Heippa, elokuu

Heippa elokuu!

Olit tänä vuonna yllätyksellinen. Aloitit kylmällä ilmalla, jolloin vähän säikytit, että syksy alkaa aikaisin. Pidit täällä meillä päin yllä heinäkuun aloittamaa kuivuutta. Sait meidät tiirailemaan koivujen lehtien tanssia alas keltaisina tai ruskeina.

Teit meille kuitenkin yllätyksen. Tuli vettä ja tuli lämmintä. En enää muista, missä järjestyksessä. Kesävaatteille tuli jatkokäyttöä ja sait puutarhurit iloitsemaan vedestä ja lämmöstä ja täydellisestä istutussäästä.

Osa kärhö Aljonushkasta kasvaa pionin lomassa, näiden värit ovat hämmentävän samankaltaiset, kun pioni on vaihtamassa syysväriin.

Täydellinen istutussää poiki täällä päin lisää ostoksia, lisää kaivuu-urakoita ja laajentuneita kukkapenkkejä. Sekä suunnitelmia sille, mistä keväällä jatketaan. Joku voisi puhua käsistä lähteneistä projekteista, joku taas saattaa vain puhua pienestä mukavasta puutarhainnosta.

Elokuun mahtui myös minulla retki pääkaupunkiseudulle koulutukseen ja siellä yhdelle illalle reilun tunnin retki Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan (sinne ulkopuutarhaan).

 Ja rakastuin keltatörmänkukkaan.

Elokuu sekoitti päätäni niin pahasti, että minulle on nyt tulossa hyvin kalliita keltatörmän kukan taimia melko kaukaakin taimistolta.

Tämän vuoden elokuussa tajusin, että tunnistan jo paljon kasveja aika helposti. Kuten banaanin (kuvassa ruskeassa ruukussa etualalla).

Ja samalla tajusin, että en ehkä ikinä halua, että oma pieni tummalehtinen peruukkipensaani ikinä kukkii. Sillä alakuvassa on peruukkipensaan kukka.

Elokuussa siis ymmärsin, että joskus suomenkielisillä nimillä on syynsä.

Elokuussa tutustuin myös uusiin kasveihin. Puutarhaani muutti kääpiöpunaluppio Tanna ja serkkunsa Pink Tanna (ei vielä istutettuna).

Tämä kuva omasta puutarhastani

Elokuussa Tanna pääsi jo maahan. Saattaa kuitenkin olla, että syyskuussa tai ensi vuonna Tannalle tulee ensimmäinen muutto.

Yhä omasta puutarhastani

Sain tutustua Kaisaniemen kasvitieteellisessä siihen normiversioon punaluppiosta. Ja huokasin tässä vaiheessa helpotuksesta, että en hairahtunut laittamaan pieneen tilaan sitä normaalin pituista punaluppiota. Opetit elokuu minulle, että google voi olla paras kamusi, kun teet ostoksia. Tarkasta kasvin korkeus.

Punaluppio vasemmalla.

Elokuu toi mukanaan myös yhdet yllätykset kukkien auringonkukkien muodossa. En usko, että suvussa kulkeva värisokeus on yhtäkkiä iskenyt silmiini (vai aivoissako se värisokeus asuu), sillä pikkusiemenet keväällä tulivat pussista, jossa luki, että punainen 50cm korkea auringonkukka.

Elokuuhun kuuluvat yllätykset. Joskus yllätykset ovat keltaisia ja korkeita.

Tänä vuonna ymmärsin olla murehtimatta elokuussa syksyä tai talvea. Ymmärsin, että elokuu on hieno kuukausi ja siitä voi saada vielä hienomman, kun valitsee kasveja, jotka rakastavat elokuuta. Kuten maissin.

Tänä vuonna sain kokea elokuussa hienoja hetkiä ja retkiä. Niin mukavia, että otan syyskuun vastaan tyytyväisenä.

Tänä vuonna ostettu tähkäkimikki Pink tekee kukkanuppua!

