Vieraita ja hortensioita

 Eilen meillä kävi toisen puutarhaseuran ihmisiä vierailulla reissullaan, jossa olivat täällä meillä päin muutenkin reissussa. Olin laittanut valmiiksi vieraskirjan ja edellisenä päivänä juuri ennen kaatosadetta, olin poiminut sellaisia siemeniä halukkaille, joita en itse ajatellut tarvitsevani. Tai, jotka eivät mahdu puutarhaan.

Meidän kujalla en ole ehkä ikinä ennen nähnyt noin 20 vuoden aikana bussia. Nyt näin. Muutama naapurikin oli tätä näkyä ihmetellyt. Täällä vähäliikeinteisellä kujalla asuessa on kaikki vähänkin erikoiset kulkuneuvot suuri ihmetys, vaikka asutaankin ihan kaupungissa. Tässä kuvassa bussi jo lähtövalmiina. 

Karjalaisten sukujuurien vuoksi on vaikea ottaa vieraita ilman tarjoamisia. Kahveista oltiin kyllä sovittu. Syötävän perässä olevien ampiaisten takia piti kaikki makea pitää suojattuna ennen tarjoilua. 

Vierailu meni minusta nopeasti ja aina jää miettimään, että oliko oma puutarha sellainen, jossa oli jotain nähtävää. Ainakin puulilja Pretty Womanin tuoksuvuus tuli todistetuksi. Yksikin suuri puulilja voi tuoksua metrejä joka puolelle. Tässä puulilja ahtaasti muiden kasvien seassa. Palaan noihin ympäröiviin hortensioihin vielä. 

Jäin myös miettimään, että mikä on paras aika kasvien kannalta omassa puutarhassa. Nyt kukkii hortensiat, leimut, moni muu loppukesän perenna, punahatut ovat aloittemassa kukintaa. Jotkin kärhöt kukkivat. Osa ruusuista oli nuput valmiina uudelle kukintakierrokselle, harmillisesti niitä ei juuri nyt kukkinut. Aika moni siis kukkii. Alakuvassa vähän hortesiaa ja syysleimuja näkyvillä. 

Keijuängelmä kukkii yli kahdessa metrissä, sen moni näki nyt livenä, joilla on ennestään ollut muita ängelmiä. Kuvassa yksi sen sivukukinto. Taustalla näkyy pallohortensia Sweet Annabellea. Keijuängelmä on minun taidoillani yksi haastavimmista kuvattavista kasveista. 

Ruostekukka Lucifer kukkii räväkästi tulenväreissä. Se oli kuulemma joltain puutarhavieraalta jäänyt talvehtimatta. Meillä se on talvehtinut nyt pari vuotta, vasta siirto aurinkoiseen kukkapenkkiin sain sen nyt räväyttämään kunnon shown. 

Hortensiat kukkivat tänä vuonna hyvin. Pallohortensia Pink Annabelle teki valtavia kukkia ja kukkii parhaillaan.

Lumihortensia kukkii ensimmäisen kerran. Se on saanut nimensä lehden alapinnan valkoisuudesta. Tämä siis kukkii ihan lähellä Pink Annabellea ja puulilja Pretty Womania. 

Pallohortenisa Annabelle taas romautti osan kukistaan tänä vuonna sateessa. Nyt niitä kukkia raaskii tuoda sisään. Siitä romahtaneesta kasvista en kuitenkaan ottanut kuvia. Syyshortensia Wim's Red on vielä aika vaalea. Punertavuutta ihan pikkaisen on ilmassa. 

Viime vuoden ostos, tummalehtinen jalohortensia Eclipse sai todella kostean ja vähän varjoisamman paikan. Sen lisäksi, että se on hengissä, se kukkii. 

Sweet Annabelle kukkii myös, kukat ovat pienempiä kuin Pink Annabellessä. Ja muutenkin tämä on toistaiseksi pienempi kuin serkkunsa. Saa nähdä, miten käy, kun tällekin tulee ikää vuosi tai kaksi enemmän, mitä Pink Annabellella on. 

