lauantai 14. toukokuuta 2016

Vihreää

Erilaisia vihreän sävyjä on nyt niin paljon. Olin ulkona tihkusateessa ja sateen alkaessa. Värit vain tulivat hienommin esille. Tunsin niin suurta onnea taas tästä kaikesta vihreästä ja vehreästä. Kaikkea sitä, mitä näkee itse, on vaikea saada näkyviin minun taidoillani kuviin. Ja vaikea on tuoda kuviin pakahduttavaa iloa, kun saa puuhailla vihreyden keskellä. Istutin jo joitain hallan arkoja kesäkukkia, koska tila sisältä vain loppui kesken. Kaikkea en istuttanut, sillä viime vuonna halla ehti vähän tehdä tuhoja vielä kesäkuussa.


Tässä penkissä on ollut viime talven ja tämän kevään menetyksiä jonkin verran. Omenapuu on hengissä ja kohta kukkii. Tulppaaneista osa on minikasvuisia ja osa menehtyneet. Itse kasvatettu laventeli näyttää kuolleelta. Timjami taisi menehtyä vasta keväällä. Mutta itse kitkiessä vetäisin vahingossa poikki alppikärhön. Kylläpä otti päähän. Vähän liian tehokasta toimintaa. Kaikkea pitää opetella kantapään kautta.


Talvi on tehnyt monien pihalla kovin suurtakin tuhoa. Se on aina kurjaa, kun menetykset ovat rakkaita itselle tai laajuudeltaan suuria. Meidän pihalta on kokonaan kadonneet bellikset, jotka usein ovat tähän aikaan jo kukkineet siellä täällä. Parsa on kadonnut. Kaikkea muita menetyksiä en tiedä vielä, joistakin kasveista odotan vielä merkkiä. Japaninsara kuoli, mutta se olikin tehnyt pienet poikaset, jotka saattavat vielä nousta kasvuun, vaikka ovatkin vielä kovin pieniä.

Meillä on etupiha kuivempaa aluetta kuin takapiha ja siellä taas on moni kasvi selvinnyt. Kuivemmat penkit olivat varmaan etu. En tiedä, oliko sillä mitään väliä, että varsinkin etupihan penkkeihin haravoin paljon lehtiä kasvien peitoksi. Takapihalla en vastaavaa tehnyt.

Sen sijaan voikukka, elämänlanka, vuohenputki, maitohorsma ja korte voivat erittäin hyvin. Ja juolavehnä kukoistaa. Eivätkä kotilotkaan mitenkään vähissä ole.

6 kommenttia:

  1. Bellikset meni meilläkin kaikki. Nurmikon valkoiset ei harmita, mutta kukkapenkkine punaiset harmittaa sillä ne oli saatu mummoltani jota ei enää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesti kyllä minulla kauan tajuta, että mitä puuttuu. Bellikset nimittäin vaeltelivat vähän joka paikkaan.
      Harmi noita sinun punaisia belliksiäsi.

      Poista
  2. Nyt on vielä nähtävissä ihania vihreän sävyjä, myöhemmin kaikki muuttuu tasaisemmaksi. Harmi, etteivät rikkaruohot kärsineet yhtään talvimärkyydestä. Minullakin on kadonnut suuri osa tulppaaneista ja monia muitakin kavereita olen menettänyt. Talvisuojattu syyshortensiakin on tainnut menehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä vielä omasta syyshortensiastani. Sekin saattaa olla menetettyjen joukossa.
      Aika monet kestävät kasvit ovat mennyttä.

      Poista
  3. Ihana heleä vihreys tosiaan ja sateen tuoma raikas tuoksu!

    Meilläkin oheiskasvit menestyivän viime talven roudassa ja pakkasessa erinomaisesti, mutta paljon tuli menetyksiäkin! Eikö se pakkanen niitä kotiloita tappanut sitten ollenkaan vaikkei luntakaan juurikaan ollut, pah! Olisi luullut että niin kävisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiloillakin on keinonsa. Ja varmasti se, mikä suojaa kasveja talvituhoilta, suojaa kotiloiltakin.

      Heleää on sekä ihanan vihreää.

      Poista