Sellainen elokuu voi olla. Kuiva ja kylmä. Lämmin ja kostea. Vähän villiinnyttäväkin, kun kerran taimia pitää tilailla ihan hetken hurmiossa. Ja ehkä hengästyttäväkin, kun laskee päässään päiviä ja tunteja siihen, kun hyvät säät istuttamiseen voivat vain alkaa lopahtaa. Myös sellainen elokuu, jolloin voi päättää, että ei se aika maailmasta lopu ja voi jatkaa sitten vähän paremmalla ajalla. Siellä ne odottaa. Projektit. Tulkoot syyskuu tai tulkoot kevät. Ei ne mihinkään katoa.

Kiitos elokuu, ensi vuonna nähdään!

Keltainen on uusi punainen.

Oi, mikä päivä

Ihana puutarhapäivä ollut tänään. Olin Mustilan taimipäivillä Elimäellä. En onnistunut ihan omassa suunnitelmassani lähteä paikalle ennen porttien aukeamista. Tapahtuma alkoi virallisesti klo 10. Olin paikalla parkkipaikalla noin 10.15 ja siinä vaiheessa parkkipaikat jo pullistelivat. Kun lähdin kävelemään itse tapahtumapaikkaa kohti, tuli jo monia ihmisiä vastaan kasvikassit käsissä. Siinä vaiheessa alkoi jo olla pieni hätäännys, että onko kaikki ihanuudet jo myyty.

Olisihan pitänyt tietää, että myyjät olivat varustautuneet ihan hyvin. Joidenkin ihmisten kärryissä tai kasseissa näkyi kyllä välillä ihanuuksia, jotka olivat varmasti myyjiltä jo loppuneet. Yritin vain muistaa, että ei ne kasvit maailmasta lopu. Jossain vaiheessa, tai itse asiassa aika aikaisin, kasvikassi alkoi jo painaa aika lailla olkapäitä. Jos itse ei olisi jaksanut kuskata ostoksiaan autolle, olisi tähänkin saanut apua.

Taimihuutokauppaa kuuntelin välillä puolella korvalla. Aarno Kasvilla oli hyvät jutut ja huutokaupan yhteydessä tuli aika lailla kaikenlaista kasvitietoutta. Hankalanakin pidetty kasvi alkoi kuulostaa sellaiselta, että sen kanssa voisi vaikka pärjätä.

Päivänpesän Katjan kanssa kävimme seikkaillen vielä etsimässä Arboretumin puolelta hortensioita.

Safiirihortensia on erittäin epätodellisen värinen, sopisi satupuutarhaan.

Samettihortensia näytti erittäin hyvin voivalta, vaikka pitäisi olla Suomen oloissa arka.

Siitä kukkakärpäset pitivät erityisesti.

En lähtenyt tosiaan ilman kasveja kotiin. Näiden ostosten ja Saaripalstan Sailan, ihanan yllätyksen, kirahvinkukan 'cephalaria gigantea' kanssa lähdin kotiin.

- Keijuängelmä (vihdoin)
- Syysleimu (jonka nimikyltti nyt vähän hämmentää, koska googlaus ei tunnista sitä)

- Ruusuajuruoho Thymus ´Wine and Rose´ (on vihdoin paikkaa myös pienille kasveille)
- Himalajanmaksaruoho, Sedum Pachyclados
- Kelta-auringonkukka Helianthus decapetalias 'solei d'or* (Pikkuinen puutarha - blogista bongattu
- Sedum 'Dark Magic (matalampi kuin osa muista tummista maksaruohoistani)
- Kuunlilja Blue Mouse Ears, (minityyppi)
- Kääpiö punaluppio 'Pink Tanna' (Oravankesäpesän kuvista olen näitä ihaillut)
- Kääpiö punalupio 'Tanna'
- Syysvuokko 'Pretty Lady Julia' (kolmas syysvuokko tänä vuonna, olisipa joku hengissä ensi vuonna)
- Kanervat: Moritz, Winter Chocolate, Radmor
- Sysikurjenmiekka
- Kevätesikko, jonka väri tulee olemaan yllätys

Lähipäiville on tiedossa siis istuttamisia. Enkä ole ainoa, joka tulevina päivinä tekee istutuksia.

