Toukokuun puoliväli

 Vähän varkain on tullut taas toukokuun puoliväli. Tuo aika, joka viimeistään saa esiin puutarhan kasvien kanssa onnen pakahduksia. Kaikki alkukevään pienet kukat ovat ihania ja niistä riemuitsen, tämä vaihe vaan saa aikaan vielä enemmän huokailua ja ihastuksia, kun kasvit näkee jo kaukaa. On värejä ja muotoja. Sekä enemmän kaikkea. Kasvien suhteen ei toimi minulla mikään vähemmän on enemmän sanonta. Vaan enemmän on parempi. 

En ole ehtinyt raportoida kukinnasta. Ja nyt tosiaan sitä on jo runsaasti. Ihana löytö oli tänään, että pari kärhöä on näyttänyt elonmerkkiä jopa metrin korkeudesta edellisen vuoden versoja: yksi Hagley Hybrid ja yksi kärhö Warszawska Nike. Molemmat ovat valitettavasti sellaisessa maassa, että eivät kasva mitenkään runsaasti, joten tämä ilahduttaa. Täytyy muistaa tarkistella muitakin kärhöjä. Kyseiset kärhöt majailevat alakuvan taustalla olevassa penkissä, jossa tällä hetkellä kukkii mm. esikoita, joka paikkaan ehtiviä valkouokkoja ja hyasinttejä, helmililjoja. Muutama kirjopikaralilja, yksi yksinäinen narsissi.

Hyasintteja, helmihyasintteja, palloesikoita ja muita esikoita on monissa penkeissä. Hyasinttejä pistän maahan joka syksy edes muutaman. Ja nykyisin ne alkavat näyttää jo mukavalta kokonaisuudelta, vaikka niitä on eri värejä eri penkeissä. Vielä muutamia vuosia sitten vähäisempi määrä hyasinttejä eivät aina tuntuneet sopivan muiden kasvien kanssa yhtä hyvin yhteen. Runsaus auttaa. Toki tänä vuonna tulppaanien tykitystä ei ole tulossa. Tulee vain muutamia. Meilläkin ovat peurat käyneet liian monta kertaa tontilla tänä keväänä. Moni tulppaani on menettänyt lehtiä sekä nuppuja. Jänikset tekeävät täällä vahinkoa lähinnä krookuksille, jos keväällä sataa lunta, joka jää maahan vaikka vuorokaudeksi.

Tarhakylmäkukkiakin olen haalinut eri värejä pikkuhiljaa. Ne eivät kaikki kuki samoihin aikoihin. Tässä punainen.

Ja tämä näyttää lohenpunaiselta. Tämä on yläkerran (kukkapenkin nimi) kukkapenkissä tosi keskellä kaikkia muita kevätkukkia. 

Tässä yläkerran penkkiä yhdestä suunnasta, kömmin keinun taakse tätä kuvaa ottaessa.

Ja sama penkin reuna toisesta suunnasta.

Samassa penkissä on myös pikarililjaa, joka saattaisi olla assyrian pikarililja.

Ja taustalla jouluruusu (joka on ostettu siementaimena ihan todella kauan aikaa sitten) ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Sisällä on punaisia pilkkuja.

Vuosien aikana olen ostanut erilaisia helmililjoja, joiden kaikkien nimiä en enää jaksa kaivaa esiin.

Näiden hyasinttien tarina taitaa myös olla melko pitkä. Ovat taineet kukkia jo useampia vuosia.

Imikät ovat myös tällä tontilla hieman varkain laajentuneet ja monipuolistuneet. Alakuvassa tuo pehko melko keskellä kuvaa on imikkää, jolle minulla ei ole nimeä. 

.

Siellä se kukkii valkovuokkojen ja palloesikoiden seassa, ja on myös kimalaisten mieleen. Imikät ovat kosteassa ja multaisessa tai savimaassa aina hyvinvoivia tällä tontilla. Kuivemmassa eivät ole yhtä runsaita. Joten jaoin jo tuotakin imikkäpehkoa, ettei jyrää palloesikoita. Tontilla on aina kohtia, joissa ei oikein kasva mikään hyvin. Tämä kuva on alakerran penkistä, joka on yläkerran penkin alapuolella. Yläkerran penkissä on kohta, jossa on hyvin heikko lumisuoja aina talvella, kun sitä kohtaa joudutaan käyttämään lumien kolaamiseen. Siihen kohtaan en osta uusia kasveja, koska ne voivat menehtyä. Aina voi kokeilla oman tontin kasveista jakopaloja. Jos jossain vaiheessa sekin kohta kukoistaisi kesäisin. 

Takapihalla on myös muutamat keltaiset narsissit kukassa. Näitä jaoin viime vuonna. Koska nämä eivät ole minulle niin tärkeitä narsisseja, voi niitäkin kokeilla paikoissa, joissa ei kaikki kasvit viihdy.  Ne siirretyt kukkivat tuolla takana. Välissä keltainen lämpäre on keltavuokkoa ja punainen lämpäre esikkoa. Kasvimaa on aivan retuperällä. 

Punaimikkä myös on hyvin kukkainen. Siellä se kukkii suurin korallinpunaisena. Vierellä kirjopikarililjoja, keltavuokkoa ja muita kasveja. Ei mene kaikki sävyt yksiin, mutta sekä keltavuokon että punaimikän siirtämisessä olisi hommaa, joten olkoot noin. 

Kaikkea raportoitavaa olisi vaikka kuinka paljon. Alkaa vain silmät kohta vuotaa vettä, kun väsymys alkaa painaa. Vielä täytyy hakea karaistumassa olevat taimet ulkoa. Joka kevät tätä hommaa aina alkaa vihata. Ei siis puutarhahoitoa, vaan kasvien roudailua. Meillä vain sisällä tulee liian helposti liian plöröjä kasveja, joten pakko roudailla. Tai sitten ottaa paleltumisriskejä kasvien kanssa. Osan kasveista kanssa vähän olin liian rohkea (muutama muratti ja pelargoni) ja paleltumisjälkiä onkin niissä, onneksi ovat sentään elossa.

Sinikämmen ja imikät ovat olleet tuossa jo vuosia. Ne silti aina ilahduttavat.

 Keväistä viikonloppua!