keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Blogista ja bloggaamisesta

Olen ollut blogimaailmassa viime aikoina hyvin hiljainen. Luin mm Kukkaiselämästä Satun mietteitä bloggaamisesta ja ajattelin kirjoittaa myös omia ajatuksia.

Aloitin tämän blogin pitämisen vuonna 2012. Tätä ennen olin jo lukenut muutamia puutarhablogeja mielenkiinnolla, sillä edellisellä syksynä (vuonna 2011) oli puutarhakärpänen yht'äkkiä, monien omakotitaloasumisen vuosien jälkeen puraissut. Olen usein monissa asioissa helposti innostuvaa sorttia, joten aloin sitten etsiä puutarhailusta enemmän tietoa. Nykyisin netti on niin helposti saatavilla, että oli helppo alkaa etsiä netistä tietoa. Ja sitä kautta löysin monen monta tietopankkia, näistä tietopankeista suurin osa oli blogeja. Mm. Saaripalstan Sailan blogin muista niiltä ajoilta, kun itse en vielä kirjoittanut mitään.

Kesäkuussa 2012 mallailin pihalle kasvilavoja. Tai kehyksiä mullalle. Jos nykyisellä tietomäärällä alkaisin tehdä vastaavaa, tekisin toisin kuin silloin.
Olen perusluonteeltani melko sosiaalinen ja aloin nopeasti blogin perustamisen jälkeen myös kommentoida blogeihin ja jopa (ujosti) kysellä toisten bloggaajien kokemuksia. Oli aivan ihanaa saada vastauksia näihin kysymyksiin. Näistä oli minulle ihan todella suurta apua tässä puutarhaharrastuksessa. Tämän jälkeen olenkin mielelläni myös aina itse vastannut blogini kommentteihin, vaikka en aina niin perusteellisesti, kuin olisin halunnut.

Kasvimaa 6.6.2017. Eri kuvakulma kuin yläkuvassa, mutta kaksi ekaa laatikkoa suurin piirtein samoissa kohdissa kuin yläkuvassa olevat laatikot. Laatikot vain eri suunnassa.
Itse bloggaan siten, miten kulloinkin jaksan tai haluan. Tämä on ollut selkeästi yksi tärkeä syy siihen, että en ole kaivannut yhteistyökumppaneita bloggaamiseen. Jos olisi joku yhteistyökumppani, niin kokisin enemmän myös velvollisuutta bloggaamiseen. Silloin kokisin enemmän velvollisuutta myös seurata käyntitilastoja tai kävijöitä. Nyt niitä en juuri seuraile.

Sama paikka, hieman eri kuvakulma. Heinäkuussa 2017. Kappas, ei sada vettä ja aurinkokin paistaa.
Yritän itse bloggailla rennosti. Silti välillä koen huonoa omatuntoa, kun en ole ottanut uusia blogeja lukulistalleni tai jättänyt kommentteja lukemisen jälkeen. Olen myös yrittänyt ravistella näitä ajatuksia pois. Sillä yritän pitää tämän sellaisena harrastuksena, jota pystyn itse säätelemään. (Tai siis välillä muu elämä säätelee bloggaamista.) Joten kerron nyt tässä ohessa, että jos en käy lukemassa kommentoijan blogia tai osallistumassa arvontoihin tai en jätä lukemisen jälkeen kommenttia, ei syy ole ikinä toisen blogissa. Aina asiaan on minulla itselläni jokin syy. Milloin aikapula, milloin luen blogeja laitteella, johon en ole kirjautunut sisään tms. Pidän joskus aina pienen urakan, ja yritän kerralla liittyä muutaman minulle uuden blogin vakilukijaksi. Jostain syystä tämä on asia, jolle joudun aina ottamaan aikaa, sillä jostain syystä nämä eivät käy minulta yhtä nopeasti kuin blogin lukeminen. Jos jonain kertana lukijaksi liittymisessä on ollut häikkää, voi mennä monta kuukautta (tai vaikka vuosi) ennen kuin yritän toisen kerran. Kaikissa asioissa en ole kovin sitkeä tai hyvämuistinen.

