keskiviikko 5. elokuuta 2015

Tämän vuoden uusia tuttavuuksia varjossa tai puolivarjossa

Meidän pihallamme on suuria puita. Sen lisäksi naapureiden pihoilla on myös meidän pihaamme varjostavia puita, joten varjopaikan tai puolivarjon paikkoja on paljon. Lehdet tulevat puihin eri aikoihin ja joku paikka voi siis keväällä olla melko aurinkoinen ja muuttua kesän edetessä varjoisaksi. Vaikka piha on oma, silti jonkun paikan valon ja varjon yhdistelmiä joutuu tiirailemaan kauan.

Takapihan pohjois-koillis-nurkassa kasvaa kuusi. Lähelle tätä rakensin muutama vuosi sitten kamalalla vaivalla pari kohopenkkiä hyötyviljelyä ajatellen. No, paikka oli kuitenkin sitä ajatellen liian varjoinen (=pallopaju varjostaa kesällä), liian kaukana kulkuväylistä (=ei muista kitkeä), liian lähellä metsää (=kotilot lähellä).
Kuorin jo kovasti mataloituneen "kohopenkit" keväällä rikkaruohoista ja kitkemistä riittää kyllä vielä ihan tarpeeksi. Istutin toiseen, aurinkoisempaan keväällä rusokirsikan, rusokirsikan pitäisi sietää myös savimaata, jota kohopenkkien alla on.

Rusokirsikalle laitoin myös letkun juureen kastelun helpottamista varten, kun töröttää nyt pienellä kummulla. Vaikka meidän tontille ei olekaan osuneet ne kamalimmat sateet, olen vain touko-kesäkuussa (meillä ei satanut kolmeen viikkoon) käyttänyt tuota kasteluputkea. Kurkkuyrtit leviävät ympärillä itsekseen ja rusokirsikan juurella (kovasta ei saa selvää) on myös ruusuherukka. Voi olla väärä paikka ruusuherukalle, se selviää keväällä.


Rusokirsikasta oikealle, on lähellä tontin rajaa, meidän polttopuuvarastoa.  Ja selkeästi varjoisassa paikassa. Kaupunkimetsä nousee aivan kuin seinänä hyvin lähellä. Vaikka lähellä on paljon puita, on tämä paikka kosteampi puoli pihaa. Jotta kohopenkki ei uudestaan rikkaruohottuisi niin vauhdilla, oli rusokirsikan pohjoispuolella sopiva paikka varjopaikan kasveille.

Nyt siinä kasvaa vaikeasti kuvattavia, nuoria saniaisia. Tänne tulee saniaissoppi. Näistä minulla on tallessa jonkinlainen aavistus niiden latinankielisistä nimistä, en meinannut saada selvää enää käsinkirjoitetuista lyijykynän jäljistä. Tämä on rusehtavan vihreä.



Ja tämä taas vihreämpi.


Ja komeakuunlilja Earth Angel, jota on syöty vain vähän.


Sekä Japaninsara Ice Dance. Keppi on merkkinä ruohonleikkuria ja muita ahkeria kitkijöitä ajatellen.


Toinen kohopenkki on varjoisampi, ihan vieressä ja näiden väliin jää kulkuväylä, näitä ehostan pikkuhiljaa. Pihallamme kasvaa luonnonsaniaisia siellä täällä, niiden jälkeläisiä siirrän näiden lähelle.

Toisaalla olen tehnyt kuivempaan paikkaan etupihalle varjopaikan penkkiä. Tähän saa vähemmän multatilaa, alla tiukkaa ja puiden juuria täynnä olevaa savea. Vähäravinteista alun perin. Tässä penkissä on aurinkoisimmilla kohdilla aurinkoisen paikan tai puolivarjon kasveja ja myös varjopaikan kasveja. Keväällä paikka on osittain aurinkoinen, kun lähellä oleva hevoskastanja tekee tiiviit ja valoa päästämättömän lehdistönsä vasta kesäkuussa. Tässä penkissä kasvaa pihan alkuperäisiä rusotuomipihlajoista toinen, joka sai eräässä puun kaadossa osumaa ja on sen vuoksi ollut toipilaana. Siellä on kolmea eri kuunliljaa (joista tuo etualalla on ollut tuossa on pari-kolme vuotta), tummalehtinen syyskimikki ja jotain uusia hankintoja myös.


