Vanhoja ehdotuksia

Olen ollut lomalla töistä noin viikon. En ole vielä ehtinyt puutarhahommiin, vaikka osan loman alusta olenkin ollut kotona,

On ollut aika paljon kaikkea muuta. Kävimme lasten kanssa yhden futisturnauksen jälkipelinä mökkeilemässä hyvällä säällä. Joten minusta tuntuu, että olen ikään kuin jo juhannuksen viettänyt. Vaikka harvoinhan juhannusta auringossa vietetään. Oli hienoa olla hyvällä säällä järven rannalla. Uida ja saunoa. Ihailla tyyntä järveä ja ihailla kovalla tuulella aaltoja, jotka lahdentyngässä tuuli pystyy tekemään.

Mökiltä tuotu pionin jakotaimi. Todennäköisesti vanha kunnon Sarah Bernhard.

Mökki ei ole oma, vaan puolisoni suvulla ollut 80-90vuotta. Mökki on oikeastaan talo, joka on joskus aiemmin sisältänyt hoidetun puutarhan. 1930-luvulla talo puutarhoineen on ostettu järven rannalta. Rantaa on paljon pienempi kaistale kuin muuta maata. Silloin tämä omistaja opettajapariskunta viljeli koulun työsuhdeasunnon mailla vihanneksia ja "mökillään" jonkin matkan päästä koululta hedelmiä ja marjoja. Ennen kuin minä olen tuohon paikkaan tutustunut, on siellä ollut enemmänkin perennoja, mutta niistä ei ole enää pitkään aikaan ole ollut paljonkaan tallella. Siksi pyysin ja sain luvan ottaa pionistakin jakotaimen mukaan. Kaikki kitkeminen on tuolla puutarhassa nykyisin vähemmän tärkeitä tehtäviä.

Kun suvussa on jonkinlaista hamsteritaipumuksia, ei kaikkea heitetä pois. Vanha istutusehdotus on itse asiassa ollut kehystettynä keittiössä kauan. Nyt otin siitä muutamia pieniä kuvia. Kun vertaa istutusehdotusta ja nykyistä todellisuutta, on niissä eroja. Kyselinkin hieman, että muistaako kukaan, että onko joskus tiet tai polut olleet niillä paikoilla, mitä ehdotuksessa on. Osa nimittäin menee siten, kuten on ehdotettu, osa ei.

Nykyisin myös puut ja pensaat ovat eri tavoin, enemmän limittäin toistensa kanssa. En tosin ole missään nähnyt niin korkeita punaisia viinimarjapuskia kuin tuolla. Osa niistä voikin olla todella vanhoja, osa taas voi olla jonkin toisen istuttamia.

Kuusiaita on istutettu varmasti 30-luvulla ja nyt se on saanut pikkuhiljaa lähtöpasseja. Hyttyset ovat vähentyneet paljon ja myrskyllä ei puiden heiluminen pelota enää ehkä yhtä paljon.  Luulen, että muotopuutarhaa tuolla ei ole ollut ikinä, ainakaan siinä kohdassa, kuin istutussuunnitelmassa. Mutta mistäs minä siitä tiedän, sillä olen kuullut vain tarinoita. Mökin seuraava sukupolvi ei ollut enää niin kiinnostunut perennoista, joten luonto on saanut vallan. Puut ovat paikoin kasvaneet ja varjostavat nykyisin niitä paikkoja, jotka varmasti joskus ovat olleet auringossa.

Tänään kesäpäiväntasaus on mennyt hyvin tavallisessa suomalaisessa juhannussäässä. Auringossa ja tihkun myötä kylmenevässä säässä. Ja olemme lasten kanssa hoitaneet nyt muutamina päivinä monta pakollista hommaa pois alta. Ehkä tässä vielä ehtii omaankin puutarhaankaan keskittyä ennen kuin loma loppuu.