Puutarhaturaajan ongelmat

Minulla on ollut vähän projekteja viime aikoina. Olen tehnyt tänä vuonna uusia istutusalueita enemmän kuin yleensä. Jostain syystä tuntuu, että tässä on kyseessä samanlainen ilmiö kuin remontoinnissa. Ensin pitää vain vaihtaa lattia, mutta sitten seinät näyttää kulahtaneelta ja ennen kuin huomaakaan, on jo koko talo mullin mallin ja kaikki pinnat uusittu ja tili on tyhjä seuraavat vuodet.

Tämän vuoden myöhäisherännäinen kärhö Aljonushka heräsi kuitenkin henkiin. Eli ei tarvitse hommata uutta kärhöä.

Minulla on ollut uusia projekteja, joista olen kertonut mm. yläkerrasta ja alakerrasta mm. tässä postauksessa. Osa alakerran penkistä odottaa ensi tai seuraavaa kuuta, että alan rakentamaan pensasmustikka-aitausta. Nyt ei ehdi, kun pensasmustikatkin on tarkoituksena ostaa vasta ensi vuonna (ks. yllä oleva tili on tyhjä-ongelma), ellei halvalla saa alesta (sulo-vilen-ongelma). Joka tapauksessa nyt on ollut kiire siirtää kasveja.

Ongelmakohta tässä kuvassa etualalla, lähes vasemmassa reunassa.

Jotenkin nuo yläkerta-alakerta-penkit ovat saaneet lisää puhtia aiheeseen: ryteiköt kuntoon ja ongelmakohtia vähemmäksi. Olen kuorinut rikkaruohottunutta maata pois meidän terassialueen ympäriltä. Tuohonhan piti aikoinaan tulla katos tms ja vasta sen jälkeen kasvit. No, asiat eivät aina mene niin kuin ajattelee. Näiden katos-pohdintoihin on ollut monta eri lähestymistapaa, mutta aina jompi kumpi meistä tämän talouden aikuisista käyttää omaa veto-oikeuttaan ja asia hylätään. Nyt katos-asia on todennäköisesti lopullisesti hylätty. Minkälainen katos olisi hyvä - ongelma on siis ratkaistu harvinaisen pitkästyttävällä, mutta helpolla tavalla: Ei tehdä mitään.

Siellä se terassialue ilman katosta. Tuolla portin kohdalla alue, joka on nyt mylläyksen kohdalla ja portin paikka tulee jonnekin muualle. Ainaista ongelmanratkaisua.

Minä en useinkaan pidä omien kasvien siirtelystä. Kamalan tylsää hommaa, koska ei saa yhtään uutta kasvia. Ja se vasta tylsää onkin. Mutta olen joko kehittynyt tai olen huomannut, että joidenkin kasvien siirtämisessä on järkeä, sillä edellisissä kohdissa niihin ei ole ollut tyytyväinen syystä tai toisesta. Tein maan kuorintaa (ei kivaa hommaa, koska aika ohuen multakerroksen alla on kasa soraista kummallista maata, joka erään suuremman projektin aikana vain lykättiin tuohon. Tässä postauksessa sen jälkimaininkeja.) Tämän kummallisen maan alla on sitten ihan tavallista tämän pihan savea. Kivien sekaan saa myös ihanaiset paalujuuriset voikukat tehtyä todella pitkiä ja kiemuraisia juuria. Ja se juolavehnä. No, te tiedätte, mitä juolavehnän ajattelu saattaa tehdä verenpaineelle.

Siirsin alueelle liian varjossa olevan vaaleanpunaisen ruusun (olen hävittänyt sen nimikyltin). Hyvin leviäviä vaaleanlila syysleimu (vanhaa kantaa, eli ilman nimeä). Uutena ostoksena alennuksesta riipparaita Salix Caprea Pendula. Ei ollut raita ihan timmissä kunnossa, mutta riittävän hyvänä.
Istutin nämä ensimmäisenä, myös erään pionin, joka oli liian varjossa kukkiakseen kunnolla. Sen lisäksi ajuruohoja, jotka olivat myös liian varjossa. Ruusu näytti olevan ahtaasti. Ja jokin häiritsi silmää.