Sweet Annabellen vieressä löysin itselleni täydelliseksi yllätykseksi valkoisena kukkivan hortensian. En todellakaan muistanut tätä. Toisaalta muistan ostaneeni joskus liikaa hortensioita. Tämä on todennäköisesti Japaninhortensia Diamant Rouge. Täytyy katsoa, muuttuuko tämä punaisemmaksi. Ehdottamasti tämä täytyy vielä siirtää, kun jää nyt aivan katveeseen. 

Ehkä edellisten hortensioiden ostamisen jälkeen tajusin, että hortensiat vaativat kasvaessaan tilaa ja puutaarhaan ei mahdu uusia. Vuoden sisällä päätöksestä huomasin minihortensioita myynnissä. Silti olin kotona ihan pulassa niidenkin kanssa. Ne kasvavat nyt erittäin surkeissa olosuhteissa. Silti niissä on pikkuisia kukkia, pikkuisissa puskissa. Tässä alla aivan mininä, rikkaruohojen kanssa, kasvaa Japaninhortensia Bee Happy.

Ja tässä toinen surkeissa olosuhteissa kasvava Japaninhortensia Petite Cherry. Nämä minit pitäisi muutenkin jäädä alle puolimetrisiksi. Yhdellä puutarhavierailulla näin myös minikokoisiksi jääviä alppiruusuja. Heti alkoi kiinnostamaan. 

Vielä jäi jokin hortensia esittelemättä. Tästä oli kyllä se hyöty, että aivot alkoivatkin raksuttaa parempia paikkoja noille minihortensioille ja ehkä sellaiset niille saankin. Onhan tässä vielä kasvukautta jäljellä ja mahdollisesti kosteammat säät istutuksille. Vettä tuli toissapäivänä aika rytinällä noin 15milliä ja pieniä sateita on tullut viikon sisällä. 

Peruukkipensas ennen ja nyt

 Helteiden takia puutarhatöiden tekeminen on ollut todella satunnaista. Joinakin päivinä ei sitten pysty tekemään mitään ja joskus taas pystyy tekemään jopa jonkin verran. Luulin, että Suomessa on heinäkuussa myös sellaisia +22 päiviä. Ei oikein ole ollut. Sateita on viimeiseen kolmeen viikko ollut pari kertaa, sen verran vähän, että sadevesi on loppunut ja kastelukannuja täytellään vesijohtovedellä. Rikkaruohoja varten oleva ämpäri on aina jossain. Jonain päivänä se täyttyy oikein monta kertaa, joinan päivinä taas hyvin nihkeästi. Nurmikko kaipaa kipeästi jo leikkuutta, mutta helteellä nurmikon ajaminen ei ensimmäisenä houkuta. Viimeistään illalla hyttysten armeija on runsas, yhä. 

Istuin keinussa joku päivä ja huomasin limenväristen keijunkukkien jääneen kutistuviksi pieniksi lehtikasoiksi sekä hortensia Wim's Redin että tummalehtisen peruukkipensaan alle. Piti siirtää kituvat kasvit muualle. Muistan, kun nämä limenväriset keijunkukat täyttivät vielä vapaata multatilaa. Alla oleva kuva vuodelta 2020. Tummalehtinen peruukkipensas, lime keijunkukka ja hortensia ovat siellä ihan hyvin mahtuvina samassa penkissä.

Koetin päästä samaan paikkaan ottamaan kuvaa, ei ihan onnistunut. Kuva nyt peruukkipensaasta ja hortensiasta. Lännenkimikki on vähän edessä. 

Toisesta suunnasta kuvattuna nykytilanne on myös muuttunut. 

Tuon vielä valkoisena kukkivan syyshortensia Wim's Redin alla tosiaan näkyi keinuun kituvat keijunkukat, jotka helteestä huolimatta saivat toisaalta paikan runsaan veden kera. 

Kukkapenkit näyttivät todella autioilta keskellä kesää vuonna 2020. Kuva alla. Keinu näkyi takapihalle ihan hyvin.  Samoin kivimuuri, joka nykyisin näkyy tuolta paikalta lähinnä keväällä tai alkukesästä. 

