Syyskukkija

Minulla on yksi syyskrookus, vai miksi sitä oikeasti nimitetään. Nyt on sen aika kukkia, usein se on viime vuosina kukkinut vähän myöhempään. Tsa-daa

Monilla on näitä useita. En ole useampia hankkinut enkä ikinä muista tarkastaa, että valmistaako tämä yksilö sivusipuleita. Kun mikään ei ole levinnyt, niin itse kyllä epäilen, että ei. Tuolla se kuitenkin töröttää, voikukkien vierellä. Onneksi muiden blogeista olen saanut vähän vinkkejä, mitkä kasvit voisivat tykätä Suomen syksystä eivätkä hätkähdä kummia ilmoja. Nyt siis mietin jo ensi syksyäkin. Eri asia, mitä tänä vuonna tulee toteutettua.

Metsä alkusyksyllä

Metsässä on rauhoittavaa, varsinkin lähimetsässä, jossa ei ole hirvikärpäsiä.

Lapsen mielestä olisi kätevää asua metsässä, sitten ei olisi metsään pitkä matka. Mutta me asutaan ihan metsän vieressä. Minusta se on parempi niin.

Tunnustus

Kiitos ensimmäisestä tunnustuksestani ikinä Eija Päärynäpuun varjossa-blogista. Olen aivan otettu ja sanaton.

Tämän voi laittaa eteenpäin niille, joilta on saanut tukea ja kannustusta jossain asioissa. Koska blogini on vielä varsin tuore ja vähän on kommentoijia, jää joukko tietysti pieneksi, mutta ei yhtään sen huonommaksi. Eija itse on varsin hyvä tsemppaaja. Samoin annan tunnustuksen eteenpäin
saveajapapua - blogiin sekä
sipulisukka - blogiin
Pienestäkin kommentista tulee usein kiva olo ja blogiin tunteiden purkaminen saa joskus jo olon kääntymään paremmaksi.

Pitänee ihan tässä hämillisenä nyt sitten vetäytyä perhettä paimentamaan.