Toisella silmäyksellä

Puutarhaan lähtiessä pitäisi aina olla puutarhahanskat takataskussa. Kun kumartuu nappaamaan vaahteran alkua kukkapenkistä, huomaakin kumartuessa vieressä voikukan alun tai muun rikkaruohon, jonka nyppäiseminen tarkoittaa jo sormien työntämistä multaan. Kun on matkalla oikeasti töihin tai ruokakauppaan, seuraa multaisista sormista sisäreissu ja käsien pesu. Pitäisi muutenkin olla kumartumatta, kun toisella ja kolmannella silmäyksellä näkee vielä jotain ja aikaa alkaa kulua ja töihin pitäisi jo mennä tai oikeammin kohta jo olla.

Toinenkin silmäys tarvitaan joskus, jotta muistaa, että minähän sain vuosi sitten vaalean lila esikon entisen työkaverini puutarhasta. Ja istutinkin sen esikon tuohon. Taustalla tummempi lila esikko ja luulin tämän toisenkin olevan samaa lajia.

Saattaa mennä myös ohi kukkanuppujen pullistuminen. Tuijottelin rusokirsikan lehtien puhkeamista hieman surullisena. Kauniit punertavat lehden alut, mutta nuppuja ei näy. Mietin jo, että olenko valinnut paikan ihan huonosti. Kunnes silmäni alkoivatkin huomata vaaleanpunaisia pieniä nuppuja. Laskin niitä jo enemmän mitä viime vuonna. Huh. Pakko oli samalla reissulla mennä katsomaan siro tai rusotuomipihlajoitani. Ja sielläkin oli kukkanuput jo lupaavissa asemissa.

Ensi vilkaisulla tulppaaneissa nuput lisääntyvät. Toisella vilkaisulla näkee jo joidenkin tulevan värin. Kolmannella vilkaisulla tajuaa (kuvassa takana), että ensimmäisen kerran tässä asuessa kielot ovat alkaneet vaeltaa. Olemme asuneet tässä kodissa noin 14 vuotta. Talon kulmalla on kasvanut muutamia kieloja. Nyt ne ovat alkaneet vaeltaa jo paikaltaan kauemmaksi. Olen pitkään miettinyt tuon penkin kaivamista ylös rikkaruohojen vuoksi. Ehkä nyt olisi (tai syksyllä tai ensi keväänä) sen penkin työstämisen aika. Kieloista pidän, mutta niiden vaeltaminen ei ole ihan toivottavaa joka paikkaan.

Joskus ensisilmäys näyttää kalutun marjakuusen (pupun papanat vieressä), tyhjiä kohtia ja kukattomuutta.

Toinen silmäys paljastaa, että valkotäpläimikkä on alkanut kukkimaan. Yläkuvassa on myös toiveita kirjopikarililjojen kukinnasta, sinikämmenen kasvusta sekä paljon muusta. Valtavasti ukkolaukkojen siementaimia, varjoliljojen alkuja ja muuta.

Hapankirsikkapuun juurelle halusin kukintaa, joka kestäisi. Muistiinpanoni kertoivat, että istutin 10 narsissin sipulia tuohon. Muistikuvani mukaan, minulla oli hankaluutta saada niitä mahtumaan, kun osassa narsissien sipuleista oli tuplat mukana. Nyt näyttääkin siltä, että tulen saamaan tulpakukinnankin. Siellä seassa sinnittelevät viimeiset kevätkurjenmiekat.

Ensi silmäyksellä katse hakeutuu kukkiviin kasveihin, kuten kuvan palloesikoihin. Vasta toisella katsomisella näen, että myös tämä edessä oleva  esikko (vaaleammat, sahalaitaiset lehdet) on tekemässä nuppuja. Ihanaa nähdä se pian kukassa, tässä on dramaattiset värit. Monella esikollani ei ole nimeä, niitä olen saanut paljon jakopaloina muilta. Tämän edessä olevan esikon sukulaisia kasvaa mm. vyöhykkeellä 5, kun me asumme vyöhykkeellä 2.

Olen joinakin päivinä pyörinyt puutarhassa kuin pyörre. Olen aloittamassa yhtä hommaa, huomaan keskeneräisen ja jatkan kolmannesta. Saattaa käydä jopa niinkin onnellisesti, että teen yhtenä iltana ne kaikki keskeneräiset hommat valmiiksi ja pari sellaistakin, jota olisin suunnitellut seuraavalle päivälle. Tai sitten jatkan kaikkea vähän, eikä mikään tule valmiiksi. Tai teen ilman tavoitteita ja hommia valmistuu siinä ohessa. On myös ollut päiviä, jolloin olen ollut muiden puutarhapäivien (ja muun elämän väsyttämä), ja päätän pitää välipäivän. En kuitenkaan muista viime toukokuulta tällaista nautintoa. Tämän hetken korkeapaine, aurinko ja lämpö ovat ravinneet mieltäni ja antanut taas sellaista puhtia puutarhurointiin, että ilo ja onni keväästä ovat olleet vahvasti läsnä.