Kukkapenkki on leventynyt (katso ensimmäinen kuva). Ja alla kuvaa koetettu ottaa suurin piirtein samasta kohtaa kuin nyt, vaikka rajaus on hieman eri. Koska kasvit ovat niin paljon korkeampia. Lännenkimikki ja syyskimikki Brunette olivat jo alas istutettu vuonna 2020, mutta ne ovat nyt niin paljon suurempia. Lännenkimikkiä jouduin jo jakamaan tänä vuonna. Joinakin vuonna se on ollut ihan reikäinen jonkin ötökän takia. Peruukkipensas on tuolla kaiken seassa.

Peruukkipensaalla on nyt todella paljon vuosikasvua. Onneksi nyt vuosikasvu suuntautuu ylöspäin. Ehkä muuten ei saa tarpeeksi itseään esille. Tämä vuosikasvu on heinäkuussa tapahtunutta ja on noin 30-40 senttistä. 

Saa nähdä, kauan nämä kaikki kasvit vielä mahtuvat tuonne, ja mikä kasvi saa seuraavaaksi siirron. Joskus toki talvi tekee päätöksen puutarhurin puolesta, sillä viime vuonna kupsahti jättiläiskasvi punaluppio Pink Tanna. Sen jälkeläisiä putkahtelee vielä joka paikasta, joten uutta en ihan heti hommaakaan. 

Ikkunanäkymistä kärhöihin

 Juuri nyt sataa. Ukkonenkin taitaa olla lähellä. Meillä on ollut viimeiset yli kaksi viikkoa hellettä ilman sateita. Yhtenä iltana oli asteet alle hellerajan, kun ukkonen viilensi ilmaa jossain lähistöllä. Meille ei ukkonen tuonut sateita silloin ollenkaan. Helteestä huolimatta riitti melko pitkään maassa kosteutta, aloitin uusia, keväällä istutettuja istutuksia kastelemaan vasta noin viikon helteen jälkeen. Uudemmat istutukset ovat sitten vaatineetkin kastelua jo enemmän. Nurmikko on helteiden aikana kerran ajettu ja se on taas todella pitkä. Tässä pari kuvaa ikkunasta. Äsken otettu, juuri ennen sadetta. Keittiön ikkunasta etuoven suuntaisesti.

Ja keittiön toisesta ikkunasta takapihalle. 

Puutarhassa on tapahtunut paljon kasvien kukinnassa. Paljon jäänyt kertomatta myös. Helle on löysyttänyt sekä lihakset, luut että aivot. Onneksi meillä on nykyisin sisällä ilmalämpöpumppu, ilman sitä olisi ollut jo tuskaisaakin. 

Claire Austin - ruusu on avannut nuppuja terttuna. Ja sen vieressä köynnöskaaressa on saanut paikkansa kärhö Hagley Hybrid. Minulla on huonossa maassa toisaalla myös kärhö HH ja ehkä jopa kolmannessakin paikassa, kun harmitti, että huonon maan takia Hagley Hybrid ei pääse kunnolla kukkaan. Seuraavaksi voisi muistaa, että enää ei tarvitse juuri samaa kärhöä enempää. Claire Austin on tertturuusu ja kun useampi tertun ruusu avaa nuppunsa, alkaakin oksa hieman kyykkäillä. 

Kärhö Andromeda takapihalla kasvaa toisen kärhön kanssa samassa köynnösportissa, tämän kukat ovat selvästi jääneet alemmaksi. Se ei minua kyllä haittaakaan. Kiva, että kukkii. Toivon, että toinen kärhö on vähän myöhäisempi, jotta kukintaa olisi kauemmmin. Kärhöjen kukinta-ajoista tunnun olevan joka vuosi yhtä yllättynyt. Kiva kuitenkin, että on kärhöjä, jotka kukkivat eri aikoihin. 

Aljonushka kärhö ei ole tänä vuonna ollut yhtä tuuhea kuin aiemmin. Myös sen kanssa samassa köynnöstelineessa oleva kurjenpolvi Orion on ollut vaisumpi. En tiedä, ovatko näille olleet kohtalokkaita viime vuosi vain alkukesän sateet, sillä ovat savisemmassa kohdassa, mitä jotkut muut kasvit ovat. Valon takia kukat näyttävät hieman vaaleimmilta. 

Kärhö Warszawska Nike kasvaa minulla erityisen huonossa paikassa, kuivassa, vähämultaisessa maassa, joka ei saa mitään extraa. Puun juurien kanssa taistelee ravinteistaan. Mutta se kukkii hetken puun alaoksilla, mikä oli tarkoituskin aiemmin.