Tällä hetkellä olen laiminlyönyt kovasti mm. blogiani ja myös suurinta osaa muista blogeista. Mutta vielä enemmän blogini Insta-tiliä. Olen hieman ärsyyntynyt Instaan, jos siellä käy harvakseltaan. Insta alkaa heittämään toisten kuvia ihan missä sattuu järjestyksessä, eikä säntillisessä aikajärjestyksessä, kuten toivoisin. Jossain vaiheessa taas notkuin jatkuvasti blogini Insta-tilissä.

Viime aikoina blogistaniassa vietettyä aikaa on syönyt sekä elämän muut kiireet tai keskittymiskyvyn puute. Muut kuin puutarha- ajatukset täyttävät välillä pään sisällön. Luulen, että keväällä tai kesällä taas aktivoidun ainakin tätä talvea enemmän. Bloggaamisen alussa huomasin, että bloggailun kautta sain lisäintoa puutarhaan. Nykyisin ajattelen, että puutarhan hoito alkaisi jo onnistua, vaikka en koko ajan lukisi puutarhailusta lisää.

Sama paikka elokuussa 2017. Ja suhteellisen sama kuvakulma kuin ekassa kuvassa vuodelta 2012.

Bloggailussa olen alusta asti pitänyt siitä, että blogeissa on myös keskustelua. Nyt olen itse sitä laiminlyönyt ja olen ollut suuresti hämmästynyt siitä, että saa kommentteja, vaikka postaustahti on ollut törkeän harva. Toinen aivan ihana asia bloggaamisessa (esim. kirjoihin verrattuna) on ajankohtaisuus. Vaikka kasvin pitäisi kukkia pääsääntöisesti Suomessa kesäkuussa, on niitä poikkeusvuosia, kun kasvit kukkivat etukäteen tai jälkijunassa. Blogeista huomaa nämä erot. Minulle on oikeasti ihan sama, näenkö blogeissa aina ajankohtaisia kuvia tai tekstejä (onneksi puutarhabloggaajat eivät esittele joulukuusta maaliskuuhun erilaisia lumikiteiden lajeja). Kasvukaudella olen niin monta kertaa saanut vihjeitä muiden blogien kautta omien kasvien tunnistamiseen, kun kasvukaudella moni asia tapahtuu melko nopealla aikataululla. Olen myös monta kertaa saanut muiden blogeista vihiä, että maan pinnalle alkaa puskea tiettyjä kasveja. Kun lukee toisten ekoista nupuista ja tajuaa mennä omallekin pihalle niitä nuppuja etsimään, olen saanut kokea monta sisäistä riemunkiljahdusta. Joskus kiljahdukset ovat saattaneet karata myös ihan ääneen.

Syksyllä 2011 ajattelin, että pari pussia kukkasipuleita saa aikaan koko pihalle valtavan kukkaloiston. Keväällä 2012 totesin, että luulin väärin.
Olen erittäin tyytyväinen siihen, että aloitin blogini pidon. Nyt hiljaiseloni aikana haluan kertoa ja tuoda näkyväksi sen, että pidän todella paljon siitä porukasta, joka täällä netissä kirjoittaa puutarha-aiheisia blogeja tai käy näitä kommentoimassa. Keskustelu on pysynyt asiallisena ja kannustavana ja joskus saa niin ihania kommentteja, että ne jättävät ihania fiiliksiä pitkäksi aikaa. Sen lisäksi on varmasti joitakin ihmisiä, jotka käyvät joskus lukemassa, vaikka eivät kommentoikaan. Sekin on sallittua.

Kylmä toukokuu ja kesäkuu vuonna 2017 siirsivät monien tulppaanien kukintaa aina vain eteenpäin. Tässä paikasa moni tulppaani oli jo kuihtunut. Minun silmiini tuonne mahtuisi vielä muuta pussillinen lisää sipulikukkia ja taitaisi tuonne muutama perennakin vielä mahtua.
Vaikka tänä talvena olen ajatellut paljon muita asioita kuin puutarha-asioita, on puutarhassa silti tietty kiertokulku, joka alkaa nyt ilmoittelemaan itsestään. Joudun pidättelemään vielä hetken itseäni, että en ihan vielä täytä ikkunalautoja pikkuisilla taimipurkeilla (toim.huom. Ikkunalaudat ovat jo täynnä talvetettavista pelakuista.). Nyt minihiihtoloman aikana yritän ensin raivata tilaa ikkunalaudoille ennen kuin annan itselleni luvan kylvää. 

