Hmm.. Olin leikkaamassa nurmikkoa auringonpaisteessa aamupäivällä tänään, kun alkoi sataa räntää. Tai lunta. Siinä sitten mietin, että pitääkö keriä johdot pois (sähkökäyttöinen ruohonleikkuri) vai mitenköhän tässä käy. Kylmä tuuli, kylmä ilma. Nurmikon sain kuitenkin leikattua. En etsinyt lumikolaa vielä takaisin. Eilen otin kuvan kurjenpolvi Max Freysta. Luulen, että sitäkin saattaa nyt palella.
Eilen sentään ehdin kuvata mehiläistä ahertamassa keltavaleunikossa. Sen pyörii kauan yhtä keskustaa ympäri.
Toista keltavaleunikkoa ihmettelin. Oli poksahtamassa auki. En jaksanut jäädä odottamaan avautumisen ihmettä. Ihan hyvä, etten jäänyt. Oisin pihalla vieläkin. Kylmä ilma taisi hyydyttää tuon yrityksen ja oli vielä tänäänkin empimässä, että avautuisko vai eikö.
Kylmästä säästä on se huono puoli, että en ole varma, onko ulos jääneestä chilistäni enää eläjäksi. Sen näkee myöhemmin. Lehtokotiloita taas näkee yllättävän vähän, ovat varmaan kohmeessa. Saivat tänään myös herkullisia sinisiä rakeita (Ferramol) seuraavaksi ja viimeiseksi ateriakseen.
Kylmässä säässä on taas jaksanut tehdä pihalla hommia, mutta eiköhän tämä jo riittäisi. Ei enempää lunta kesäkuussa, eikä hallan vaaraa. En vielä kiroile, kun luulen, että tämä olisi ohimenevää. Jos tämä jatkuu vielä huomenna, niin sitten saatan jo vähän itkeä.
tiistai 17. kesäkuuta 2014
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Opettelua
Olen yrittänyt opetella rikkakasvien nimiä ja tunnistusta. Samoin luonnonkukkien tunnistusta. Tietäisi vähän enemmän pihastaan. (Voi miksi en tajunnut olla hereillä biologian tunnilla.) Lehtoakileijan tämän värisenä ottaisin pihaan ihan ilomielen, ei ole vielä näkynyt.
On kiva aloittaa puutarhaharrastusta siten, että istuttaa ekana kesänä taimia, joilla on nimi (ja nimilappu) ja joissa on ehkä jo kukkiva osa. Seuraavana keväänä minä olin ihan pihalla, että mitä alkuja penkeistä löytyykään, kun pienet taimet eivät jää mieleen ja jossain kohdassa onkin tyhjää. Meillä esimerkiksi kellokukat häviävät aina, olen joskus nähnyt niiden yrittävän nousta keväällä. Seuraavana aamuna paikalla on yksi tukevassa kunnossa oleva lehtokotilo ja kaikki alut ovat hävinneet. Alan ehkä pian uskoa, että kellokukkia ei kannata istuttaa tähän pihaan, ellei pidä niitä kesäkukkien tapaan yhden kesän kukkina.
Meidän pihalla kasvaa rikkaruohoina vuohenputkea (ylläri),elämänlankaa (argh), voikukkaa eri lajeissaan.
Kiten myös joka vuosi jättipalsamia, joista aina joku ehtii kukkaan ja siementämään jossain piilossa. Noiden lisäksi parikymmentä rikkaruohoa löytyy ihan heittämällä parin neliön alalta.
Luonnonkasveista mm. metsäkurjenpolvea, puna-ailakkia, sini-ja valkovuokkoja, kevätesikko, puna-apilaa ja valkoapilaa, lemmikkia, päivänkakkaraa sekä ojakellukka, (joka Mikko Piiraisen Luonnonkukakirjan mukaan on saanut nimen kansan suussa myös pässinmulukut tai pässinkellukat). Kuvassa ojakellukka.
