Kovan onnen alppikärhö

Ostin Alppikärhö Cecilen kesäkuussa vuonna 2013. Sinä vuonna en nähnyt sen kukintaa. Seuraavana keväänä eli viime keväänä lehtokotilot kiipesivät maistelemaan niitä paria kukkanuppua, joten en nähnyt miltä kukka näyttäisi ehjänä.

Nurmikon (tai rikkaruohikon) leikkuun jälkeen ilta-auringossa otin tuosta penkistä kuvan. Alppikärhö kiipeilee huterassa kehikossa, vierellään omenapuu. Juurellaan mm. joku suhteellisen tuuheaksi kasvava Geranium ja jättipoimunlehti vierellään tulppaanien seassa. Taustalla saniaiset ja kalliokielot ja välissä pionia ja jotain muita perennoja.

Eilen huomasin ekan kukan avautuneen. Ihanaa.

Tuon kukkapenkin tämän vuoden projekti oli sen rajojen selkeyttäminen ja ajattelin sen olevan penkin ensimmäinen muutos. Tuuli päätti toisin.

Tänään melkoisen kova puuskainen tuuli kaatoi tuon kevyen ja näköjään lahoamisprosessin aloittaneen tuen. Töistä tullessa huomasin asian, ei onneksi ollut muita tuulivahinkoja sattunut. Kuvaaminen on vähän hätäistä tuulessa ja isojen pisaroiden aloittaessa tanssinsa.

 

 



Vieläkään ei kuitenkaan tullut kunnon sadetta. Tuulee sen verran, että joudun antamaan kärhön makoilla yhden yön ja odotan tuulen tyyntymistä. Saa nähdä, tuleeko nippusiteille ja muille virityksille käyttöä, vai ryhdynkö naputtelemaan uutta tukea. (Okein, korjataan: pyydänkö puoliskoa tekemään asialle jotain.) Ehkä huomenna käyn kuitenkin varmistan läheisen myymälän erään köynnöstelineen hinnan. Sen jota hiplasin vasta, ja jätin kauppaan, koska sille ei ollut paikkaa (eikä oikeastaan rahaakaan).

Toinen juttu kokonaan onkin se, että saako tuota alppikärhöä nätisti pois telineestään näin kukkivana. Sen verran tarkistin, että vielä taitaa olla hengissä.