Muutamia kärhöjä tulee vielä kukkaan. Muutamien siirtoa olen miettinyt. Mielessä muhii suunnittelmia siitä, miten organisoin asioita, jos ja kun saan joskus kasvihuoneen. Sen tilalla oleva puu saisi lähtöpassit, mutta toisi samalla rojulajiä näkyviin. Saisin varmasti hyvällä köynnösseinämällä rojut piiloon ja vaikka siirrettyä osan surkeistä kärhöistä sinne. Minulla alkaa olla puutarhassa monta siirtoa tarvitsevaa kasvia, joten omista kasveistakin saisi jo todella paljon kukkapenkkeihin täytettä. Siinä on taas pieni ristiriita, kun keräysvimmalle alkaa pian tulla rajat vastaan. 

Ruusuja

 Minun ja ruusujen suhde on ollut vaihteleva. Ensin aika välinpitämätön. Sitten hieman torjuva ja piikikäs. En nimittäin ollenkaan pitänyt tämän tontin piikikkäistä risukasoista pienten lasten äitinä. Yritin siis hankkiutua eroon juhannusruususta, joka oli vallannut itselleen suorastaan neliöitä tilaa alkuperäisen juurakosta joka paikkaan noin metrin kahden säteellä. Sieltä oli epämukavaa kalastella karanneita palloja sen piikkipuskan läpi, kun siellä kasvoi vielä vadelmaa sekä pari irtonaista orapihlajaa. Tällä tontilla on kasvanut myös valamonruusua ja mustialan ruusua ennestään. Monessa paikassa. Mustialanruusu kukkii parhaillaan melko varjoisassa paikassa, joten sille ei tällä tontilla kannata uhrata parasta paikkaa.

Nyt osa ruusuista on kuritettu, ei toki kaikki. Rytökasoja vielä riittää, osassa kukkii ruusuja seassa, siis Valamon ruusua lähinnä. Kiinnostus ruusuihin alkoi uudestaan, kun tajusin, että on muitakin kuin viikon tai kaksi kukkivia piikkipensaita. Nyt jatkuva kukintaiset ruusut kiinnostelevat. Aika paljonkin. Jopa ehkä pakkomielteisesti ajoittain. Niin se mieli muuttuu. Seuraavaksi voisin kuitenkin olla ruusujen ostamisen suhteen harkitsevaisempi. Esim. tämä alla oleva nimetön valkoinen matalaksi jäävä ruusu taitaakin olla naapurikasvien sekaan liian kylmää sävyä sekä liian piilossa. Tämä olisi siis hyvä siirtää muutenkin suurten kasvien seasta paikkaan, jossa se tulee paremmin esiin ja sopii naapurikasvien kanssa. Siirtolistalle siis menee. Ei aina mene putkeen varsinkin, kun hävittää ruusujen nimiä.

Tässä vaiheessa myös voi oppia luopumaan kasveista tai ruusuista, jotka eivät käyttäydy, kuten toivoisi. Jostain syystä ostin ruusu 'Duchesse de Montebellon' ennen uuden ruusu-innostuksen alkamista, joka vuosi sen nuppuja menee hurja määrä ihan ruskeiksi. Se saa siirron muualle tai kokonaan pois, koska on liian hyvällä paikalla tuottaakseen pettymyksen joka vuosi. Täytyy tutkia nyt tarkempaan, että mitä sitä haluaisi ja pitääkö jokin ruusu siirtää. Toissa vuonna ostin kanadalaisia ruusuja, ja nyt en ole varma, että kumpi alemmista on ruusu Lambert Close ja kumpi ruusu Morden Centennial.

Tämä on korkeampi.

Iltavalo saa ruusun näyttämään sinertävämmältä. Tämä on matalampi.

Alla oleva on varmuudella ruusu Harry Edland. 

Sillä on melkoisen pitkät oksat ja tässä näkyy ruusua enemmän. Tässä on melkoisen vaalean laventelin väri, vaikka yläkuvassa näyttääkin enemmän vaaleanpunaiselta.

