Opettelua

Olen yrittänyt opetella rikkakasvien nimiä ja tunnistusta. Samoin luonnonkukkien tunnistusta. Tietäisi vähän enemmän pihastaan. (Voi miksi en tajunnut olla hereillä biologian tunnilla.) Lehtoakileijan tämän värisenä ottaisin pihaan ihan ilomielen, ei ole vielä näkynyt.

On kiva aloittaa puutarhaharrastusta siten, että istuttaa ekana kesänä taimia, joilla on nimi (ja nimilappu) ja joissa on ehkä jo kukkiva osa. Seuraavana keväänä minä olin ihan pihalla, että mitä alkuja penkeistä löytyykään, kun pienet taimet eivät jää mieleen ja jossain kohdassa onkin tyhjää. Meillä esimerkiksi kellokukat häviävät aina, olen joskus nähnyt niiden yrittävän nousta keväällä. Seuraavana aamuna paikalla on yksi tukevassa kunnossa oleva lehtokotilo ja kaikki alut ovat hävinneet. Alan ehkä pian uskoa, että kellokukkia ei kannata istuttaa tähän pihaan, ellei pidä niitä kesäkukkien tapaan yhden kesän kukkina.

Meidän pihalla kasvaa rikkaruohoina vuohenputkea (ylläri),elämänlankaa (argh), voikukkaa eri lajeissaan.
Kiten myös joka vuosi jättipalsamia, joista aina joku ehtii kukkaan ja siementämään jossain piilossa. Noiden lisäksi parikymmentä rikkaruohoa löytyy ihan heittämällä parin neliön alalta.

Luonnonkasveista mm. metsäkurjenpolvea, puna-ailakkia, sini-ja valkovuokkoja, kevätesikko, puna-apilaa ja valkoapilaa, lemmikkia, päivänkakkaraa sekä ojakellukka, (joka Mikko Piiraisen Luonnonkukakirjan mukaan on saanut nimen kansan suussa myös pässinmulukut tai pässinkellukat). Kuvassa ojakellukka.

Pukinpartaa löysin kukkapenkistä, usein kuitenkin ojasta (joka avautuu vain aamupäivisin ja sopisi siis kasviympyryrään, jossa voisi aurinkoisella säällä tehdä kellon. Tietyissä sektoreissa avautuisi ja sulkeutuisi tietyt kasvit, joiden perusteella voisi päätellä kellonajan. Tätä en kuitenkaan toteuta.)

Ja näiden lisäksi hyvin monia muita ihan itsekseen pihassa viihtyviä tai pihaan tulleita kasveja, joita rikkaruohoiksi kutsutaan. Tuntuu välillä ihan mahdottomalta, kun rikkakasvikuvastojen avulla tunnistaa pihaltaan useampia kasveja kuin perennakirjoja selailemalla.

Mutta teen kuten yleensäkin. Suljen silmäni kaaokselta ja koitan selvitytyä pienestä paikasta kerrallaan.

Lomalla

Nyt alkoi minulla loma. (Jihuu!!) Todella odotettu, niin kuin aina. Lomalla aion lukea ja nukkua ja siistiä rikkaruohojen valtaamaa pihaa. Ja ehkä vähän kaivaa maata. Ja jotain muutakin toki on tehtävä, kuten uida ja viedä lapsia uimaan ja käydä vähän siellä ja täällä ja syödä jätskiä ja grillailla ja hoitaa arkisia lapsiperheen asioita.

Ihan ensin kuitenkin selvitän sen, että mikä paria tomaatintaimeani voisi vaivata. Päädyin kaliumin puutteeseen. Onko kenelläkään tiedossa hyvää vinkkiä kaliumin lisäämiseksi tomaateille?

Haluan lomalla myös valokuvata paljon. Uusi akku kameraan on pakko hankkia, jotta olen sitten valmis Avoimiin Puutarhoihin kahdella akulla.

Ehkä lomalla voisi selvittää myös kasvien nimiä. Niitä on aika monta, jonka nimilapun äärellä olen miettinyt, että tuonkin voisin kirjoittaa ylös. Ja sitten ne laput katoavat ja kulkeutuvat tai hautautuvat maahan ja nimi onkin pian arvoitus. Kuten näiden Geraniumien.

Kasvi ostettu alesta eurolla syksyllä. On melko korkea 30-40 senttiä, vähän harvakasvuinen ja kukka on suurehko kurjenpolveksi. Kaunis kyllä suuruudessaan (miksi en ostanut tälle kaveria). (ehkä geraniuma magnificum)

Toinen mysteeri tällä hetkellä on tämä Geranium. Luultavasti siirsin tämän ensin jostain ja nyt en muista, että mistä. Ja milloin tämä on oikeasti ostettu ja mistä. Tällä laholla päällä pitäisi oikeasti jo oppia tekemään merkintöjä.