Pukinpartaa löysin kukkapenkistä, usein kuitenkin ojasta (joka avautuu vain aamupäivisin ja sopisi siis kasviympyryrään, jossa voisi aurinkoisella säällä tehdä kellon. Tietyissä sektoreissa avautuisi ja sulkeutuisi tietyt kasvit, joiden perusteella voisi päätellä kellonajan. Tätä en kuitenkaan toteuta.)
Ja näiden lisäksi hyvin monia muita ihan itsekseen pihassa viihtyviä tai pihaan tulleita kasveja, joita rikkaruohoiksi kutsutaan. Tuntuu välillä ihan mahdottomalta, kun rikkakasvikuvastojen avulla tunnistaa pihaltaan useampia kasveja kuin perennakirjoja selailemalla.
Mutta teen kuten yleensäkin. Suljen silmäni kaaokselta ja koitan selvitytyä pienestä paikasta kerrallaan.
On kiva aloittaa puutarhaharrastusta siten, että istuttaa ekana kesänä taimia, joilla on nimi (ja nimilappu) ja joissa on ehkä jo kukkiva osa. Seuraavana keväänä minä olin ihan pihalla, että mitä alkuja penkeistä löytyykään, kun pienet taimet eivät jää mieleen ja jossain kohdassa onkin tyhjää. Meillä esimerkiksi kellokukat häviävät aina, olen joskus nähnyt niiden yrittävän nousta keväällä. Seuraavana aamuna paikalla on yksi tukevassa kunnossa oleva lehtokotilo ja kaikki alut ovat hävinneet. Alan ehkä pian uskoa, että kellokukkia ei kannata istuttaa tähän pihaan, ellei pidä niitä kesäkukkien tapaan yhden kesän kukkina.
Meidän pihalla kasvaa rikkaruohoina vuohenputkea (ylläri),elämänlankaa (argh), voikukkaa eri lajeissaan.
Kiten myös joka vuosi jättipalsamia, joista aina joku ehtii kukkaan ja siementämään jossain piilossa. Noiden lisäksi parikymmentä rikkaruohoa löytyy ihan heittämällä parin neliön alalta.
Luonnonkasveista mm. metsäkurjenpolvea, puna-ailakkia, sini-ja valkovuokkoja, kevätesikko, puna-apilaa ja valkoapilaa, lemmikkia, päivänkakkaraa sekä ojakellukka, (joka Mikko Piiraisen Luonnonkukakirjan mukaan on saanut nimen kansan suussa myös pässinmulukut tai pässinkellukat). Kuvassa ojakellukka.
Pukinpartaa löysin kukkapenkistä, usein kuitenkin ojasta (joka avautuu vain aamupäivisin ja sopisi siis kasviympyryrään, jossa voisi aurinkoisella säällä tehdä kellon. Tietyissä sektoreissa avautuisi ja sulkeutuisi tietyt kasvit, joiden perusteella voisi päätellä kellonajan. Tätä en kuitenkaan toteuta.)
Ja näiden lisäksi hyvin monia muita ihan itsekseen pihassa viihtyviä tai pihaan tulleita kasveja, joita rikkaruohoiksi kutsutaan. Tuntuu välillä ihan mahdottomalta, kun rikkakasvikuvastojen avulla tunnistaa pihaltaan useampia kasveja kuin perennakirjoja selailemalla.
Mutta teen kuten yleensäkin. Suljen silmäni kaaokselta ja koitan selvitytyä pienestä paikasta kerrallaan.
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Lomalla
Nyt alkoi minulla loma. (Jihuu!!) Todella odotettu, niin kuin aina. Lomalla aion lukea ja nukkua ja siistiä rikkaruohojen valtaamaa pihaa. Ja ehkä vähän kaivaa maata. Ja jotain muutakin toki on tehtävä, kuten uida ja viedä lapsia uimaan ja käydä vähän siellä ja täällä ja syödä jätskiä ja grillailla ja hoitaa arkisia lapsiperheen asioita.
Ihan ensin kuitenkin selvitän sen, että mikä paria tomaatintaimeani voisi vaivata. Päädyin kaliumin puutteeseen. Onko kenelläkään tiedossa hyvää vinkkiä kaliumin lisäämiseksi tomaateille?
