Kevätkukat kukassa

Viikon aikana lumet ovat sulaneet vauhdilla. Routakin alkaa joissain kohdissa jo vähän painua, vaikka vielä on piha jostain kohdasta muhkurainen. Takapiha on osin luminen ja osin taas vetinen. Siellä vetisessä osassa ei huvita oikein tallailla. Etupihalla alkaa osa kukkapenkeistä olla lumettomia. Lumikellot jatkavat kukintaa, tai oikeastaan osa vasta on päässyt kukkaan ja on vielä kukkimisvuorossakin olevia lumikelloja. Kerrottuja lumikelloja on minulla muutamia ryhmiä. Täytyy muistaa vähän tonkia, että ovatkohan tehneet sivusipuleita. 

Myös yksinkertaisia puistolumikelloja. En tänään kuvannut kaikkia lumikelloja. Turkinlumikellot taidan erottaa ja niitä meillä on myös muutama kukassa. Ihan kaikkia on vaikea joskus kameran kanssa päästä kuvamaan. Aina ei jaksa taipua ja mönkiä sopiviin kuvauskulmiin. 

Krookuksia avautui nyt kukkimaan, vaikka eilen vasta näin osan olevan viittä vaille avautumassa. Tässä taustalla yksi suurehko lila, ei avautunut taustalla. Vastavaloon tulee ajoittain vähän tummia taustoja. Keltaiset talventähdet ovat nyt avautuneet kunnolla.

Jouluruusu on päässyt kaikesta lumipeitteestään ja suurin osa kukista ovat ehjiä. Ei toki ihan kaikki. Ainakin parissa muussa jouluruusussa on nuppuja. Kaikkien uusimpien jouluruusujen tilannetta ei vielä voi tietää, osa tekee nuppuja vasta keväällä. Lumen alla on ainakin vielä yksi takapihan jouluruusu. Se myös saattaa olla kukintaan valmis heti, kun lumet sulavat pois.

Takapihan nurmikolle on tullut itsekseen krookus esiintymä. Tämän näin vasta tänään sattumalta. Takapiha on sen verran märkä paikoitellen, että siellä ei joka paikassa tule vielä liikuttua. Tämä kohta on kuivempaa aluetta.

Toisaalla taas on vielä lunta. Nämä krookukset ovat ennenkin tulleet läpi lumen valmiina kukkimaan. 

Tänään näin ensimmäisen sitruunaperhosen omalla tontilla. Oli suuret siivet, sen verran kiireinen tapaus oli, että kuvaa en millään saanut. Muuttolintuauroja seurailin ja tein etupihalla jo hieman puutarhahommia. Alussa puutarhahommien määrä tuntuu mahdottoman suurelta, kunnes hommaan ryhtyy. Haravoitavaa on meillä suurilehtisten puiden takia. Kaikkien kanssa en vielä pidä kiirettä. Moneen kukkapenkkiin jätän osan lehdistä, enkä kaikkia lehtiä haravoi mitenkään perusteellisesti. Tammi, vaahtera ja hevoskastanja yhdessä vain tekevät aikamoista mattoa. Sitä lehtien määrä ei edes sähköruohonleikkurilla silputa. Koivun lehdet tuntuvat häviävän luontoon ihan itsekseen. Aurinkoisessa säässä puuhailu maaliskuun lopulla tuntui tänään aivan juhlalta. 

Lumen seasta kevätkukkijoita

 Olin viime viikolla suurimman osa pois kotoa. Eilen ehdin hieman piipahtaa pihalla, tänään ehdin sekä pihalla kuvaamaan. Sekä sisällä kylvöhommiin. Kylvöhommat vaativat sisällä aina kaikkea järjestelyjä ennen ja jälkeen, joten se ei ole aina kovin nopeaa. Piti olla hillitty tänä vuonna, mutta se taisi kariutua jo heti tänään. Lisätilaa on pakko järjestää kasveille sisätiloihin, onneksi sitä ehtii vielä tässä järjestellä. 

Suurin ja varhaisin jouluruusuni teki jo syksyllä kukkanuppuja ennen lumien tuloa. Se on hieman jo paljastunut lumen seasta ilman, että olen lumia kaivanut pois päältä. 

Lumikelloja näkyy sekä sulaneesta kukkapenkin kulmasta.

Ne myös pilkistävät toisesta penkistä lumen läpi.

Talventähti on ainoana keltaisena kukkimassa. 

