Kiintymystä

Olen huomannut (ihmeekseni), että olen alkanut kiintyä joihinkin kasveihin. Ennenkin olen fanittanut pihan pioneja, mutta nyt mietin jopa verenpisaran talvettamisen kokeilua. Meillä vain on vähän niukasti tilaa. Tämä SarahBlue vain on ollut aika helppo alun kasvattamisen jälkeen.

 Myös pelastin/ostin yhden vikan pelargonin, jossa on kirjavat lehdet ja vaalenpunaiset kukat. Senkin pistokkaan ottoa ensi vuotta varten jo mietin. Saa nähdä jääkö miettimisen asteelle, vai yritänkö niitä talvettaa meillä vähän nihkeissä oloissa. Sisällä on ydintalvella ihan sopivia paikkoja, joissa ei siis ole liian lämmin, mutta sitten lämpötiloissa voi sisällä olla aika lailla vaihtelua. Kokeilu tosin ei maksa mitään. Ja parhaimmassa tapauksessa säästää jotain ensi vuonna.

Lokakuun tuli, ja sen kyllä huomaa pihalla. Tänään ilma oli illalla sateeton (!) ja lämmin(!), outoa. Syyskuussa meillä päin oli kai 8 täysin sateetonta päivää, joten tällainen ilta tuntuu ihan hassulta oikulta. Värit pihalla kyllä muistuttavat, että mikä vuodenaika on menossa.

Kalliokielo on tänä vuonna saatu ja maahan kaivettu. Sen juurelle laitettu muutamia muita juuria/sipuleita. Vieressä oleva keltakurjenmiekka alkaa jo repsahtamaan ja vaipumaan talvilevolle. Etualalle siirretty, puun varjosta, osa punaviinimarjapensasta, joka siirron yhteydessä jakautui kahdeksi, eikä kuollutkaan. Tuota puuraukkaa vaan joka vuosi vaivaa joku ötökkä, joka syö sen puun lehdet reikäiseksi. Se puu on kaunis, mutta ötökkäongelman ei toivoisi leviävän. Kun puuhun on vähän kiintynyt, sen hävittäminenkään ei olisi mukavaa.

Saa nähdä saanko nähdä tuon pihlajan juurelle istutettujen kasvien olevan keväällä elossa.. Sinne olen kuitenkin jotain jo laittanut.

Kuunliljat ovat kasveista se, joka ei vielä ainakaan ole ansainnut suurta kiintymystä. Tämäkin yksilö on vuoden ollut jossain, jos sille tulisi parempi paikka / jos jaksaisin kaivaa penkin sipulikukille ja kuunliljoille talon luomana varjopaikkaan. Jos jaksan ja jos haluan ja jos kotilot eivät syö noiden lehtiä kokonaan.

Suunnitelmia ja yllätyksiä

En ole kovin suunnitelmallinen ja järjestelmällinen. Lähipiiri voi tämän todistaa. Suurpiirteinen on oikein hyvä sana. Olen kuitenkin yrittänyt tehdä suunnitelmaa niille ensi kevään kukkijoille. Kirjoitan sitä uskollisesti nyt ylös. Mitään en istuta, ennen kuin nimi on kirjoitettu muistiin, ehkä ostopaikkakin ja suunniteltu, että mihin ne laitan. Toteutus on sitten sellainen, että lähden kaivamaan kuoppaa uusille isoille ja pienille sipuleille. Päätänkin viime hetkillä laittaa (varmuuden vuoksi) pari pikkuista sipulia toiseen paikkaan, jos ne eivät tässä kohdin menestykään. Hieno uusi suunnitelma tuli tehtyä. Sitä ei vain merkitty mihinkään. Ja en minä enää seuraavana päivänä muista, mitä suunnittelin.  Ensi keväänä on sitten yllätyksiä. Ehkä. Jos tajuan niitä etsiä.

Ajattelin eilen lykkästä kaikki ostamani sipulit penkkeihin. Mutta jos on koko sateisen syyskuun vältellyt pihatöitä, on siellä pihalla varsin raskasta työskennellä. Siirtää niitä perennoja, joita on koko kesän miettinyt. Lykätä kottikärryjä savivellissä. Meidän takapihan ongelmallisimpiin paikkaan jää kävellessä jalanjäljet rikkaruohikkoon.

