mitä en enää muista. Enemmänkin olisi voinut olla sipuleita, mutta lajeja oli mielestäni riittävästi.

Ehkä. Yhdessä kaupassa olisi nyt jo ale.

Joka tapauksessa, yrtit muuttivat viljelylaatikkoon, jossa kasvoi tomaatteja kesällä. Persilja pöhöttyi mahtavaksi, taitaa raukka talvella menettää henkensä. Muiden kuten ruohosipulin ja oreganon toivon jatkavan kasvua ensi kesänäkin.


Seuraava projekti: Istuta talvivalkosipulit. Huoh.

Onneksi tätä olen jo vähän aloittanut täyttämällä kompostia kaikella sillä, mitä kasvimaalta on voinut kompostiin heittää eli lähes kaiken.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Kiintymystä

Olen huomannut (ihmeekseni), että olen alkanut kiintyä joihinkin kasveihin. Ennenkin olen fanittanut pihan pioneja, mutta nyt mietin jopa verenpisaran talvettamisen kokeilua. Meillä vain on vähän niukasti tilaa. Tämä SarahBlue vain on ollut aika helppo alun kasvattamisen jälkeen.

 Myös pelastin/ostin yhden vikan pelargonin, jossa on kirjavat lehdet ja vaalenpunaiset kukat. Senkin pistokkaan ottoa ensi vuotta varten jo mietin. Saa nähdä jääkö miettimisen asteelle, vai yritänkö niitä talvettaa meillä vähän nihkeissä oloissa. Sisällä on ydintalvella ihan sopivia paikkoja, joissa ei siis ole liian lämmin, mutta sitten lämpötiloissa voi sisällä olla aika lailla vaihtelua. Kokeilu tosin ei maksa mitään. Ja parhaimmassa tapauksessa säästää jotain ensi vuonna.

Lokakuun tuli, ja sen kyllä huomaa pihalla. Tänään ilma oli illalla sateeton (!) ja lämmin(!), outoa. Syyskuussa meillä päin oli kai 8 täysin sateetonta päivää, joten tällainen ilta tuntuu ihan hassulta oikulta. Värit pihalla kyllä muistuttavat, että mikä vuodenaika on menossa.


Kalliokielo on tänä vuonna saatu ja maahan kaivettu. Sen juurelle laitettu muutamia muita juuria/sipuleita. Vieressä oleva keltakurjenmiekka alkaa jo repsahtamaan ja vaipumaan talvilevolle. Etualalle siirretty, puun varjosta, osa punaviinimarjapensasta, joka siirron yhteydessä jakautui kahdeksi, eikä kuollutkaan. Tuota puuraukkaa vaan joka vuosi vaivaa joku ötökkä, joka syö sen puun lehdet reikäiseksi. Se puu on kaunis, mutta ötökkäongelman ei toivoisi leviävän. Kun puuhun on vähän kiintynyt, sen hävittäminenkään ei olisi mukavaa.



Saa nähdä saanko nähdä tuon pihlajan juurelle istutettujen kasvien olevan keväällä elossa.. Sinne olen kuitenkin jotain jo laittanut.


Kuunliljat ovat kasveista se, joka ei vielä ainakaan ole ansainnut suurta kiintymystä. Tämäkin yksilö on vuoden ollut jossain, jos sille tulisi parempi paikka / jos jaksaisin kaivaa penkin sipulikukille ja kuunliljoille talon luomana varjopaikkaan. Jos jaksan ja jos haluan ja jos kotilot eivät syö noiden lehtiä kokonaan.