keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Suuria ja pieniä ilonaiheita

Jokunen vuosi sitten pihastamme piti kaataa lähellä taloa ollut koivu. Isäni kaatoi sen ja kaatuessaan koivu rysäytti myös mukanaan osan hevoskastanjaa. Nyt puu alkaa olla sen verran toipuneen oloinen, että olen todella iloinen sen olemassa olosta. Hieman on liian lähellä taloa, mutta sitä täytyy miettiä sitten, jos oksat alkavat hipoa seiniä. Yhtä rajua leikkausta en tälle tarkoituksella haluaisi uudestaan tehdä, mutta nyt ihailen tätä joka päivä.


Toisaalla taas olen yrittänyt kuvata viime vuonna ostamaani tulikellukkaa. On ollut sen verran tuulista, että tänään vasta taisin saada tulikellukan kunnolla kuvaan. Taustallaan luhtaesikkoa.


Aloitin loman. Ja piha ja puutarha ovat olleet omillansa. Olen kaivannut lepoa ja lukemista. Se on auttanut virran palauttamiseksi ja luultavasti juhannuksena saan vihdoin tehtyä muutamia pihahommia. Tulevalle yölle on vielä luvattu sen verran kylmää, että en ole uskaltanut vieläkään istuttaa kaikkia tomaatteja paikoillensa, kun hallaharsoa on rajallinen määrä. Ehkä huomenna sitten.

Monissa paikoissa on omenapuut kukkineet paljonkin. Meillä taas viime vuosi oli tällä kadulla ja lähistöllä tosi runsas omenavuosi ja tänä vuonna omenat ovat kukkineet hyvin vähän. Sen sijaan ahomansikka on aloittanut kukkimisen runsaampana kuin aiemmin. Nämä saavat olla rauhassa omenapuun alla. Leviävät vähän minne sattuu, ylimääräisiä karsin aina ajoittain herkempien kasvien juurelta. Ovat lemmikkien kanssa ihania. Lemmikit saavat joka vuosi tuolta lähtöpassit ja joka vuosi ne ilmestyvät uudestaan. Jotenkin puolivilli meno sopii minulle.


Aloitin tämän pihan muuttamisen puutarhamaisemmaksi vajaa neljä vuotta sitten. Pikku hiljaa on alkanut tulla varmuutta, omia ajatuksia, omaa tyyliä ja rohkeampia suunnitelmia. Vaikka jonkun ammattilaisen mielipide olisi alussa varmasti auttanut eteenpäin ja asiaa, tuntuu nyt mukavalta antaa ajatusten ja ideoiden joko hautua ja muhia mielessä tai sitten vain alkaa toteuttaa jotain ideaa. Se kai harrastuksen idea onkin, kehittyä tässä samalla. Aikaisemmin olisin halunnut, että olisi ollut kerralla valmis piha ja sen takia puutarhan hoito tuntui kamalan työläältä, kun siellä olisi pitänyt jatkuvasti tehdä jotain. Nyt taas on kivaa, kun voi ajoittain innostua. Ajoittain voi myös ottaa koko hommasta lomaa. Sitä en kyllä uskonut, että tämä harrastus pysyy matkassa näinkin kauan ja suunnitelmat vain kasvavat.

Blogistanian suuri ja monipuolinen joukko on antanut uutta tietoa ja uusia ideoita ja olen hämmästynyt taas siitä, kuinka paljon olen oppinut kasveista tässä ohessa sekä niiden nimiä (paitsi niitä latinankielisiä).

12 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia. Ehkä ammattilaisen suunnittelema puutarha olisi tyylikäs ja kaunis katsella, mutta itse luodussa ja jokaisen kiven ja multakokkareen käsin käännetyssä puutarhassa on taatusti sydän mukana sataprosenttisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus huomaa oman kehittymisensä jossain asioissa. Puutarha-asioissa olen vielä niin tuore tapaus, että jopa huomaan sen kehittymisen. Kyllä tähän pihaan ja puutarhaan on uhrattu aika monta ajatusta ja joskus monta hikipisaraakin, vaikka kaikki se ei aina muille näkyisikään.

      Poista
  2. Blogeista saa todella paljon! Minulle ehkä tärkeintä antia ovat muiden kokemukset ja asiat, joita puutarhan omistajat pohtivat.
    Puutarha on tosiaan antoisa harrastus, joka voi olla mukana koko eliniän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogien anti on suuri ja ajoittain niistä saa aina eri asioita irti. Kyllä nyt tuntuu siltä, että puutarhaharrastus on mennyt luihin ja ytimiin.

      Poista
  3. Minä tein tänä kesänä havainnon että latinanakielisetkin nimet alkavat jäädä päähän, edes jotenkuten. Monta vuotta niitä onkin tahkottu. Puutarhanhoito olisi tylsää ilman blogeja, kirjoja lukemalla ei saa samaa vuorovaikutusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Minullakin voi siis olla toivoa niiden latinankielisten nimien kanssa. Joitakin harvoja päänimikkeitä muistankin, mutta suurin osa valuu vain pois. Onneksi kertausta tulee koko ajan. Blogeissa on kyllä ihanaa vuorovaikutus.

      Poista
  4. Jep, oma maku muuttuu ja ruokahalu kasvaa puutarhan mukana. Kiva harrastus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, harrastus on kiva. Onneksi mieli muuttuukin, ei ole joka vuosi esim. pionimaniaa. Tulee vähän monipuolisemmin kasveja.

      Poista
  5. Meilläkin omppupuut kukkivat runsaasti viime vuonna ja tämä vuosi on sitten maltillisempi. Eikö se menekin parin vuoden sykleissä?
    Puutarhan tekeminen opettaa puutarhanhoitoa, pikkuhiljaa siis tulemme viisaammiksi;)
    Ja hyvää juhannusta! Ja kesälomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi omenapuiden kukinta tuntuu menevät alueittain eri lailla, niin riittää kotimaisia omenoita joka vuodelle.

      Poista
  6. Ihanaa lomaa! Aivan ihana tuo heppakastanja, mikä onni, että teillä kasvaa tuollainen. Tämä blogimaailma on kyllä kiinnostava ja antoisa, tuskin mekään tietäisimme toisistamme mitään ilman sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hevoskastanja on edellisten omistajien istuttama. Blogimaailman kautta tulee uusia tuttavuuksia, hyvä niin.

      Poista