Kaivattu sade

Kaivattu sade tuli tänään. Vaikka niin monta kertaa sääennuste on sadetta luvannut turhaan, että on ollut vaikea jo luottaa sääennusteisiin. Onneksi sadetta tuli tällä kertaa ensin ripotelle, hitaasti. Pientä taukoa pitäen. Vasta aamupäivän kolmas sade tuli ensin hiljaa ja sen jälkeen sellaisella voimalla, mitä ei voi olla peltikattoisessa talossa kuulematta.

Sadeaamun ensimmäisen työ on varmistaa, että sadevesiastiat ovat oikeilla paikoillaan. Ja ettei pitkän kuivan kauden jälkeen ole jättänyt pihalle kamalasti tavaraa. Tosin osa tavaroista jätin niille sijoilleen. Saatan nimittäin vielä laittaa puutarhavaihteen päälle. Olisi vielä pari istutettavaa odottamassa.

Pihaan rajautuvan metsän koivut ovat alkaneet kellastua. Naapureidenkin pihoissa koivujen lehtien väristä voi päätellä kuivuuden iskevän eri kohtiin pihoissa eri tavoin. Vaikka meidän tontilla kallio ei ole näkyvissä, on monen naapurin pihalla kalliota näkyvissä. On vaikea tietää, onko meidän puutarhan alla kallio kaukana vai lähellä saven alla. Ohuessa savessa tai mullassa ei paljon koivuille ole ollut kosteutta saatavilla.

Tälle päivälle on luvattu sadetta koko päivälle. Käytännössä sadetutka näyttää sadealueiden välille aina parin tunnin taukoja. Harvoin ilahdun sadepäivistä näin paljon kuin nyt. Nyt olen ollut ikkunan äärellä ja ulkona lipan alla aistimassa sadetta. Olen myös tihkusateella käynyt kuvaamassa pihalla. Ihanan raikas ilma.

Vesipisarat peruukkipensaassa

Olen myös alkanut miettiä kasvien siirtoja. Osa maksaruohoista lisääntyy sen verran hyvin, että uudet taimet taitavat saada siirtoa kuiville alueille. Ja kuivilla alueilla kärsivät kasvit toisaalle.

Maksaruohoissa käy näin loppukesästä vielä ihana kuhina.

Kuva poutasäältä

Osa kärhöistä on myös laitettu oikeaan paikkaan kasvamaan, joten ne viihtyvät. Osa kituu liian kuivassa. Toisaalta kärhöille ei ole kamalasti vielä hyviä uusia paikkoja, joten kituvien kärhöjen siirto ei ole vielä ajankohtainen. Näköjään Jackmanii viihtyy erittäin hyvin ja on elinvoimainen kummassakin kärhötuessa. Toisen jacmaniin tilalle haluaisin ehkä jonkin toisen kärhön, mutta tuosta sekasotkusta on enää vaikea erottaa, mistä mikäkin kärhö lähtee. Aikoinaan nimittäin suuremman kärhötuen juureen istutin monta pientä kärhöä. Sellaisia marketin alennusmyynnin euron raaskuja. Jotkit ovat kuolleet, jotkin eivät.

Olen jo istunut muutaman hetken lukemassa ja tutustumassa sipulikukkien tarjontaan. Lista olisi pitkä kaikesta, mitä haluaisin. Täytyy ehkä ensin pohtia budjetti ja alkaa sen jälkeen tehdä armottomampaa raakkausta tunteen ja järjen välillä. Onneksi kaikkia sipuleja ei tarvitse tänä syksynä saada. Harvoin ne tuntuvat maailmasta loppuvan kesken.