Täysi toukokuu

Joskus työelämässäni elokuu ja tammikuu olivat täynnä kaikkia uusia alkuja. Niin paljon, että aloin jo itse muistutella itseäni, että niissä kuukausissa ei ole yhtään enempää aikaa kuin muissakaan kuukausissa. Jossain vaiheessa joulukuu oli yhtä rientämistä ja valmistelemista. Useampi joulujuhla samalla viikolla alkoi jo pukata hikeä päälle.

Omenapuu Huvitus kukassa.

Nykyisin toukokuu voi olla kovin kiireinen, minun lähipiirissäni on monia syntymäpäiviä, joista osaa juhlitaan usein ja joitakin harvemmin, mutta yhteensä viimeisiin toukokuihin on osunut useita tärkeitä juhlia. Myös muut aikataulut ovat vieneet minua myös pois kotoa tai pitäneet muussa kiinni täällä kotona. Tänä vuonna kiirettä toi myös lämpö. Kun kevät jää lähes välistä ja kesä on ovella ja päällä, ei pysty vain ajattelemaan järkevästi hallan vaaran uhkaa. Kaikkea on kylvetty ja istutettu. Puutarhatyöt tuntuivat kuukauden puoleenväliin saakka minusta nautinnolliselta.

En ikinä tiedä, milloin himalajanjalkalehti ponnistaa maasta. Hengissä se on yhä. En vain tiedä, onko sille hyväksi kasvaa maanpeittokasvien seassa vai ei.

Sen jälkeen onkin ollut jo vähän liikaa kaikkea. Liikaa poissaoloa kotoa, liikaa muita valmisteltavia asioita. Olin jo pari päivää sitten aivan univajeinen, enkä tässä valon määrässä saa millään päiväunia otettua.

Ämpäri vesisodan jäljiltä, mäkiauto hurjastelujen jäljiltä. Taustalla punaisena pilkottaa kottikärryt puutarhahoidon jäljiltä. Elämässä tapahtuu, pihalla tapahtuu.

Onneksi nukkuminen onnistuu vanhoin ja uusin kikoin aina jotenkin. Onneksi pystyn rajaamaan. Onneksi muistan, että puutarhasta kuuluu saada onnen pakahtumisen tunteita. Ei riittämättömyyden ja kiukun tunteita. Kun negatiivisuus alkaa pyrkiä ilmoille, on hyvä ottaa pieni etäisyys. Joskus myös siihen rakkaaseen puutarhaan. Ottaa vain kuvia ja tehdä vain pakollinen (eli kasvimaan ja ruukkujen kastelu). Tai ottaa lapsen kanssa erä sulkapalloa. Tai pötkähtää aurinkotuoliin ja vain olla.

Olen pohtinut meidän suomalaista säätä. Meille harrastelijoille tulee sopivia taukoja jo säänkin puolesta puutarhailuun. Itse teen joskus sateellakin puutarhatöitä, en toki kaatosateella, enkä myrskyllä. Liikaa kuumuus, kylmyys tai hyttyset saavat minut ottamaan luovia taukoja.

Kun tänä vuonna toukokuu onkin ollut lähes täydellistä puutarhasäätä, olen huomannut, että pari pientä sadepäivää saisi innon puutarharointiin taas syttymään. Minä tarvitsen sitä, että voi myös ikävöidä puutarhatöitä. Ja luonto kaipaisi nyt vettä. Mutta ei tietenkään monsuunia.

Tulppaani SuperHero. Onneksi istutin tähän penkkiin uusia sipuleita, entisen elinkaari oli tullut tiensä päähän noin kolmen vuoden kukkimisen jälkeen.

Jos meillä olisi aina tällaiset säät, ehkä sitä sitten tottuisi myös siihen, että hyvälläkin säällä voi uppoutua kirjaan tai telkkariin tai blogeihin. Tai vaikka siivoamaan sisätiloja (en nauti siivoamisesta, mutta sotkusta en nauti myöskään). Kaikesta tästä hetkisestä toukokuusta johtuen meillä alkaa sisälle kasaantua kaikenlaisia projekteja. Ei siis mitään yleviä projekteja. Vaan ihan sellaista tavallista, kuten pyykkikasoja, nopeasti sisään kannettuja tavaroita ym. Ja voi vain toivoa, että ei tulisi ihan kamalan paljon yllätysvieraita. Ei siinä muuten mitään, mutta voisi aina sen verran varoittaa, että voisi raivata eteisen kengistä ja vilteistä ja harrastuskamoista vähän väljemmäksi. Ovien viereen kasautuu hyvällä säällä kaikenlaista.

Missä vaiheessa toukokuuta pioni kasvoi korkeita tulppaaneja korkeammaksi?

Satuin katsomaan huhtikuun alun kuvia: lunta hurja määrä. En olisi silloin ikinä arvannut, että toukokuussa suustani pääsee sanat: " Saisi sataa vettä." Meillä on ripauttanut vettä niin pikkuriikkisen, että vuorijumaltenkukka on saattanut kuolla kuivuuteen, jos edes olisi muuten ollut tänä keväänä hengissä. Olen harkinnut perennapenkkien kastelua letkulla. Ennenkin olen tätä harkinnut, nyt toteutus alkaa olla jo lähellä. Kasvimaani ja ruukkuni saavat vettä nyt säännöllisesti. Kylvin jo tyhjään kohtaan perennapenkkiä yksivuotisia kasveja, mutta niiden kastelu olisi ollut minulle nyt liian haastavaa (hankala paikka). Rännin alla oleva sadevesitynnyri on käännetty ylösalaisin, kun tarvitsisin sitä joku kerta tasona. Jos sääennusteeseen tulee pisaran kuva, käännän sen salamana taas toisinpäin.

Kuvaaja ei ole yhtä nopea kuin linnut. Sain kuvan pyrstöstä.

Tämä toukokuu on kaikesta huolimatta hellinyt jäseniä, antanut taas toivon kipinän tomaattisadosta avomaalla. Antanut monta hetkeä, jolloin olen ollut onnesta pakahtumaisillani kaiken sen ihanuuden keskellä, mitä puutarhassa ja luonnossa tapahtuu. Tänä toukokuuna on tullut kuvattua niputtain kuvia talven varalle. Nyt bloggaustahti ei millään ole pysynyt kaiken tämän vuodenaikojen etenemisen tahdissa. Onneksi sama taitaa olla muillakin. Aika menee puutarhaa tutkiessa. Tai puutarhatöiden parissa.

Nyt taidan taas muistaa, mikä projekti minulla on kesken tuolla kottareiden luona. 

Ja voi mikä riemu tuli viikonloppuna. Sain ostettua naapurin viherpeukalolta itse kasvatettujen jättiverbenan taimia. Mikä onni.

Postauksen kuvat tältä illalta.