Tarinoita eri penkeistä

Olen mieltynyt vastavaloon. Taas myös eräs kukkayhdistelmä alkaa tulla kukaan. Saman olen kuvannut tännekin jo monia kertoja. Kurjenpolvi Orion kurottautuu tuen avulla korkealla. Ilman tukea se menee maata myötä ja vaatii suuren halkaisija. Kärhötuen keskellä se kurottautuu kohti valoa yli metrin korkeudessa, eikä silloin vie tilaa yhtä leveälti.

Pian kärhötelineessä aloittaa kärhö Aljonushka, jonka lehdet ovat Orionin kanssa sekaisin.

Samassa penkissä pioni DoTell avautuu kohta. Suloinen vuokkokukkainen pioni. Sen seurana näkyy punaista tähtiputkea. Tämä yhdistelmä on joskus syntynyt vahingossa, mutta tästä pidän joka vuosia.

On mukavaa, että sinivaleunikkojen aika jatkuu uusien nuppujen avautumisen vuoksi. Muuten tämän kukinta menisi ohi liian nopeasti. Näin esim. Autuaassa olossa on tämä kuvattuna kerrattuna ja tiedän näitä olevan muitakin värejä. Haluaisin näitä kunnon sarjan. Tämä kasvaa puolivarjossa, puu varjostaa osin tätä paikkaa ja alla on savimaan päällä noin 20 senttiä kunnon multaa. Paikka on kosteampi kuin jotkin muut kohdat samaista kukkapenkkiä, mutta vesi ei jää lillumaan.

Minulta kysyttiin kommenttiosioissa, missä tähkäesikkoni kasvaa. Kirjoitan nyt tähänkin sen kasvupaikasta. Tähkäesikko kasvaa parhaiten perustetussani penkissä. Alla on tiukkaa savea, mutta penkki perustettu perusteellisesti. Mylläsin maan, kasasin noin 30-40 senttiä multaa päälle (mullan ja saven väliin vielä kerroksen kaikkea maatuvaa). Saa savimaan ansioista pohjalta kosteuttakin tarvittaessa, mutta multaa taas on niin paljon, että vesi kyllä imeytyy. Penkki saa hyvän lumikerroksen lumisina talvina.  Penkki saa aurinkoa noin kolmeen asti iltapäivällä ja sen jälkeen jää varjoon. Tämän tähkäesikon edessä kasvoi punatähkä tätä varjostaen (luulin aluksi hyasintin villiksi kasvuksi). Otin punatähkän tästä varovaisesti sivuun ja vahingossa lohkaisin myös pienen palan tähkäesikkoa. Siirsin punatähkän vain hivenen eri paikkaan. 

Tähkäesikko on nyt selvinnyt vuodesta 2016 puutarhassani. Eli kahden talven yli. Uskalsin hieman siirrellä viime viikon sateiden takia. Maa ei silti ollut mitenkään kamalan märkää. Käytin aika lailla kasteluvettä näissä siirroissani. Tätä penkkiä haluan järkeistää, koska se on osaltaan ihan täynnä kaikkea. Mutta. Siinä viihtyy tähkäesikko, joka on huono viihtymään juuri missään. En voi siis sitä siirtää. Punatähkäkin on tosi raju, mutta suostuu vihdoin kasvamaan ja kai jopa lisääntyykin. Tuossa penkissä on nyt viittä erilaista keijunkukkaa ja neljää erilaista isomaksaruohoa. Useampia pioneja, kärhöjä ym. Penkki on siis pitkä ja laaja. Ja siinä näkyy monen vuoden kerrostumat. Haluan tiettyä sotkuisuutta kuitenkin vähemmälle ja samalla haluan keräillä ja kokeilla. 

Naapurini sanoi kauniisti, että penkistä löytää joka kerta jotain sellaista, mitä edellisellä kerralla ei ollut huomannut. Juuri nyt valkoinen harjaneilikka nojailee hieman tummaa maksaruohomätästä vasten. Harjaneilikat hieman heiluivat, kun eilen tein pieniä siirtoja.

On välillä vaikea hahmottaa suurien perennoja lopullisia kokoja, joten samassa penkissä joudun vielä siirtämään ainakin yhtä pionia. Saatan siis ajoittain seistä penkin ääressä useita kymmeniä minuutteja teen mielessäni palapeliä: "Siirtäiskö tuon tohon, vai tuon tonne. Miltä tuo näyttäisi suurempana ja mahtuukohan kasvi ollenkaan tuohon tai mahdunko minä kasvien joukkoon kitkemään. Ja jos tuo sopii tuohon, sopiiko värit yhtään yhteen? Ja mitäs ihmettä tässä kasvaa keväällä tai syksyllä." Sitten saattaa käydä mielessä, että: "minähän en ole nähnyt sitä yhtä kasvia ollenkaan. Onkohan se kuollut itsekseen vai olenkohan sen kitkenyt pois. Miksi en merkkaa näitä kasvien paikkoja. Kappas, tuolla onkin nimilappu sellaiselle kasville, jota ei ole näkynyt pariin vuoteen."  Ja aikani seisottuani, voin joko aloittaa siirtotyöt tai siirtyä toisen penkin ääreen samoihin ajatuksiin.

Punapäivänkakkaraakin koetin istuttaa puutarhaan pari kertaa ennen kuin onnistuin tämän hengissä säilymiseen melkoisen kuivassa ja huonomultaisessa penkissä.