Kasvit väärin.

Yöllä herätessäni tajusin, että ruusu ja raita pitääkin vaihtaa toisin päin. Kerroin aamulla työkaverille, että yöllä herätessäni mietin kasvien vääriä paikkoja. Kaverilla oli hauskaa: " Sulla ei ole kyllä suuret ongelmat elämässä, jos kasvien paikat sut herättää yöllä."

Parempi järjestys

Myös perheeni katsoi minua joko silmät lautasen kokoisina tai kysymysmerkkeinä, kun ilmoitin meneväni pihalle vaihtamaan väärässä järjestyksessä olevien kasvien paikat: "Miten kasvit voivat olla väärässä järjestyksessä?" Minun mielestäni oli ihan itsestään selvää, että myös kasvit voivat olla väärässä järjestyksessä tosi monella tapaa.

Aleostokset ovat lähes vaarallisia. Minulla kasvaa yläkerran penkissä kärhö Prinsessa Diana. Eilen alelaarissa olisi ollut myös kärhö Prinssi Charles. Charles oli vain niin kuivan ja koppuran näköinen, että en tiennyt, onko siinä eloa. Jätin prinssin kauppaan ja otin tilalle kärhö Margaret Huntin. Se muutti varjoiseen Alakertaan. Kokeilen nyt tätä, että istutan kärhön varjoon pohjoisen puolen penkkiin, josta sen olisi tarkoitus nousta kohti valoa eli kohti Yläkerran penkkiä. Onneksi en ottanut Prinssi Charlesia. Se ei ehkä olisi mahtunut entisen puolisonsa Prinsessa Dianan kanssa majailemaan lähes samassa penkissä. Ongelmia olisi voinut tulla.

Tavarat ovat vielä levällään, sillä vielä riittäisi vähintään yksi nippu syysleimuja istutettavaksi. Huomenna en ehdi jatkaa. Tällä viikolle pitäisi saada maahan, sillä ainakaan ensi viikolla alkuviikostakaan en ehdi puutarhahommiin. Meillä muuten satoi tänään, siksi tämän päivän iltakuvissa on multa tummana.

Sohva vs puutarha

Ensimmäinen kokonainen työviikko kuukauden loman jälkeen (aloitan työt loman jälkeen usein vajaalla viikolla.) On tiistai ja töiden jälkeen rytmin vaihdos tuntuu silmissä.

Olen ihan valmis ottamaan pienet unet.  Mutta se sekottaisi unirytmini liian pahoin. Kun puoliso lähtee viemään lasta treeneihin, alan uhkaavasti valua löhöasentoon.  Tunnin tai parin rankkasade ukkosineen on laantunut. Enää jyrinää kuuluu kaukaa. Löhöasennossa tulee jo mieleen, että sataakohan ulkona enää.

Pakko lähteä katsomaan, miltä ulkona näyttää, koska kaukaa kuuluu vielä ukkosen jyrinää. Ihan kuin jossain paukkuisi uuden vuoden raketteja, vaikka tiedän niiden olevan kaukaa kuuluvan ukkosen jylyä. Ajattelen, että palaan sitten vielä sohvalle. Jostain kuuluu myös hälytysajoneuvojen ääniä. Toivon, että henkilövahinkoja ei ole tullut.

Maa on märkää. On satanut sunnuntaina pitkästä aikaa siten, että useita sadealueita lipui ohi joko tuoden sadetta hissukseen, rankasti tai jotain siltä väliltä. Eilen saimme pari pienempää yllätyssadetta, joiden kastelemaksi ainakin yksi perheenjäsenemme joutui.

