Pihalla tapahtuu

Varsin vauhdikasta kaikin puolin tämä eläminen. Yksi yö viikonloppuna pois kotoa ja sen jälkeen on kevään kukkijoista (=tulppaani) vain muisto pihalla ja kesän kukkijat (=pionit) aloittavat.

Tämän seuraavan kuvan pionin on istuttanut pihaan edellinen asukas, jonka dementia etenee siihen tahtia, että tänäänkin vieraili pihallamme. Joka lauseessa useita ristiriitoja siitä, missä asuu. Onneksi sai taas luotettavan kyydin kotiin. Leskirouvan muisti on jo sen verran hukassa, ettei enää oikein muista istuttamiensa kasvien nimiä. Muistaa kyllä osan naapureista. On tietysti ikävää kertoa joka kerta, että joku naapureista on kuollut. Joka kerta uutinen on yhtä iso yllätys. (Odottaa siis paikkaa hoitokotiin.)

Pioni kuitenkin on kaunis, vaikka jäikin ilman nimeä. Sen laji on minulta hukassa. On matalampi ja pönäkämpi kuin kiinanpioni. Yhteen varteen tulee yksi kukka.

Tässä alapuolen lehden väri. Nyt yritän selvittää, että mitäköhän lajia tämä voisi olla.

Pihallamme on muodoista päätellen kolme kiinanpionia, joista yhden olen ostanut ja sen nimen tiedän. Muut ovat nimettömiä kiinanpionien (tai niitä muistuttavien) jakopaloja.

Olen saanut menestymään vähän liikaakin keltavaleunikon, joka oli kuulemma helpoin valeunikoista. No, totisesti on. Ihan mahdoton leviämään. Joudun heittämään osan pois, kun ei kerta kaikkiaan minnekään mahdu. Kummaa tekstiä minulta. Liikaa muka perennoita. Enpä taida antaa tänä vuonna  tämän siementää.

Ja tämänkin pihan on löytäneet punaiset tuholaiset. Liljakukot. Muistelen, että niitä saa hävitettyä myös pyyhkimällä kaikki liljat mäntysuopaliuksella tai vastaavalla. Pakko kysyä viisaammalta vielä neuvoa. Tiedän, missä puuhassa siis saan seuraavaksi kyykittyä. Homma taitaa kilpailla ajasta kitkemisen kanssa.

Vahvaa keltaista esittää myös keltakurjenmiekka. Tämäkin edellisen omistajan peruja. Kohta kukkaa pukkaa enemmänkin.

Pihalla on kuitenkin myös jotain  hempeää. Olen varovaisesti siirtänyt akileijan lehtiä vähän parempiin multiin ihan mielenkiinnosta, että mitä lajeja ja värejä ne lehdet edustavat. Tämä yksilö kärsi vähän ruohonleikkurin johdon harhaillessa minne sattuu. Avasi silti kukkasensa.

Hempää on myös ensimmäinen avautunut Geranium. En vain saanut tarkkaa kuvaa siitä kurjenpolvesta, enkä tähän hätään jaksanut myöskään hänen lajiaan etsiä. Pihalla on siis jotain kukassakin, vaikkakin tällä hetkellä näyttää lähinnä vihreältä piha.

Ennen viikonloppureissua ehdin käydä ostoksilla puutarhayhdistyksen tapahtumassa ja muistin onneksi kysyä vanhoja syysleimuja. Nyt sain valkoista härmänkestävää lajikettä, kun ennestään olen ihastunut jo vaaleanpunaiseen vastaavaan. Nämä aina ilahduttavat. Myös se ilahdutti, että muistin ostaa sitä, mitä pitikin. Joskus nimittäin menen ihan sivuraiteille ja syöksyn ostamaan jotain ihan muuta kuin olen suunnitellut. Kuten käy myös joskus pihahommissa.