Puuta pitkin kiemurtelee kärhö, joka on istutettu jo useampi vuosi sitten ihan pienenä. Se on kai kasvatellut juuristoaan ja vasta viime vuoden aikana tajusin alkaa lykätä hieman kompostimultaa juurelleen ja tänä vuonna olen laittanut parempaa multaa koko tuohon uuteen penkkiin. Vaikka kärhö onkin vanha, vasta tänä vuonna näen madame Julia Correvon oikeasti kukassa. Pituutta ja nuppuja on kerrankin. Mutta kukintaa odottelen vielä.

Ostin myös jalokurjenpolvi Patrician tähän, ajatellen laittaa sen johonkin kohtaan, missä aurinko edes osittain paistaa. Se on niin pitkä, että haluan sille jonkin tuen, jotta saan sen pituuden hyödynnettyä enemmän ylöspäin kuin maata pitkin.


Myös pieni ja matala tunturipoimunlehti on parin paikkavaihtoehdon jälkeen saanut kodin varjoisemmasta kohdasta.


Puolivarjossa on sormivaleangervot, joiden lehti on niin samanlainen kuin viereisessä hevoskastanjassa.


Vihdoin myös pallerolaukat (viime syksynä maahan kaivatut) alkavat vihertämisen sijaan punertua. Näitä on eräässä penkissä sekä varjossa että puolivarjossa. Käyvät hyvin läheisen purppurakeijunkukan lehtien väreihin sekä näiden vieressä kasvavan rusotuomipihlajan marjojen väreihin.


Kaikki uutuudet ovat aina ekana vuonna niin pieniä, että en aina osaa ajatella, miltä ne näyttävät, kun ovat kunnolla keränneet juuristoonsa voimaa. Täytyy jotenkin yrittää kuvitella vuosi tai kaksi eteenpäin. Olen hieman huono siinä, joten mennään sitten yrityksen ja erehdyksen kautta.

8 kommenttia:

  1. Onpa kiva idea istuttaa valeangervoja hevoskastanjan läheisyyteen. Ja pallerolaukkaa purppuraisten lehtien viereen. Kasveja tulee aina istutettua liian tiheään aluksi, ja toisaalta teen sitä tahallanikin, jotta olisi vähemmän kitkettävää aluetta taimien väleissä. Parin vuoden päästä saa sitten siirtää, ellei puolet ole kuollut pois - sitäkin sattuu :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä, kuinka paljon joudun taas siirtelemään, vai hoitaako luonto ja talvi suurimman harvennuksen tarpeen. Välillä onnistuu, välillä ei. Toivottavasti kuitenkin nuo sormivaleangervot pitäisivät nykyisestä paikastaan.

      Poista
  2. Hauska tuo sormivaleangervo. Oli niin samanlainen, että kuvaa katsoessani erehdyin luulemaan lapsuudenkodistani tutuksi hevoskastanjaksi. Onneksi osasin lukea tekstin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat tosi saman muotoisia. Onneksi koko on kuitenkin erilainen.

      Poista
  3. Tulevaisuutta on vaikea suunnitella, kun ei etukäteen tiedä mikä kasvi viihtyy ja mikä ei. Jotkut perennat katoavat jo ensimmäisen talven jälkeen, kun toiset leviävät villinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, ei ikinä tiedä, tuleeko menetyksiä vai joutuuko pikkutaimien kanssa ongelmiin.

      Poista
  4. HIenolta vaikuttaa tämä varjokokonaisuus minkä olet luonut. Aika ihania kasveja. Voi kun toivon, että rusokirsikka kotiutuu teille hyvin, se on niin kaunis puu. Hyvät lähtökohdat olet ainakin antanut sille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti nämä viihtyvät, ikinä ei seuraavana vuonna tiedä, mitä ilmestyy. Rusokirsikan kukintaa odotan kovasti. Toivottavasti ei kupsahda talven aikana.

      Poista