Kaksi omenaa ja neljä perunaa

Omenapuu, jota olen elvyttänyt, on elpynyt sen verran, että on tehnyt jopa kaksi omenaa. Toinen tosin on ihan surkea, toisesta voi saada maistiaisen. Mutta miten ihmeessä saan selville, että mitä lajiketta omenapuu on? Haluan puulle kaverin, että pölytys onnistuu jatkossakin, ettei olla riippuvaisia naapurin omenapuista. Omenapuu oli siis tontilla, kun tämä ostettin edellisiltä omistajilta. Muuton jälkeen oli niin kiire remontin kanssa, että pihaa ei pystytty edes vilkaisemaan (oli sateinen kesä, meillä pieni lapsi, mies remontoi ja minä opiskelin). Muuton jälkeen keväällä löydettiin pihalta hyvin jänön järsimä omenapuun jämä. Se sai vapaasti rehottaa tiukassa savimaassa useita vuosia ennenkuin viime syksynä päätin yrittää saada siitä omenoita tuottavan yksilön.

Pikkuisesta perunamaasta nostin eilen koemielessä pottuja. Ja olihan niitä siellä. Luulin, että Siiklini tekee vaan vartta. Nyt rauhoitan loput nostoilta, että saavat olla rauhassa kasvamassa. Oman maan peruna oli niin ihanan helppo pestä. Maku oli hyvä. Enemmän tässä kuitenkin riemastuttaa se, ettei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Tai pihaa kauemmaksi perunanhankintaan. Tosin ei näillä potuilla ei montaa ateriaa syödä, mutta kuitenkin.

Ensimmäinen koe-erä sisälsi neljä perunaa.. ;)

Jotain kukassa

Maatiaisperenna hehkurakkaus on kukkapenkissä ensimmäistä vuotta ja teki yhden kukan ja kohta pitäisi olla jo useampikin kukka. Tämä istuu kuin istuukin juuri hyvin siihen, mihin sen laitoin. Toki pientä säätöä varmasti tulee ennen kuin tämä löytää sen ihan oikean paikkansa. Kukka yllätti hyvin positiivisesti, odotin jotain hm.. maatiaisempaa ja vähäpätöisempää. Ei tämä joihinkin muihin verrattuna olekaan mikään suuri, mutta väri on hieno.

Oregano on hienosti voinut, alkanut levitä ja tehdä kukkia. Muutamat nuput napsin pois, mutta pari saa rauhassa kukkia. Haluan vielä käyttää tätä hyvää yrttiä.  Rucolakin alkoi tehdä uhkaavasti nuppua, mutta haluan vielä sitäkin syödä. Tehkööt kukat vähän myöhemmin.

Pyhäniemen kartanon pihoilla

Pyhäniemen kartano sijaitsee Hollolassa. Vierailimme taidenäyttelyssä, mutta kuvia otin enimmäkseen myös pihamaalta. Kuten kameran kanssa liikkuessa huomaa, olisi syytä muistaa ladata paristot ennen liikkeelle lähtöä. Joskus ne mielenkiintoiset asiat kuvattavaksi voivat tulla eteen, kun akku sammahtaa. Kameran kanssa voi huomata myös unohtaneensa kuvata jotain ihan oleellista, kuten itse kartanon.

Kuva pihalta parkkipaikalle päin. Hieno puukuja.

Kartanossa olevan näyttelyn töitä oli myös ulkona. Taustalla olevassa rakennuksessa on osa näyttelystä ja kahvila.

 Päärakennuksen yläkerroksesta kuvattu sisääntulo sekä kukkapenkki taustalla.

 Sama kukkapenkki lähempää.Ja kukkapenkistä yksityiskohtia.

Joskus on vaikea päättää, mitä korostaisi. Alla kaksi kuvaa, joissa korostuu hieman eri kohdat. Näiden välillä pähkäilin, mutta nyt tuo ylimmäinen taitaa valikoitua suosikiksi. Kameran kanssa olisi kiva leikitellä, jos se ei vilkuttaisi akkuvaloa koko ajan.

 Yksityiskohtia olisi ollut paljon ja on niitä vieläkin koneella jonkin verran.

 Päärakennuksen kauniilta parvekkeelta kuvattu lammelle päin.

 Parvekkeen lähellä pihalla oleva kukkapenkki.

 Ja lammen yli menevä hyvin romanttinen silta. Tosin kasvusto myös kerää pörriäisiä, joten lapsi tarvitsi aikuista tueksi, että uskalsi mennä yli. En ole pitkään aikaan nähnyt missään niin paljon erilaisia sudenkorentoja, jotka vaan viuhtoivat ohi ihan läheltä tai pysähtyivät ihan kuvausetäisyydelle. Mutta se akku loppui sitten siihen.

Viimeinen kuva on lammelta kartanolle päin. Etäisyydet näyttävät suuremmalta kuvissa. Suomalaiseksi kartanoksi suuri, aikaisemmin joskus sata vuotta sitten tai joskus viime vuosituhannen puolella on kartanon mailla ollut mm suuria kasvihuoneita, joissa on kasvatettu viinirypäleitä. Hyötytarhasta oli vielä näkyvillä paljon marjapensaita ja jonkin verran omenapuita. Näin jonkun ohjelman Pyhäniemen kartanon puutarhasta ja ohjelman perusteella luulin aluetta suuremmaksi. Jos puutarhurit ovat yhä työssään tuolla, on varmasti muutaman vuoden kuluttua taas enemmän nähtävää myös puutarhassa. Silti oikein mukava päivä pilvisäällä, kun pari viimeisintä lämmintä ja aurinkoista päivää on mennyt lähinnä rannalla.

Muistiinpanoja itselle: Heinäkuussa ei ole kiva heiluttaa lapiota, jos tulee hyviä ilmoja. Silloin ollaan rannalla/kierrellään muualla tai kunhan haahuillaan omalla pihalla. Älä siis suunnitele mitään kummallisia terassinrakennusajatuksia tai kukkapenkin perustamisia päässäsi heinäkuulle, on lomaa tai ei.