Viime vuonnna vasta lokakuussa sai tällaiset jäljet aikaiseksi. Tänään siis on ryhdyttävän ojan (tai edes pienen puron) kaivuuseen, ettei minun ihanat sipulini mädännyt märkään Kohopenkissä. Siis kohopenkkikiäkin uhkaa kohta vedenpaisumus. Olisin siis tyytyväinen ennätysvähäisen sateista lokakuussa.

Eilen oli siitä kiva ja kummallinen pihapäivä, että meilläpäin näkyi valoilmiö, jota auringoksi kutsutaan. Sain sentään kadun varren puiden lehtiä kuvailtua, kun vahdin poikani pyöräilyjä.

Ja niistä yllätyksistä ja suunnitelmistä sen verran, että itselleni sitten kevääksi tiedoksi:
- olen takapihan penkistä siirrellyt jotain (ehkä pienen koristelaukan/krookuksen) sipuleita myös toiseen penkkiin, siihen vieressä.
- samasta penkissä väärässä paikassa kasvaneita kukkasipuleita(punaisia tulppaaneja) olen näköjään siirtänyt myös viereiseen penkkiin ja yllätyksekseni niitä löytyi myös etupihan penkistä (taas näitä loistoajatuksia)
- eilen olin jo muka siirtänyt kaikki sipulit. Tulin sisälle, siivosin paikat ja käteni jne. Muistin tunnin kuluttua, että siellä on penkissä onkin lisää niitä sipuleita sateen armoilla. Kaivoin ne johonkin.. ehkä ikkunan alle.. Eikä enää hajuakaan, että mitä sipuleita.
- olen myös jakanut narsisseja ikkunan alla olevasta penkistä. Värit ovat varmasti nyt menneet sekaisin. Jos niitä narsisseja ilmestyy myös muualle, niin syytä tätä viikonloppua.

Tästä syystä pidän kovasti tämän puutarhakaaoksen - blogin nimestä, jostain syystä minun suunnitelmani eivät ole kaikkien mielestä varmaan kovin hyvin toteutettuja. Keväällä sitten nähdään, miltä näyttää.

Voihan sade

Meilläpäin on satanut ja satanut ja satanut. Heinäkuu rikkoi sade-ennätyksiä. Syyskuu vie toiseksi vetisimmän syyskuun tittelin 50 vuoteen ja piha on ihan litsläts-märkä. Takapihalla pitäisi yksi kohta kaivaa ensi kevättä varten. Koska maa on savinen, olisi se ollut toisaalta järkevää tehdä syksyllä. Mutta vesilätäköiden kaivaminen tuntuu vähän hölmöltä. Onneksi olen tehnyt takapihalle kohopenkkejä. Silti pelkään joidenkin kasvien heittävän henkensä tänä talvena. Meidän pihalla on niin kivasti lätäköitä, että sateella linnut tulevat pihalle kylpemään. Etsi lintu kuvasta. (etualan auton nokka kuuluu polkuautoon)

Vuodenajasta harhautunut lupiini kukkii tien vieressä, lähes ainoana tienvierustan kukkana.

Metsä, siis meidän lähimetsä, on taas putsattu kerran aarteista, sadekuurojen lomassa. Jotenkin pihatyöt eivät nappaa yhtään.. Ja se johtuu ihan tuosta savimaan liukkaudesta. Metsässäkin pysyy paremmin pystyssä.

Ehkä mieli muuttuu huomenna. Saan paketin postista ja sitten on kaikki sipulit saatu ja hommattu. Hyötykasviyhdistys toimi erittäin nopeasti, tilauksen tein perjantai-aamuna ja heti maanantaina sitä yritettiin jo jakaa laatikkoon (johon se ei kyllä mahtunut). Korpikankaalta kesti sen verran kauemmin, etten edes oikein ole varma, että mitäköhän tilailin. Huomenna se selviää. Onneksi lähiposti on lauantaisinkin auki.

Olenkohan ainoa, jolla on hyvät suunnitelmat netin tai kaupan hyllyjen ääressä ja sitten myöhemmin joutuu vähän enemmän miettimään, että mitäköhän sitä tuli suunniteltua.