Juhlapäivä

Juhlapäivä on joka kevät se päivä, jolloin ensimmäinen tulppaani avautuu. Ja se päivä oli tänään. Äitienpäivänä, myöhäisenä keväänä.

Ensimmäisen tulppaanin tittelin sai tänä vuonna parvitulppaani (menikö oikein?). Suurimpia valkovuokkoja hieman suurempi tulppaani. Ei uskaltanut kuitenkaan avata kuin yhden kukan.

Minä niin ymmärrän kasveja. Menimme itsekin ulos kunnon välikausivaatteissa. Minulla oli paita, villatakki ja ulkoilutakki. (Lapsi puki pipon ja takin, mies pari kerrosta vaatteita jne) Ensin riisuin takin, eikä ollut kylmä. Aloin kaivamaan kivituhkasta rikkoja ja jouduin ottamaan villatakin pois. Kärräsin kivituhkaa ja minulle tuli melkein kuuma paidassa, farkuissa ja saappaissa. Villasukat tuntuivat liialta. Piti käydä juomassa ja samalla katsoin lämpömittaria. Parhaimmillaan ulkona oli varjossa 17 astetta. Siis tuntui, tuoksui ja näytti keväältä. Tuuli, mutta se jäädyttänyt. Ihmeellistä.

Pihalla on valkovuokkoja monissa paikoissa, niitä hiipii myös kukkapenkkeihin.

Taustalla näkyviä esikkoja olen jakanut useaan eri paikkaan. Ihan pian kukkii myös jouluruusu Double Ellen.

Joissain penkeissä on lämpimämpää ja hyasintitkin alkavat olla kukintavuorossa.

Toisissa penkeissä on viileämpää ja sieltä löytyy viimeinen lumikello.

Ja viimeiset kevätkurjenmiekat ja krookukset. Jänikset ovat tänä vuonna syöneet ennätyksellisen paljon krookuksia meidän pihalla. Äsken ne kirmailivat siihen malliin, että taitavat olla tekemässä jälkikasvua. Olen kyllä uhkaillut siirtäväni tuon jäniskannan jonnekin kauemmas tästä pihasta, mutta vielä jänikset ottavat jalat alleen, kun lähestyn niitä.

Pian kukkii etupihalla (jossa siis on lämmintä) myös suloiset Persian Pearl tulppaanit. Nämä ovat tänä vuonna vähän matalampia, kuin joskus.

Kirjopikarililjat alkavat myös oikoilla itseään. Esikoista alkaa olla muitakin jo kukassa kuin liila nimetön esikko. Pinkki nimetön esikko siis.

Kohta alan istuttamaan enemmänkin. Tänne näyttää sääennusteet vain yhtä pakkasyötä. Laitoin jo osan gladioluksen mukuloista maahan. Kaikkein lämpimimpään penkkiin. Joku eläin on käynyt niitä kaivamassa ylös.

Jotta näistä kuvista ei jäisi aivan väärä kuva, on ohessa myös yksi kuva etupihalta.

Ilman sipulikukkia ei juuri vihreää vielä näkyisi. Noissakin penkeissä kukkii esikoita. Puutarhassa moni asia on vähän vinksallaan. Ehkä korjaan tänä vuonna tai ehkä ensi vuonna.

Kevät keikkuen tulevi

Sääennuste lupailee yöpakkasten saapumista. Taas. Johan tässä oli ehkä kaksi yötä ilman pakkasta. Ehtii tottua jo siihen, että ei tarvitse laittaa talvivaatteita päälle.

Mitenköhän kaikki kevään pörisijät ja muut lentelijät tulevat taas pärjäämään. Tämä kimalainen tuntui varmistavan, että saa kaiken siitepölyn talteen jouluruususta. Etualalla Katherine Hodgkin kurjenmiekat.

Muista jouluruusuista olen löytänyt nuppuja. Vau. Vihdoin kaikki kolme tämän pihan jouluruusua tulevat kukkimaan.

Esikoissa alkaa olla nuppuja. Ei toki kaikissa tämän pihan esikoissa, mutta aikaisimmissa. Tässä ne näkyvät iltavalossa.

Takapihalla en ole juuri odottanut uusia kasveja kukkaan. Takapiha meillä herää aina vähän myöhemmin. Viime syksynä kuitenkin istutin lisää narsisseja. Yllätys olikin melkoinen, kun huomasin Narsissi Topolinon alkaneen kukkia. Tämä jää melko matalaksi ja varmasti se auttaa aikaisessa kukinnassa.

Näin keväällä tuntuu aina kummalta, että miksi on laittanut yhtä lajia esim. vain viisi sipulia maahan, kun niitähän pitäisi olla vähintään viisikymmentä. Onneksi pikkuhiljaa asia korjaantuu, kun muutkin kasvit ehtivät mukaan. Ja ehkä voisi syksyllä ostaa jotain sipulikukkaa kunnon perhepakkaukset kerralla.

Valkovuokot vaeltelevat omia latujaan tällä pihalla. Niitä on kukassa jo monessa paikassa, näitä en ole ennen huomannut skillojen seassa.

Tänään tein puutarhatöitä ja otin muutamia jakotaimia tai siementaimia talteenkin. Useita perennoita on kuitenkin vielä tiiviisti maan uumenissa. Joissain penkeissä on silti vehreää, kun sipulikukkien lehdet väittävät penkkejä. Joissain penkeissä taas näyttää siltä, kuin usein huhtikuussa. Eli aika surkealta. Kevät on tosiaankin myöhässä.

Oi ihana toukokuu

Tänä vuonna huhtikuun ja toukokuun välillä on ollut (tähän mennessä) suurin ero, mitä muista ikinä olleen. Aamulla lumi oli jo osittain sulanut. Aurinko paistoi, linnut lauloivat. Vielä kukkii myös lumikelloja. Kuvassa kerrottu puistolumikello ja sitten tavallinen puistolumikello tämän pihan lähes viimeisissä ilta-auringon säteissä.

Vappuna ei ihan ehtinyt tehdä kaikkea, mitä olin kuvitellut, mutta tämä päivä kyllä korvasi jo jotain. Kukkapenkit ovat taas hivenen paremmassa kunnossa.

Skilloista otan kuvia vähän väliä.

Ja sinivuokoista.

Melkein tallasin tämän tontin ensimmäisten valkovuokkojen päälle. Ne näyttivät ihan vähän lumesta vahingoittuneelta. Myöhemmin nämä usein ovat suurempia.

Jouluruusulla onkin vierellään toinen nuppu. Toinen nuppu ei näy tästä kuvasta, mutta ilahdutti kovin.

Mutta onko näistä tulossa jouluruusu Douple Ellenin nuppuja vai jotain muuta?

Onneksi olen kuvannut huhtikuussa myös aina niitä samoja kasveja, sillä lumen alta oli jänö käynyt syömässä parista penkistä järjestelmällisesti krookuksia. Kaikista ei oltu jätetty jäljelle edes lehtiä. Tarvitseeko krookuksetkin lehtensä, jotta kasvaa ensi vuonna. Jos tarvitsee, niin pari penkkiä tarvitsee ison kasan krookuksia sipuleina taas syksyllä.

Puutarhatöiden lisäksi olen tänään näiden kuvien takia kyykkinyt, kumarrellut ja peruuttanut aika monessa eri paikassa. Peruuttaessa tulin huomanneeksi, että hevoskastanjan nupussa oleva tahma tarttuu hiuksiin ihan kiitettävästi kiinni. En suosittele kokeilemaan. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan saksia.