Tämän kukkia on joskus vaikea saada tarkennettua. Kukka on haalean sininen, silti kaunis. Tämä on tiivimpi ja puskamaisempi ja ehkä 30 senttiä korkea. Vaihtoehtoja on paljon, joten jos en lomalla näitä selvitä, onhan sitten talvella aikaa.

Nettiyhteys tökkii. Epäilen jalkapallon MM-kisoja. Usein viikonloppuiltaisin täällä tuntuu netti pätkivän enemmän. Silloin epäilen aina netin kautta leffojen katsojia. Nyt epäilen fudista. Harmi, kun se pallo ja pallon perässä juoksevat aikuiset miehet eivät oikein kiinnosta.

Pihalla tapahtuu

Varsin vauhdikasta kaikin puolin tämä eläminen. Yksi yö viikonloppuna pois kotoa ja sen jälkeen on kevään kukkijoista (=tulppaani) vain muisto pihalla ja kesän kukkijat (=pionit) aloittavat.

Tämän seuraavan kuvan pionin on istuttanut pihaan edellinen asukas, jonka dementia etenee siihen tahtia, että tänäänkin vieraili pihallamme. Joka lauseessa useita ristiriitoja siitä, missä asuu. Onneksi sai taas luotettavan kyydin kotiin. Leskirouvan muisti on jo sen verran hukassa, ettei enää oikein muista istuttamiensa kasvien nimiä. Muistaa kyllä osan naapureista. On tietysti ikävää kertoa joka kerta, että joku naapureista on kuollut. Joka kerta uutinen on yhtä iso yllätys. (Odottaa siis paikkaa hoitokotiin.)

Pioni kuitenkin on kaunis, vaikka jäikin ilman nimeä. Sen laji on minulta hukassa. On matalampi ja pönäkämpi kuin kiinanpioni. Yhteen varteen tulee yksi kukka.

Tässä alapuolen lehden väri. Nyt yritän selvittää, että mitäköhän lajia tämä voisi olla.

Pihallamme on muodoista päätellen kolme kiinanpionia, joista yhden olen ostanut ja sen nimen tiedän. Muut ovat nimettömiä kiinanpionien (tai niitä muistuttavien) jakopaloja.

Olen saanut menestymään vähän liikaakin keltavaleunikon, joka oli kuulemma helpoin valeunikoista. No, totisesti on. Ihan mahdoton leviämään. Joudun heittämään osan pois, kun ei kerta kaikkiaan minnekään mahdu. Kummaa tekstiä minulta. Liikaa muka perennoita. Enpä taida antaa tänä vuonna  tämän siementää.

Ja tämänkin pihan on löytäneet punaiset tuholaiset. Liljakukot. Muistelen, että niitä saa hävitettyä myös pyyhkimällä kaikki liljat mäntysuopaliuksella tai vastaavalla. Pakko kysyä viisaammalta vielä neuvoa. Tiedän, missä puuhassa siis saan seuraavaksi kyykittyä. Homma taitaa kilpailla ajasta kitkemisen kanssa.

Vahvaa keltaista esittää myös keltakurjenmiekka. Tämäkin edellisen omistajan peruja. Kohta kukkaa pukkaa enemmänkin.

Pihalla on kuitenkin myös jotain  hempeää. Olen varovaisesti siirtänyt akileijan lehtiä vähän parempiin multiin ihan mielenkiinnosta, että mitä lajeja ja värejä ne lehdet edustavat. Tämä yksilö kärsi vähän ruohonleikkurin johdon harhaillessa minne sattuu. Avasi silti kukkasensa.

Hempää on myös ensimmäinen avautunut Geranium. En vain saanut tarkkaa kuvaa siitä kurjenpolvesta, enkä tähän hätään jaksanut myöskään hänen lajiaan etsiä. Pihalla on siis jotain kukassakin, vaikkakin tällä hetkellä näyttää lähinnä vihreältä piha.

Ennen viikonloppureissua ehdin käydä ostoksilla puutarhayhdistyksen tapahtumassa ja muistin onneksi kysyä vanhoja syysleimuja. Nyt sain valkoista härmänkestävää lajikettä, kun ennestään olen ihastunut jo vaaleanpunaiseen vastaavaan. Nämä aina ilahduttavat. Myös se ilahdutti, että muistin ostaa sitä, mitä pitikin. Joskus nimittäin menen ihan sivuraiteille ja syöksyn ostamaan jotain ihan muuta kuin olen suunnitellut. Kuten käy myös joskus pihahommissa.