Seuraavaksi joudun opettelemaan Pelargioinien leikkaamista talven jäljiltä. En ollenkaan ottanut tätä asiaa huomioon, kun laitoin pelakuut viileälle ikkunalaudalle talvehtimaan. Minä en osaa leikellä mitään, mutta nyt se on opeteltava. Olen kyllä talven aikana ajoittain imuroinut pelakuitani. Imurilla saa kätevästi kaikki kuihtuneet lehdet pois, kun nyppijää minusta ei ole tullut vieläkään. 


Ikkunalauta oli tämän näköinen syyskuussa. Noille pelakuille raivattiin varastosta tilaa talvetusta varten. Mutta ne ovat yhä samaisella ikkunalaudalla. Tosin pikkaisen rupsahtaneemmassa kunnossa.

27 kommenttia:

  1. Oli kiva lukea postauksesi tästä aiheesta, joka nyt kovasti on pinnalla. Itsekkin juuri tänään postasin samasta aiheesta. Vaikka oletkin ollut tauolla, niin täällähän tämä blogi maailma on ollut odottamassa <3 Mukavaa alkavaa maaliskuuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että taukokaan ei aina haittaa. Näin usean vuoden jälkeen myös joskus oma pää ei enää tuota samalla lailla aiheita postauksiin, kuin toisina hetkinä. Kiitos ja mukavaa maaliskuuta sinullekin.

      Poista
  2. Kirjoititpa kauniisti! Minulla on tuo sama ongelma ja sen vuoksi kylvöt eivät käynnisty. Ikkunat ovat täynnä pelakoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi olla tuplasti enemmän ikkunalautoja. Toki sen jälkeen olisi taas tuplasti enemmän kasveja.

      Poista
  3. Ihana tuo pelargonien imurointi-idea!💚 Täytyykin kokeilla.
    Muutenkin oli kiva kuulla ajatuksiasi! Tämä puutarhabloggajien porukka on ihan huippua, niin kannustavaa ja mukavaa. Sinutkin minulla on ollut ilo tavata livenäkin. Oli kiva saada raikkaalle puutarhablogillesi kasvot.
    Ihanaa uuden kasvukauden aloitusta ja paljon vaaleanvihreitä versoja! Ehkä saatetaan törmätä taas jossain! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imuri on yllättävän kätevä. Toki on hyvä, jos imuteho ei ole ihan kaikkein voimakkain, ettei samalla lähde koko kasvi kaatumaan.

      On ollut todella hauskaa tavata sinutkin ihan livenä. Luulen, että vielä jossain vaiheessa törmätään.

      Poista
  4. Jokaiselle sallittakoon oma tahtinsa postauksiin .Minä leikkaan aika reippaasti samalla kun vaihdan mullat. Ja hyvin terhakoilta sinun pelargoniat näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pelargoni kuva on syyskuulta. Nyt osa on pikkasen kallellaan sinne ja tänne, leikkuutarpeen huomaa selvästi. Täytyy varmaan aloittaa leikkaukset vain rohkeasti ja reippaasti.

      Poista
  5. Onnittelut pitkäikäisestä blogista ja hengissä olevista pelargonioista. Blogiani en ole tappanut mutta pelakuut kuolivat. Minusta on hyvä että blogit ovat erilaisia, kirjoittajiensa näköisiä, toinen bloggaa useammin, toinen harvemmin. On erilaisia kuvia ja kirjoituksia eri aiheineen, siksipä blogien parissa juuri viihtyy. Ja parasta on ollut tutustua muihin puutarhaharrastajiin kuten sinuunkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi blogisi on hengissä. Pelakuita saa tarvittaessa lisää. On tosiaan ollut ilo tutustua blogien takana oleviin ihmisiin. Ilman blogia en olisi tutustunut sinuun. Ensi kesänä saat muuten sitä ruusua. Olikohan se valamon ruusu?

