Syysvuokon shokki

Syysvuokko oli vielä niin nättinä tässä viime viikolla, tai vielä maanantaina.

Ekan pakkasyön jälkeen tiistaina ei enää ollutkaan kovin nättinä.

Ja useamman pakkasyön jälkeen ei naurattanut enää minuakaan. Syysvuokko on shokissa.

Ehkä ensi viikolla ei ole enää näin kylmä.

Rusokirsikan leimunta

Ensimmäinen pakkasyö takana. Sen vauhdittaman eilen siivoilin ruukuista tomaatin rankoja pois. Keräsin vielä elossa olevia yrttejä (jotka eivät pakkasta siedä). En tietenkään ikinä tee asioista viime tingassa. Tai siis teenpäs.

Ihailen rusokirsikan syysväriä. Toivon siitä pitkäikäistä puuta.

Ei mitään haaleaa punaista.

Jännityksellä katson iltapäivällä, mitä kasveille kuuluu.

Olohuoneen ikkunasta

Minusta on mukavaa, että ikkunoista näkyy vuodenajat. Olohuoneen ikkunat eivät ole maan tasalla. Tällä hetkellä rusotuomipihlaja näkyy suoraan olohuoneeseen taustanaan hopeapaju.

Kun tsuumaa katseen lähemmäksi, näkyy pari kärhön kukkaakin.

Ja kun menee vielä lähemmäksi ja katsoo alas, näkyy uutta istutusaluetta, jossa toivottavasti on keväällä vähän erilainen meininki.

Siellä on myös tummalehtinen kimikki, jota ei oikein kuvasta erota. Silmille kuitenkin iloa, vaikka ulos ei aina pääsisi tai ehtisi tai huvittaisi.