Toisen romu on toisen..

istutusastia. Vai miten se sananlasku menikään. En aiemmin ehtinyt (ehkä ihan hyvä näiden säiden takia) istuttaa kesäkurpitsoja. En halunnut niitä tontin perille, siellä on liikaa lehtokotiloja ja liian vähän valvontaa. Meidän perheen toinen aikuinen katsastaa usein (uteliaisuudesta) matkan varrelle osuvat roskalavat. Joten nyt pyysin etsimään muutaman vanhan romun. Mies luuli, että alan maalaamaan niitä. Pyh. Eihän sellaiseen ehdi.

Ollaan mietitty, että ovatko nämä vanhoja lavuaareja vai pisuaareja. Aika romuisessa kunnossa.

Päätin, että ovat lavuaareja. Tai istutusastioita oikeastaan. Jos joku kerta meillä on se pergola/terassi tai joku, nämä maalataan ja laitetaan seinälle istutuslaatikoiksi. On valmiiksi viemäröinti kunnossa.

En tiedä, mitä kesäkurpitsat pitävät kompostilla täytetyistä vanhoista pisuaareista lavuaareista, kun en myöskään ehtinyt/jaksanut ryhtyä askartelemaan noita pystyasentoon.

Siniset rakeet ylemmässä kuvassa ovat Ferramolia. Nyt kesäkurpitsat ovat paremmin etupihalla valvovan silmän alla. Huomaan, milloin rakeet hupenevat tai lehtokotiloita alkaa parveilla liikaa. Vihreä kuitenkin kaunistaa kamalammankin astian.

Pakollinen pionin nuppu. Pian pääsen tutkimaan tämän jakotaimen kukkaa ja selvittämään tämän nimeä. Ei malttaisi odottaa.

Vaikka juhannus on nyt ohi ja ihan last season, on tässä yksi kuva linnuista Saimaassa.

Mukavaa uutta viikkoa!