Olen lähes koko talven käynyt säännöllisesti liikkumassa, vaikka en blogia olekaan ehtinyt kirjoittaa. Flunssa teki taas tässä kuussa pienen tauon. Tänään kuitenkin kävin lihaksia treenaamassa, ja nyt jopa tämä kirjoittaminen tuntuu käsivarsissa. Onneksi voimat kasvavat aina noissakin hommissa. Olen taas kohta valmis nostelemaan multasäkkejä ja kyykkämään kukkapenkeissä. Jaloissa voimani ovat aina olleet heikommat ja vihaan kyykyssä olemista (kun veri ei kierrä jaloissa). Kuitenkin säännöllinen kehonhuolto jumppien ja venyttelyjen jne muodossa on saanut jäykänkin vetreytymään, ainakin vähän. Kyykyt eivät ole vieläkään lemppareitani, mutta aina jumpassa kyykkyjä tehdessä mietin, että kesällä sitten on jalkavoimat kohdillaan kukkapenkeissä könytessä. Hauiksia, ojentajia, rintalihaksia, selkälihaksia tai vatsoja tehdessä myös mietin puutarhapuuhia ja sitä, että jos tänäkin keväänä välttyisin puutarhapuuhissa saaduilta noidannuolilta. Vaikka tämä onkin puutarhablogi niin kerron samalla, että Fascia Method, Pilates sekä lihakunto tulee kasvukaudellakin menemään ajoittain puutarhapuuhien edelle. 

Kasvanut kunto on niin palkitsevaa myös kaiken arjen toiminnan keskellä. Kunnon kasvattaminen alussa vain väsyttää, kunnes jossain vaiheessa alkaa huomata jaksavansa enemmän. Viime keväänä jo huomasin, miten hyvä oli aloittaa puutarhapuuhat, kun talvella oli liikkunut. Toki myös olen tässä kuntoututtanut vasenta lapalihasta, jonka heikkous teki jatkuvia hartiakipuja. Ne kivut haittasivat jo puutarhapuuhiakin. Vielä riittää myös kuntoutettavaa, vaikka lapa toimiikin jo paremmin. 

Elokuusta maaliskuuhun

Elokuussa olen viimeeksi tänne kirjoittanut. Tuntuu, että talvi ja kaikki muu elämässä nielaisivat minut kokonaan. Välillä olen käynyt lukemassa teidän muiden kirjoituksia. Välillä olen niitä kommentoinut. Joskus olen vain lukenut pikaisesti jonkin palasen kännykällä, mutta en ole kirjautunut kommentoidakseni. Minulla ei ole kuviakaan omastakaan puutarhastani ollenkaan syyskuun alun jälkeen. Sieltäkin vain pari kuvaa. 

Eilen kuvasin jo aiemmin esiin tulleet lumikellot kameralla. Aiemmin otin vain pikaisen kännykkäräpsyn. Onneksi kuvasin eilen myös vierellä melkein lumessa kukkivan talventähden, sillä viime yönä satoi pikkasen lisää lunta. Ensi viikolle on kovat toiveet sille, että lumet lähtisivät taas ajotieltä sekä kukkapenkin kulmalta. 

Pikkasen huokasen nyt syvään ja alan kuunnella puutarhainnon heräämistä. Olen viimeiset noin 9 vuotta ollut enemmän tai vähemmän kaikissa täydennyskoulutusjutuissa. Nyt tänä keväänä saan taas pari täydennyskoulutusrutistusta päätökseen, joista toinen on vaatinut tämän talven aikana suuren ponnistuksen ja muutama hermonsäiekin on ehkä katkennut. Olen nyt vannonut, että ihan heti en vastaavaan lähde. Kapasiteettini on ollut vähän kovilla viime kuukaudet.

Nyt kuitenkin huomaan, että energiaa alkaa taas (flunssan jälkeen) virrata. Osa energioista tulee menemään nyt puutarhaseuran juttuihin. Osa energioista ehkä näkyy siinä, että blogi olisi vähän aktiviisempi. 

Täytyy varmaan alkaa kaivella viime vuoden muistiinpanoja esille, että muistaisi, mitä sipulikukkia onkaan tullut hommattua. Ennen kuin Suomessa kukkii tulppaanit, minun olisi tarkoituksena (jos ei sairastumisia tule) mennä käymään Keukenhofissa. Sitä odotan innolla. Vaikka pelkääkin vielä, että jokin noro tai influenssa vielä tulee ja kaataa.

Niin kauan, kun omassa puutarhassa on kukkapenkit vielä lumen alla, ei pysty kamalasti mitään ihmeellistä tekemään. Mutta se tilanne voi muuttua todella nopeasti.