      Poista
    2. Oli juuri se, ihanaa!! Kiitos <3

      Poista
  6. Ihana postaus ja samoja ajatuksia itsellänikin bloggauksesta. Joskus luen joka päivä blogit läpi tai toisinaan menee viikkoja. Ja sama pätee omaankin postaustahtiin, mutta pääasiahan on että tämä pysyy mukavana harrastuksena.
    Hyvä idea pelargonian lehtien nyppimiseen 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiska keinot keksii. :) Siksi imurointi.
      Bloggauskin vaatii aikaa, aina sitä aikaa ei löydy. Tämä talvi on itsellä ollut harvinaisen laiska blogien puolella.

      Poista
  7. Allekirjoitan ajatuksesti postaamsisesta aivan täysin! Mietin tässä talven selän aikaan omaa postaustahdin verkkaisuutta ja oli huonoa omaatuntoakin, kun en käynyt aikoihin kommentoimassa muiden postauksia saati liittynyt lukijaksi. Aika vain meni nopeaan, elämässä oli/on kaikenlaista ja joskus vain kaipaan ihan hiljaisutta ja kudinta, rauhoittumista hektisen työpäivän jälkeen.

    Mutta on tosi kivaa että vaikka oma blogi on hiljaa, aina joku käy kurkkaamassa ja ehkä kommentoimassakin vanhaan postaukseen ja kun uuden postauksen tekee, kaverit ovat paikalla ilahduttamassa.

    Tämä on mukava harrastu, paljon antava ja hengeltään kannustava ja positiivinen. Harrastetaan omien voimavarojen mukaan, nautitaan ja iloa saadessamme muiden postauksista annetaan sitä iloa takaisin aina silloin kun on jotain sanottavaa.

    Aurinkoa maaliskuuhusi ja voimia!

    ps. harrastan myös pelakuiden imurointia :D terhakat pelakuut sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo pelakuu-kuvat ovat syyskuulta. Ovat nyt enemmän tai vähemmän ruttuisemmassa kunnossa. Hengissä silti. Pelakuiden imurointi on minusta hurjan kätevää.

      Minua ei haittaa ollenkaan se, että jonkun muun blogi on hiljainen. Tosin joskus oikein odottaa, että tulisi seuraava postaus. Tähänkin pitää olla jokin kipinä, että keksii kirjoittamisen aihetta. Joskus kipinää on yltiöpäisesti, joskus taas ei.

      Poista
  8. Minäkin yhdyn postauksesi näkökulmiin ja mielipiteisiin. Aistin samoja syyllisyydentunteita, joihin itsekin välillä tai aika usein sorrun. En kuitenkaan usko, että täällä puutarhablogien puolella ketään laitetaan mihinkään kastiin sen mukaan, onko nyt muistanut julkaista riittävän usein tai kommentoinut juuri käsillä olevaa postausta. Eiköhän meillä kaikilla ole elämää myös blogiharrastuksen ulkopuolella. Moni blogi pitää pitkääkin taukoa. Silti kivan blogin taas ilmestyessä lukuluetteloon, sen pariin palaa, kuin vanhaa ystävää tapaamaan. Tämä on mukava harrastus, josta ainakin itse olen ammentanut kivoja ihmiskontakteja, runsaasti uutta ja monipuolista oppia ja valtavan määrän kasvitietoutta. Itse taidan olla aika ahkera bloggaaja, mutta kirjoittaminen on minulle mieluisa harrastus muutenkin. Välillä juttua ei synny, eikä sitä voi väkisin itsestään puristaa. En ole jaksanut innostua Instasta tai muistakaan kanavista, sillä muutenkin istun tietokoneen äärellä ihan riittävästi - ellen liikaakin.

    Oikein mukavaa maaliskuuta sinulle ja leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on todella hyviä postauksia. Niistä kyllä huomaa, että pidät kirjoittamisesta. Olet myös erittäin taitava ottamaan asioista selvää ja perehtymään asioihin.