Haluan lomalla myös valokuvata paljon. Uusi akku kameraan on pakko hankkia, jotta olen sitten valmis Avoimiin Puutarhoihin kahdella akulla.
Ehkä lomalla voisi selvittää myös kasvien nimiä. Niitä on aika monta, jonka nimilapun äärellä olen miettinyt, että tuonkin voisin kirjoittaa ylös. Ja sitten ne laput katoavat ja kulkeutuvat tai hautautuvat maahan ja nimi onkin pian arvoitus. Kuten näiden Geraniumien.
Kasvi ostettu alesta eurolla syksyllä. On melko korkea 30-40 senttiä, vähän harvakasvuinen ja kukka on suurehko kurjenpolveksi. Kaunis kyllä suuruudessaan (miksi en ostanut tälle kaveria). (ehkä geraniuma magnificum)
Toinen mysteeri tällä hetkellä on tämä Geranium. Luultavasti siirsin tämän ensin jostain ja nyt en muista, että mistä. Ja milloin tämä on oikeasti ostettu ja mistä. Tällä laholla päällä pitäisi oikeasti jo oppia tekemään merkintöjä.
Tämän kukkia on joskus vaikea saada tarkennettua. Kukka on haalean sininen, silti kaunis. Tämä on tiivimpi ja puskamaisempi ja ehkä 30 senttiä korkea. Vaihtoehtoja on paljon, joten jos en lomalla näitä selvitä, onhan sitten talvella aikaa.
Nettiyhteys tökkii. Epäilen jalkapallon MM-kisoja. Usein viikonloppuiltaisin täällä tuntuu netti pätkivän enemmän. Silloin epäilen aina netin kautta leffojen katsojia. Nyt epäilen fudista. Harmi, kun se pallo ja pallon perässä juoksevat aikuiset miehet eivät oikein kiinnosta.
Ihan ensin kuitenkin selvitän sen, että mikä paria tomaatintaimeani voisi vaivata. Päädyin kaliumin puutteeseen. Onko kenelläkään tiedossa hyvää vinkkiä kaliumin lisäämiseksi tomaateille?
Haluan lomalla myös valokuvata paljon. Uusi akku kameraan on pakko hankkia, jotta olen sitten valmis Avoimiin Puutarhoihin kahdella akulla.
Ehkä lomalla voisi selvittää myös kasvien nimiä. Niitä on aika monta, jonka nimilapun äärellä olen miettinyt, että tuonkin voisin kirjoittaa ylös. Ja sitten ne laput katoavat ja kulkeutuvat tai hautautuvat maahan ja nimi onkin pian arvoitus. Kuten näiden Geraniumien.
Kasvi ostettu alesta eurolla syksyllä. On melko korkea 30-40 senttiä, vähän harvakasvuinen ja kukka on suurehko kurjenpolveksi. Kaunis kyllä suuruudessaan (miksi en ostanut tälle kaveria). (ehkä geraniuma magnificum)
Toinen mysteeri tällä hetkellä on tämä Geranium. Luultavasti siirsin tämän ensin jostain ja nyt en muista, että mistä. Ja milloin tämä on oikeasti ostettu ja mistä. Tällä laholla päällä pitäisi oikeasti jo oppia tekemään merkintöjä.
Tämän kukkia on joskus vaikea saada tarkennettua. Kukka on haalean sininen, silti kaunis. Tämä on tiivimpi ja puskamaisempi ja ehkä 30 senttiä korkea. Vaihtoehtoja on paljon, joten jos en lomalla näitä selvitä, onhan sitten talvella aikaa.
Nettiyhteys tökkii. Epäilen jalkapallon MM-kisoja. Usein viikonloppuiltaisin täällä tuntuu netti pätkivän enemmän. Silloin epäilen aina netin kautta leffojen katsojia. Nyt epäilen fudista. Harmi, kun se pallo ja pallon perässä juoksevat aikuiset miehet eivät oikein kiinnosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