Silti kai sinertävin ruusu on tämä Rhapsody In Blue, jonka kukat näyttävät välillä aina vähän eri värisiltä riippuen kukan tuoreudesta ja valosta. Tässä runsas kukinta meneillään.

Tässä vaimeampana Lollypop-liljan vierellä. 

Maanpeittoon olen joskus ostanut vaaleanpunaisen ruusun, joka ei kuitenkaan kuki toista kertaa. Tämä on nykyisin nimetön, kun nimi on hukkunut ties milloin. 

Ostin sitten toiseen penkkiin etureunaan kokeiluun myös ruusuja, suhteellisen matalana pysytteleviä: melkein maata myöten menevä ruusu Candy Cover, joka pitäisi olla jatkuva kukintainen. 

Ja Sunrise Sunset, joka on vähän korkeampi ja sen oksat menevät tuolla muiden perennojen lomassa.

Tässä kuvassa ne molemmat alhaalla. Ylempänä näkyy oikealla Rhapsody in Blueta. 

Samassa penkissä on pari Austin ruusua. Tässä vasta nuput vaaleahko Claire Austinista, jonka ekan kukan kukinnan menetin reissatessa. Tämä tulee kukkimaan noiden maanpeiteruusujen takana.

Toisaalla tätä penkkiä on olemassa vanhin Austin-ruusuni: Ruusu Princess Alexandra of Kent. Kukkii maksimissaan polvenkorkeudella. 

Austin-ruusu 'Olivia Rose Austin' on pärjännyt ensimmäisen talven. Ekat kukat ovat jo kukkineet.

Ilahduttavaa on tuo uusien versojen kasvu, heti tulee päähän uusi ruusun nuppu. Eli jossain vaiheessa ruusu kukkii uudestaan. Tämä on toistaiseksi melko matala. 

Hyvin valkoisena kukkii taas David Austin-ruusu 'William and Catherine', joka olisi kai muissa olosuhteissa korkeampikin. Tällä ei ole parasta paikkaa, joten tätä voisi kuvitella siirtävänsä, koska se ei nyt kukoista omalla paikallaan. Vaikka yritänkin miettiä näiden Austinien paikat huolella, tässä vasta oppii omaakin puutarhaa kokeilujen kautta.

Jokin ruusu taisi vielä jäädä esittelemättä. Ja voi olla, että jonkin uuden ruusun vielä tulen hankkimaan. Koetan jatkossa välttää juurivesoja villisti tekeviä yksilöitä.  

Harvemmin kuvissa

Kuvaan aika vähän takapihan varjoisinta penkkiä, jossa on kuitenkin useita kasveja. Osa sinne vain tyrkätty, osa ihan mietitty. Penkissä kasvaa myös ikäviä rikkaruohoja, meille se karhunkierto/elämänlanka on tontin kosteimpien alueiden ongelma. Tämä on koholla oleva penkki, joka jää todella paljon terijoen salavan varjoon. Siellä on kuitenkin maanpeittokasvina hopeatäpläpeippi, jonka hopeainen tuo valoisuutta varjoon. Saniainen on tullut itsekseen, jos muistan oikein. Meillä on tontilla ollut ennestään tuota samaa saniaista useammassa paikassa ja ajoittain joudun sitä parista paikasta jakamaan. Kuunlilja on ihmeen reiätön tänä vuonna, vaikka reikiä siellä on kotiloiden vuoksi. Lehtoängelmät taitavat täällä olla liian vajossa ja elämänlanka niitä vie kumoon. Taustalla näkyy hieman kasvimaalaatikoita, eli tämä alue on kasvimaan jälkeen.

Meillä hyötyviljely on hyvin onnetonta. Koska viime vuosina olen innostunut enemmän käyttämään marjoja, on meillä nyt tämmöinen uusi marjapuu. Marjapensaasta on siis tehty yksivartinen, jolloin ajattelin sen mahtuvan paremmin kukkapenkkiin. Olen hieman varovainen sen lumenkestävyydestä talvella, mutta katsotaan miten käy. Vaaleanpunainen herukka nimeltä Aili on tämä marjapensas, josta tehty puumainen. Hieman vinossa se uhkaa nytkin kasvaa, jouduin sateilla jo tukemaan tätä. Eli en yhtää ole varma, että marjapuu tulee näkemään seuraavaa vuotta. Aluskasveina imikkää, keijunkukkaa ja purppuraorvokkia.

