Peilikuvia vai Peili kuvia?

Kun omasta puutarhasta ei mielestään saa mitään järkeviä eikä vähemmän järkeviä kuvia, voi alkaa leikkiä vaikka peilillä. Jos ei saa liian korkeaa kasvia kuvaa, voi ottaa peilin avuksi.

Kun omassa puutarhassa kasvaa liian vähän kaunopunahattuja, voi niitä monistella.

Kun haluaa nähdä samaan aikaan puun runkoa ja lehdistöä.

Tai nähdä kahteen eri suuntaan puutarhassa.

Tai haluaa peittää näkyvistä jotain, voi laittaa peilin eteen ja katsoa, mitä peilistä näkyy.

Peilillä saa väriä myös sinne, missä sitä ei olisi.

Zoomin kanssa peilin ääriviivat eivät niin näy ja tulee jotenkin ihan kumma olo kuvaa katsellessa. Zoomaus on myös yllättävän hankalaa peilin kanssa leikkiessä.

Hauskaa leikkimistä, vaikka nyt tuntuu jotenkin, että päässä pyörii. Tuleeko näistä vain minulle vähän keinuva olo, kun oma mieli tietää, missä kasvien oikeasti pitäisi olla? Suosittelen kokeilemaan omassa puutarhassa.

Talvipuutarhan puutarhassa elokuussa

Kun kävelee Töölöstä Kallioon tai Kalliosta Töölöön, on matkan varrella Helsingin talvipuutarha. Minulla oli elokuussa vähän aikaa sitten asiaa sekä Töölöön että Kallioon, mutta ei aikaa mennä Talvipuutarhaan sisään ja olin kävellen liikenteessä. Onneksi aikaa oli silti ulkotilojen katsastamiseen. Nämä vanhat rakennukset ovat kauniita. Ja realistisesti kuvassa näkyy, että samana päivänä oli puutarhassa sadetukset käynnissä.

Nyt oli kukassa ruusuja eri vaiheissa.

Sekä kaunopunahattuja eri väreissä.

Myös perhosten kanssa.

Myös muita loppukesän kukkijoita kukki aurinkoisella porrastetussa rinteessä.

Ihanaa on, että istutuksista on myös kyltit, jos jotain kasvia ei tunnista.

Kuuntelin samalla miten pari puutarhuria juttelin mahdollisesta lannoituksesta, kun ihailin myös kesäkukkaistutuksia.

Ja mietin, että olisiko nuo tummalehtiset Daahliat lehtokotiloiden mielestä yhtä herkullisia kuin vihreälehtiset.

Aina kannattaa järjestää aikataulut siten, että ehtii pysähtyä kasvien äärelle.

Tai vähintään näköalojen äärelle.

Loppukesää

Vaikka kesä on todella tuntunut kesältä ja vaikka arki ja syys saa saapua, on silti aina tähän aikaan vuodesta minusta jo jotenkin haikeaa. Väri ja valo muistuttaa jo kasvukauden päätöksestä, vaikka se ei vielä täällä olekaan.

Joka vuosi kuitenkin tähän aikaan alkaa myös kutkuttamaan seuraava kevät. Ja se, mitä kaikkea multaan voisi piilottaa ensi kevättä tai kesää varten. Nyt olen huomannut, että joka syksy kannattaa piilottaa multiin joitain sellaisia sipuleita, joista ihan oikeasti haaveilee. Viime syksynä laitoin liikaa sellaisia ihan-sama-mitä sipuleita ja keväällä oli ei ollut ihan samanlaista kutkuttavaa odotusta, mitä joskus on ollut. Joten tänä syksynä ostan muutamia ihanuuksia. Vielä en tosin tiedä, että mitä.

Vaikka into tehdä puutarhatöitä on jossain ihan missä sattuu, niin päässä pyörii silti muutamia vaihtoehtoja. Voi olla, että vielä tässä joku päivä tämän vuoden aikana silti tapahtuu uusi nytkähdys puutarhainnossa perennojen puolella, tai sitten se tulee vasta ensi vuonna. Myös hyötyviljely puolella olisi kiva kehittää tomaateille joku parempi kasvupaikkaratkaisu niitä tavallisia kesiä varten, kun oikea kasvihuone ei ole vielä mahdollista.

Olen ollut koko kesä erittäin laiska kesäkukkien lannoittaja. Jos olisin ollut reippaampi, olisi ehkä keijunmekkoni vielä tuuheampia. Näin loppukesästä kuitenkin kasvi on parhaimmillaan. Keijunmekko on köynnöstänyt ylöspäin.

Koska minulle jäi vielä yksi taimi, laitoin sen taas amppeliin valumaan alaspäin. Tai niin se valui hetken, kunnes alhaalta kasvaneet köynnökset tulivat tarpeeksi korkeiksi. Enää en tiedä, missä mikäkin kasvi on. Ikinä tämä kasvi ei ole minulla kasvanut taivasalla ja maassa yhtä runsaasti kuin ruukussa lipan alla, jossa sen vedensaantia on helpompi säädellä. 

Tätä kylttiä en enää pidä ovessa, sillä joskus lapsen kaverit eivät soittaneet ovikelloa, vaan kiersivät koko pihan luullen, että kyltti oli jätetty vihjeeksi tulla puutarhan puolelle. 

Sain kerran lahjaksi Katjalta (Päivänpesän elämää) köynnösukonhatun taimen. Laitoin sen kärhötuen juurelle. Ekana vuonna kasvua tapahtui, mutta luulin, että köynnös hävisi. Tänä vuonna näin, että se aloitti kasvun todella reippaana, mutta sen jälkeen köynnösviidakko alkoi kasvaa ja luulin, että jotain tapahtui köynnösukonhatulle, kunnes tänään tutkin paremmin, että mitä punaista pilkistää kärhöviidakosta, kun lilat kärhöt lopettivat kukintansa.

Mutta ei tapahtunutkaan mitään huonoa, sillä nyt köynnösukonhattu kukkii. Ja vielä on paljon nuppuja tulossa kukkaan.

Meidän perheessä on arki koittanut. Tänä vuonna onneksi osin ihan lempeällä tavalla. Eli ei ollut suuria muutoksia kuvioissa. Minun oloni on silti vähän kuin tuo alla olevan kuvan kosmoskukka. Hieman rupsahtanut.