Tänään sadetta tuli reippaasti. Oli hyvä nähdä märkä maa. Harmittelen, että sademittari on rikki, enkä tiedä ollenkaan paljon on oikeasti satanut vettä. Löydän käsistäni vain vähän rikkanäiset puutarhahanskat, heitän neuleen päältäni märälle ulkotuolille. Ei haittaa, vaikka se kastuu, mutta se ei saisi multaantua. Pakko hakea sisältä puhelin taskuun, etten unohda ajan kulua ja laittaa hiukset kiinni. Puutarha alkaa viedä. Ajatus sohvasta unohtuu. Vedän syvään henkeen sateen jälkeistä tuoksua ja huomaan kimalaisten lähteneen etsimään mettä likomäristä laventeleista.

Ehdin tehdä pari istutusta ja pari pientä kasvien siirtoa. Puun alla maa ei ole kuitenkaan kovin syvältä märkää, toisin kuin taivasalla. Piti tuumailla välillä ja alkaa kiskoa toisaalta rikkaruohoja tulevan kukkapenkin tieltä ja löytää niiden seasta pari perennan siementaimea. Oli helppo istuttaa yllätys siementaimet märkään maahan. Tuli puhelu ja piti hakea lasta treeneistä ja muistin autossa, että unohdin kastella uudet istutukset.

Kotiin tullessa satoi uudestaan. Niiden juuri istuttamieni kasvienkin päälle. Onpa tämä puutarhan hoito joskus helppoa. Enkä jäänyt sohvalle makaamaan ja nuokkumaan.

Kuvassa on mukana myös muurahainen.

Ihanat päivät! Lämmintä ja kosteaa.

Kaivattu sade

Kaivattu sade tuli tänään. Vaikka niin monta kertaa sääennuste on sadetta luvannut turhaan, että on ollut vaikea jo luottaa sääennusteisiin. Onneksi sadetta tuli tällä kertaa ensin ripotelle, hitaasti. Pientä taukoa pitäen. Vasta aamupäivän kolmas sade tuli ensin hiljaa ja sen jälkeen sellaisella voimalla, mitä ei voi olla peltikattoisessa talossa kuulematta.

Sadeaamun ensimmäisen työ on varmistaa, että sadevesiastiat ovat oikeilla paikoillaan. Ja ettei pitkän kuivan kauden jälkeen ole jättänyt pihalle kamalasti tavaraa. Tosin osa tavaroista jätin niille sijoilleen. Saatan nimittäin vielä laittaa puutarhavaihteen päälle. Olisi vielä pari istutettavaa odottamassa.

Pihaan rajautuvan metsän koivut ovat alkaneet kellastua. Naapureidenkin pihoissa koivujen lehtien väristä voi päätellä kuivuuden iskevän eri kohtiin pihoissa eri tavoin. Vaikka meidän tontilla kallio ei ole näkyvissä, on monen naapurin pihalla kalliota näkyvissä. On vaikea tietää, onko meidän puutarhan alla kallio kaukana vai lähellä saven alla. Ohuessa savessa tai mullassa ei paljon koivuille ole ollut kosteutta saatavilla.

Tälle päivälle on luvattu sadetta koko päivälle. Käytännössä sadetutka näyttää sadealueiden välille aina parin tunnin taukoja. Harvoin ilahdun sadepäivistä näin paljon kuin nyt. Nyt olen ollut ikkunan äärellä ja ulkona lipan alla aistimassa sadetta. Olen myös tihkusateella käynyt kuvaamassa pihalla. Ihanan raikas ilma.

Vesipisarat peruukkipensaassa

Olen myös alkanut miettiä kasvien siirtoja. Osa maksaruohoista lisääntyy sen verran hyvin, että uudet taimet taitavat saada siirtoa kuiville alueille. Ja kuivilla alueilla kärsivät kasvit toisaalle.

Maksaruohoissa käy näin loppukesästä vielä ihana kuhina.

Kuva poutasäältä

Osa kärhöistä on myös laitettu oikeaan paikkaan kasvamaan, joten ne viihtyvät. Osa kituu liian kuivassa. Toisaalta kärhöille ei ole kamalasti vielä hyviä uusia paikkoja, joten kituvien kärhöjen siirto ei ole vielä ajankohtainen. Näköjään Jackmanii viihtyy erittäin hyvin ja on elinvoimainen kummassakin kärhötuessa. Toisen jacmaniin tilalle haluaisin ehkä jonkin toisen kärhön, mutta tuosta sekasotkusta on enää vaikea erottaa, mistä mikäkin kärhö lähtee. Aikoinaan nimittäin suuremman kärhötuen juureen istutin monta pientä kärhöä. Sellaisia marketin alennusmyynnin euron raaskuja. Jotkit ovat kuolleet, jotkin eivät.

