Kuvaillessa tuntui ihan siltä, että olen kuvannut samat nurkat ja samat kasvit aina vaan uudelleen. Siitäkin huolimatta, taas tulee niitä samoja kasveja ja kulmia.
Omenapuupenkki on kovin kukkaisa tällä hetkellä monelta eri suunnalta. Yhteen kuvaan ei sitä kaikkea vain saa talletettua. Kasveja maan rajassa ja köynnöstuen ansioista myös lähes kahdessa metrissä.
Liljat ovat aloittaneet kukinnan. MonteNegro kukkii lämpimässä paikassa jo, toisessa paikassa ei vielä. Sen punaisen sävyä on joskus vaikea saada kuvattua.
Minulla riittää nimettömiä pioneja. Tähän penkkiin istutin nimilappujen mukaan pionit Kansasin ja Festiva Maximan. Oheinen pioni ei kyllä ole kumpikaan. Toinen taimista kuoli, toinen jäi henkiin. Kasvaa kyllä liian varjossa, mutta voiko liian varjoinen paikka muuttaa noin paljon kukintaa. Luulen, että on ollut väärä nimilappu kasvissa. Kuitenkin pioni tässä taustallaan yhä kukkiva morsiusleinikki.
Kukkatukenaan tällä on vesimittarin tuki.
Etupihalla samaan aikaan kukkii jo kerran kuvatut pionit, liljat Lollypopit ja ruusu. Näin hempeää ja hörhelöistä on vielä hetken.
Ruusu saattaa olla Mustialan ruusu. Tänä vuonna kukinta on kaunista ja runsasta.
Jotta ei olisi aina sellainen fiilis, että kuvaa vain samoja kasveja, on jotain aina kuitenkin pitänyt hankkia lisää. Tänään ostin marketin puutarhaosastolta hieman raukkaparan oloisia minikärhöjä (joiden kasvua saa taas odotella vuoden ja pari), mutta olivat 30% alennuksessa. Yksi sai jo majapaikkansa, muut odottavat vielä kärhötukea. Ja ylipäätään tulevaa paikkaa, johon muuttavat.
Olen tulevan kukkapenkin paikan kitkenyt keväällä, nyt piti aloittaa alusta ja samalla kitkeä kaikkea sieltä ja täältä muista penkeistä. Ehkä kohta pääsen perustamaan uuden penkin (tai kahden penkin yhdistävän välin), muutamat ostokset jo odottavatkin.