Tätä kapeaa kukkapenkkiä en ole kamalasti esitellyt. Se onkin melko tuore. Tämä kivimuurin edusta vain rikkaruohoittui koko ajan, vaikka mielestäni sitä ajoittain aina kanttalin. Nyt sitten tein suuremmat kanttailut ja laitoin kasveja. Nyt en tiedä, raaskinko heti vai myöhemmin kitkeä kuunliljojen seasta päivänkakkaran alut (yläpuolella kasvava päivänkakkara on hyvin siementänyt). Voisin jopa siirtää nuo kakkaran alut jonnekin toisaalle. Tämänkin pienen ja kapean penkin olisin voinut tehdä jo aikaa sitten, silloin sen rikkaruohojen kimppuun käyminen tuntui vain työläältä, kun jälkikäteen en edes muista, kuinka vähän aikaa lopulta rikkaruohojen läpikäymiseen meni aikaa.

Tuollakin on tuota samaa itsekseen tupsahtanutta saniasta ja toisessa päässä itsekseen tupsahtaneita sormustinkukkia. Kellertävä heinä on hakoneheinä Aureola. Ja alakuvassa ne pienet kuunliljat: Stiletto, Mouse Ears ja CherryBerry. Pienet kuunliljat mahtuvat tuohon, seassa pikkutäplät tosiaan päivänkakkaran alkuja. Toivon tuon olevan tarpeeksi kuivaa kotiloille. Maahumala on sitten riesa täällä, heti valmiina rynnimään uusiin ja vanhoihin penkkeihin.

Paljon kuvatun kukkapenkin taakse olen tarkoituksella istuttanut magnolian oikein suojaiseen paikkaan. Se ei sieltä kamalasti tässä vaiheesa näy, mutta eipä sen lehdissä mitään näytettävää olekaan. Keväällä edessä olevat perennat ovat matalia, joten sen kukinta olisi silloin näkyvissä. Sen sijaan istutin penkin takaosaan joskus talven tuloa säikähtäneenä purppuraheisiangervon Lady in Red, joka ei ehkä tule näkymään matalahkona pensaana tuolta sellaisena kontrastina, mitä ajattelin aluksi. Se näkyy lähinnä aikaisemmin keväällä punertavalehtisena kontrastina. 

Piiloon jää myös kameliajasmike Snowball, jonka olen eräänä syksynä saanut kaverilta, jolla tämä oli ruukussa. Hänellä ei ollut mahdollisuutta talvettaa tätä, eikä istuttaa maahan, joten pyörin tontilla, että mihin sen laittaisin. Tämänkin oli tarkoitus olla kukkapenkin taustakasvi, koska jää noin 1,5 metriseksi. En tiedä, tuleeko se kuitenkaan näkymään kunnolla kukkapenkin takaa. Olkoot vielä siellä, kun en muuta ole keksinyt. 

Molemmat ovat vielä matalia ja aika mataliksi jäävätkin. Toki kasvua pitäisi tulla vielä ainakin puoli metriä molemmille.

Tämä on siis se kukkapenkki, jonka taustakasveina nämä ovat. Magnoliaan en siirrä taustalta (vaikka se ei nyt näykään), muita täytyy vielä mietiskellä. Tämän kukkapenkin olen kuvannut siten, että olen ottanut etuovelta noin kaksi askelta suoraan eteenpäin. Kun muutimme taloon yli 20 vuotta sitten, tuossa kasvoi rusopajuangervo todella villinä sekä mustialan ruusu juurivesoineen. Vasta viime syksynä kaivoin mustialan ruusun pois, kun tajusin, että tontin parhain paikka menee ruusulle, joka pärjää huonommissakin olosuhteissa. Tuo penkki on nyt aika kiva mukaville aarteille, kuten syysvuokoille, aremmille ruusuille ja punahatuille, jotka eivät tällä tontilla joka paikassa menesty. 

Välillä pitää muistaa kuvata kasveja, jotka eivät saa aina niin paljon palstatilaa. Niitä kasveja löytyy kyllä lisääkin.