Vapun puutarha

Vappuaaton kaunis sää meni vain osittain puutarhassa, koska keskityimme vieraiden kanssa hyvin pitkälle ruokailuun. Otin kuvia kuitenkin aurinkoisella säällä.

Osa viime syksyn kevätkurjenmiekoista ovat vasta avautuneet, kun toiset alkavat olla pian jo kukintansa lopuilla. Selvästi on eroja, missä penkissä on lämpimämpää ja missä taas kasvu alkaa hitaasti. Talventähtiä pitää siirtää paikkaan, jossa ne tulevat aikaisemmin esiin. Tai ainakin laittaa uusia talventähtiä kasvamaan ensimmäiseen pälvipaikkaan.

Nyt tulppaanien ja laukkojen kasvu on kovaa. Niiden varjoon alkaa jäädä kaikki pienemmän kasvit, jotka niiden takana kasvavat.

Pinkit sinivuokot ovat olleet nyt yli vuoden tällä paikalla ja nyt ne alkavat vahvistua selvästi. Tähän näitä siirtelin meidän ns nurmikolta, jossa ne jäivät aina jalkojen ja ruohonleikkurin alle.

Skillat alkavat olla kukintavalmiina. Ne tuovat kerralla tuoksua ja ihanaa vehreyttä. Olen pikku hiljaa näitä koettanut siirrellä muuallekin, sillä nämä eivät nyt kasva kovin optimaalisella paikalla. Vähän kerrallaan muistan aina näitä siirrellä.

Eilen ystäväni huomasi ensimmäisen pienin tulppaanin nupun. Itse en edes olisi nuppua huomannut. Kasvaa penkissä, jota tänään olen vasta alkanut siivoamaan ja sen takia menee helposti kaikki vielä ohi. Varovainen saa nyt olla siivotessa. En myöskään ole syksyn istutuksia kirjannut kovin tarkasti, puutarha järjestää nyt kaikenlaisia yllätyksiä. Toisaalta en sitten ehkä osaa kaivata jotain sellaista, jonka talvi on vienyt, kun en edes muista sellaisia kasveja istuttaneeni.

Tänään olen lähinnä kiskonut pois kukkapenkin ja naapurin orapihlaja-aidan välistä vadelmia. Ja kaivanut niiden juurakoita. Ja karsinut niitä piikikkäitä orapihlaja-aidan tursakkeita, joiden piikkien kanssa menee hermot. Nyt ehkä laittaisin tämän kukkapenkin vähän toiseen paikkaan, mutta sitä alkaa olla jo aika vaikea siirtää.

Tiedän taas mitä teen, jos kaipaan liikuntaa, ulkoilua tai ylipäätään puutarhatöitä. Tuon penkin siistiminen on sellaista ikiliikkujan homma.

On siellä paljon kasvejakin tulossa. Tällä hetkellä siellä on uudet ja vanhat vielä sekaisin. Saapahan jollain tavalla lumikellon ja maksaruohon samaan kuvaan.

Mutta myös pionit puskevat esiin, kuten monet muutkin perennat. Kun vain muistaisi, että mitä missäkin pitäisi kasvaa.

Puutarhakartan tekeminen olisi erittäin järkevä teko. Toinen järkevä teko olisi opetella kaikki perennat tuntemaan jo pienestä alusta. Kumpaakaan en usko tekeväni kovinkaan nopeasti. Joten nyt keväällä taas täytyy uudestaan tutustua omiin penkkeihin ja luottaa siihen, että pikkuhiljaa taas asiat muistuu mieleen.

Onneksi tunnen erittäin hyvin voikukan. Niitä sain jo puoli ämpärillistä kitkettyä kivikon seasta ja tuskin tuli olemaan kevään ainoa kitkentä samasta paikasta.

Ihanaa toukokuuta!