Olen jo istunut muutaman hetken lukemassa ja tutustumassa sipulikukkien tarjontaan. Lista olisi pitkä kaikesta, mitä haluaisin. Täytyy ehkä ensin pohtia budjetti ja alkaa sen jälkeen tehdä armottomampaa raakkausta tunteen ja järjen välillä. Onneksi kaikkia sipuleja ei tarvitse tänä syksynä saada. Harvoin ne tuntuvat maailmasta loppuvan kesken.

Seuraavaksi alakerta

Edellisessä postauksessa oli hieman kuvia yläkerran kukittamisesta. Nyt on valmistumassa alakerta, kovin keskeneräinen vielä kuitenkin. Eli projektikuvia tulossa.

Kukkapenkeille on pakko keksiä jotain nimiä, muuten en enää muista muistiinpanoistani, että mistä penkistä voi odottaa minkäkin kasvin tulevan esiin. Alakerta on kivimuurin alapuolinen kukkapenkki, joka on pohjoiseen päin. Rajausta voi kokeilla aina letkulla.

Aloitin tämän projektin sadetta odotellessa. Sadetta ei siis tullut yöllä eikä päivällä, joten pikkasen tätä hommaa voi siis laittaa alulle, jos vaikka saisi suunnitelmia eteenpäin tänä kasvukautena.

Projekteja ehdin usein tehdä aina vähän kerrallaan, joten tätäkään ei ole oikeasti montaa tuntia kerrallaan tehty, hidasteina saattaa olla esim. kaadetun koivun vanhoja juuria. Myös täytyy mallailla hoitopolut valmiiksi. Aluetta on vaikea välillä saada kuviin kunnolla.

Varjoisan kukkapenkin reunukseksi pitäisi tulla vanhoja kattotiiliä. Niitä ei ole kovin paljon, mutta riittävästi. Korkeusero on muutaman portaan verran.

Jos  huomenna saisin kaivettua kattotiilet paikoilleen tarpeeksi syvään. Nyt niitä vasta mallailin, että tiedän, mihin asti kaivan. Kuvassa myös näkyy kivimuuria, joka on siis tässä ollut jo ennen meitä. Hieman sitäkin täytyy vielä katsoa, sillä pari kiveä on vähän  huterasti paikoillaan.

Voisin alkaa pian etsiä reunamateriaalia kulmaukseen, johon suunnittelen allasta pensasmustikoille. Vuorenkilvet saavat siirtyä ja tuo kalliokielo saa siirron tuohon alakertaan. Toivon, että pensasmustikat viihtyvät tuossa, koska esim. koivun kannon vieressä kasvaa ihan tavallisen mustikan varpuja.

Saan pihan rytöpaikkoja laitettua uusiksi. Siitä tulee kyllä hyvä mieli. Aivan kuin piha suurenisi. Itse asiassa, kun piha muuttuu enemmän puutarhamaiseksi, se tuntuukin suurenevan.

Reunamateriaaliksi mietin altaalle laudanjämiä. Saa nähdä, minkälaisen saan aikaiseksi. Haluaisin tehdä jonkin räsymattotyylisen reunuksen. Mahdollisesti siitä ei tule yhtään mitään näillä taidoilla. Odottelen myös mieheni ilmettä (mieheni on kätevä käsistään), kun aloitan väkerrykseni.

Toivoisin kuitenkin ennen istutuksia ja siirtoja, että tulisi sitä vettä ihan taivaalta. Vaikka ajattelin, että teen siirrot vasta sateiden jälkeen, on tämä joskus myös kilpajuoksua ajan kanssa. Sateet eivät aina tule silloin, kun luvataan.