      Mukavaa maaliskuuta myös. Minusta tuntuu jo nyt viikonlopulta, kun koululaisilla on hiihtoloma ja minullakin miniloma.

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus postaamisesta.
    Itse ajattelen, että on ihan jokaisen oma asia päivittääkö blogiaan usein tai harvakseltaan ja itse ainakaan en suostu kantamaan siitä huonoa omaatuntoa. Tuttuun ja sisällöltään mielenkiintoiseen blogiin, kun ainakin itse palaa mielellään pitkänkin tauon jälkeen. Joitakin lukijoita harvakseltaan bloggailu saattaa karistaa, mutta tärkeintähän ei suinkaan ole runsaat blogin lukijamäärät, vaan vuorovaikutus saman henkisten puutarhasta innostuneiden puutarhaihmisten kesken, jotka auliisti jakavat ideoitaan, kokemuksiaan ja neuvojaan niitä kaipaaville. Erilaiset persoonat blogien takana ovat myös ehdoton suola.
    Ihanaa ja aurinkoista maaliskuuta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan ihanan avuliaita puutarhabloggareita ja blogien lukijoita. En tiedä, miten muuten olisin saanut niin hyvää apua kuin blogien kautta. Aina on joku, joka tunnistaa, tietää tai ainakin vinkkaa asioista.
      Mukavaa ja aurinkoista maaliskuuta myös.

      Poista
  10. Olet ihana, sovitteleva ja miellyttävä persoona. Minä pidän kovasti blogistasi ja hitaampi tahti on mukavaa sekin, hektisyys saattaa vaan stressata. Minä voitin kerran sinun blogisi arpajaisista sipulejakin ja se oli tosi ihanaa! Itse inhoan konflikteja ja vanhetessani koen voivani yhä vähemmän voivani arvostella kenenkään valintoja vaikka en ymmärtäisikään kaikkea. Sama pätee toki näihin puutarhablogeihinkin. Itse pidän kyllä kovasti instasta. Laatikkopuutarhasi on niin suloinen! Onnellista kevättä sinulle ja pelargoneillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi. Joskus en ehdi mukaan toisten nopeaan postaustahtiin, joten ymmärrän hyvin tuon kommentin hektisyydestä.
      Toivon, että pelargoniat eivät enää tässä vaiheessa kupsahda ja aloitin tänään niiden leikkelyn ja uusien pistokkaiden napsimisen.
      Onneksi ihmiset ovat erilaisia. Olisi tylsää, jos persoona ei näkyisi missään.

      Poista
  11. Tämä blogimaailma on niin mielenkiintoinen ja ihana lisä/ harrastus muulle arkityölle. Aika tosiaan rajoittaa sekä omaa bloggaamisen tahtia että toisten blogien lukemista, mutta samoin kuin itse en ajattele, miksi joku ei kommentoi minun juttujani, toivon, ettei tilenne ole myös toisinpäin. Sinulla on kiva blogi! Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin taas alan heräilemään puutarharointiin kevään kanssa yhtä aikaa.

      Poista
  12. Osa ajatuksistasi kuulostaa hyvin tutulta. Välillä harmittaa, kun ei ehdi lukea muiden blogeja, saati sitten kommentoida. Tämänkin mielenkiintoisen postauksen olen löytänyt vasta monta päivää sen ilmestymisen jälkeen.
    Mutta onneksi puutarhablogien yhteisö on ystävällistä ja ihanaa porukkaa. Vaikka välillä pitäisikin taukoa, niin juttuihin pääsee hyvin mukaan myös harvemmin postaava/kommentoiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle sopii usein hidas tahti. Joskus lomalla kyllä kestää ripeämmänkin tahdin mukana.

      Poista
  13. Minusta blogin kirjoittamisen ihanuus on juurikin se, että sitä voi tehdä silloin kun huvittaa:) Joskus tiheämmästi, joskus tulee taukojakin.
    Valitettavasti läheskään aina ei tule jätettyä kommenttia, kiva kuitenkin on puutarhablogeja lukea, ja katsoa kuvia;)

    VastaaPoista