Heippa, elokuu

Heippa elokuu!

Olit tänä vuonna yllätyksellinen. Aloitit kylmällä ilmalla, jolloin vähän säikytit, että syksy alkaa aikaisin. Pidit täällä meillä päin yllä heinäkuun aloittamaa kuivuutta. Sait meidät tiirailemaan koivujen lehtien tanssia alas keltaisina tai ruskeina.

Teit meille kuitenkin yllätyksen. Tuli vettä ja tuli lämmintä. En enää muista, missä järjestyksessä. Kesävaatteille tuli jatkokäyttöä ja sait puutarhurit iloitsemaan vedestä ja lämmöstä ja täydellisestä istutussäästä.

Osa kärhö Aljonushkasta kasvaa pionin lomassa, näiden värit ovat hämmentävän samankaltaiset, kun pioni on vaihtamassa syysväriin.

Täydellinen istutussää poiki täällä päin lisää ostoksia, lisää kaivuu-urakoita ja laajentuneita kukkapenkkejä. Sekä suunnitelmia sille, mistä keväällä jatketaan. Joku voisi puhua käsistä lähteneistä projekteista, joku taas saattaa vain puhua pienestä mukavasta puutarhainnosta.

Elokuun mahtui myös minulla retki pääkaupunkiseudulle koulutukseen ja siellä yhdelle illalle reilun tunnin retki Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan (sinne ulkopuutarhaan).

 Ja rakastuin keltatörmänkukkaan.

Elokuu sekoitti päätäni niin pahasti, että minulle on nyt tulossa hyvin kalliita keltatörmän kukan taimia melko kaukaakin taimistolta.

Tämän vuoden elokuussa tajusin, että tunnistan jo paljon kasveja aika helposti. Kuten banaanin (kuvassa ruskeassa ruukussa etualalla).

Ja samalla tajusin, että en ehkä ikinä halua, että oma pieni tummalehtinen peruukkipensaani ikinä kukkii. Sillä alakuvassa on peruukkipensaan kukka.

Elokuussa siis ymmärsin, että joskus suomenkielisillä nimillä on syynsä.

Elokuussa tutustuin myös uusiin kasveihin. Puutarhaani muutti kääpiöpunaluppio Tanna ja serkkunsa Pink Tanna (ei vielä istutettuna).

Tämä kuva omasta puutarhastani

Elokuussa Tanna pääsi jo maahan. Saattaa kuitenkin olla, että syyskuussa tai ensi vuonna Tannalle tulee ensimmäinen muutto.

Yhä omasta puutarhastani

Sain tutustua Kaisaniemen kasvitieteellisessä siihen normiversioon punaluppiosta. Ja huokasin tässä vaiheessa helpotuksesta, että en hairahtunut laittamaan pieneen tilaan sitä normaalin pituista punaluppiota. Opetit elokuu minulle, että google voi olla paras kamusi, kun teet ostoksia. Tarkasta kasvin korkeus.

Punaluppio vasemmalla.

Elokuu toi mukanaan myös yhdet yllätykset kukkien auringonkukkien muodossa. En usko, että suvussa kulkeva värisokeus on yhtäkkiä iskenyt silmiini (vai aivoissako se värisokeus asuu), sillä pikkusiemenet keväällä tulivat pussista, jossa luki, että punainen 50cm korkea auringonkukka.

Elokuuhun kuuluvat yllätykset. Joskus yllätykset ovat keltaisia ja korkeita.

Tänä vuonna ymmärsin olla murehtimatta elokuussa syksyä tai talvea. Ymmärsin, että elokuu on hieno kuukausi ja siitä voi saada vielä hienomman, kun valitsee kasveja, jotka rakastavat elokuuta. Kuten maissin.

Tänä vuonna sain kokea elokuussa hienoja hetkiä ja retkiä. Niin mukavia, että otan syyskuun vastaan tyytyväisenä.

Tänä vuonna ostettu tähkäkimikki Pink tekee kukkanuppua!

Sellainen elokuu voi olla. Kuiva ja kylmä. Lämmin ja kostea. Vähän villiinnyttäväkin, kun kerran taimia pitää tilailla ihan hetken hurmiossa. Ja ehkä hengästyttäväkin, kun laskee päässään päiviä ja tunteja siihen, kun hyvät säät istuttamiseen voivat vain alkaa lopahtaa. Myös sellainen elokuu, jolloin voi päättää, että ei se aika maailmasta lopu ja voi jatkaa sitten vähän paremmalla ajalla. Siellä ne odottaa. Projektit. Tulkoot syyskuu tai tulkoot kevät. Ei ne mihinkään katoa.

Kiitos elokuu, ensi vuonna nähdään!

Keltainen on uusi punainen.