sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Äkämäpunkkeja ja muita vitsauksia

Kylläpä tuntuu taas, jopa ihan sormissa, tämän päiväiset urakat. Eilen oli täydellisen lämmin ilma, joka meni minulta aika ohi. Tänään tihkusateisena päivänä ehdin aamulla kuvailla vähän kukkia, kunnes aloin takapihalla tekemään suunnitelmia takapihalle tulevaa kasvimaata varten. Tätä varten kaksi mustaviinimarjapuskaa täytyy siirtää. Ja samalla huomasin, että  äkämäpunkit ovat olleet asialla.
(Tarinan kuvitus on etupihan kuivan ja lämpimämmän alueen kukista, jotka kuvattu, kun aurinko vähän pilkahti. Kuvien kasvit eivät ole vitsauksia.)

Vaaleat taitavat olla Miss Vain - krookuksia. Muiden nimiä en nyt muista.
Siinä sitten tihkusateessa piti viritellä (pallogrilliin) tulia, että saan punkit tapettua. Käry oli sen verran mahtava tuoreista oksista, että oli pakko illalla pestä myös ulkovaatteet, kun haju tuskin olisi lähtenyt tuulettamalla. Joistain oksista nappasin vain viottuneet nuput, jos niitä oli enemmän, leikkasin koko oksan. Toivottavasti ne punkit ovat nyt tuhottu.

Pikkuiset krookukset ja minilumikello.
Tuho-operaation jälkeen vasta pääsin hommiin, mutta vanhempien istutuslaatikoiden mullat olivatkin vielä osittain jäässä. Jään kanssa en lähde taistelemaan. Kaivoin pois siirtoa vaativat puskat, ja savessakin törmäsin osittain jäähän. Tämän operaation jälkeen jaksoin hädin tuskin nostaa lapiota tai saappaitani: savimaa (jota ei ole paranneltu) tarttuu todella tiukasta ja painavasti lapioon ja saappaisiin. Oli pakko välillä käydä vesiletkulla putsailemassa työkalut ja saappaat.

Samat kasvit auringossa vastavaloon toisesta suunnasta.
Tulevan kasvimaan alueen vieressä on toinen projekti: mansikat pois ja kahden perennapenkin yhdistäminen yhdeksi suureksi siten, että entinen mansikkamaa muuttuu perennapenkiksi. Homma näyttää ja kuulostaa ihan helpolta. Mutta joko meidän tai naapurin pihalle on joku joskus istuttanut hyvin leviävää vattupuskaa, joka on meidän rajallamme ja orapihlaja-aidan seassa. Mikä riesa. Aina sitä jää ja se ei tykkää kasvaa juuri missään muualla. Jos sallisi sen viihtyvän tuolla, sen sadon kerääminen on pikkasen piikkistä.

Tämän pihan ekat krookukset alkavat olla tiensä päässä. Ja aina näitä sinivuokko kuvia. Skillat nousevat vauhdilla.
Samalla löytyy paljon lehtokotiloita. Ja myös riesan elämänlangan tai karhunköynnöksen juuria. Niitä juuria on järkyttävän määrä. Ja niitä juuri kerätessä mietin, että on kyllä todella, todella pöljää tehdä tuollaiselle alueelle perennapenkkiä. Kukaan muu ei varmaan olisi niin tyhmä. Mutta vaihtoehdot ovat kuitenkin tylsät. Joko asvaltti koko pihalle. Tai villinä versovat orapihlaja-vattu-elämänlankapöheikkö muutamilla muilla rikkakasveilla.


Lopputulos on kuitenkin sellainen, että nyt tuntuu samalta, kuin jonkun jumpan jälkeen. Tosin sormiin sattuu siten, että tietää kiskoneensa juuria. Ja nenässä haisee yhä savu, vaikka kukaan muu ei perheestä sitä enää haistakaan. Päivän asu kuva olisi ollut tänään upea: kauhtuneet vanhat vaatteet yltä päältä savessa.

Jos ensi syksynä muistaisin, että pienet kasvit voivat jäädä tulppaanien lehtien taakse. Toisaalta näitäkin katselen aika paljon suoraan ylhäältä.

8 kommenttia:

  1. Mitä jos alueen perustaa niin että kattaa ensin kaiken maatuvalla aineella kuten oikein paksulla kerroksella pahvia ja sitten uutta multaa päälle? Kuolisko ei toivotut kasvit? Vadelma on kyllä todella sitkeä jos sattuu olemaan kovin leviävää sorttia. Elämänlangasta puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tuota elämänlankariesaa niin paljon, että se luikertelee aina jostain takaisin. Enemmin tai myöhemmin. Olen siis pari penkkiä jo perustanut kaiken maailman pahvein. Ja kitkeä saa. Sen juuristokin on köynnösmäinen, voi luikerrella maan alla metrejä. Pääjuuri on rusehtava jossain, ja siitä lähtee sellaisia vaaleita pitkiä, paksuja ja haaroittuvia juuria, ihan kuin suurkaupungin metrokartta. Ja metroreittien verran sitä juurakkoa löytyykin.
      Vadelma tulee niin helposti aina takaisin, naapurin puolelta. Ja elämänlankaa naapurin tai metsän puolelta. Taistelunsa kullakin.

      Poista
    2. Kuulostaa ihan yhtä kauhealta kuin peltovalvatti joka on meillä riesana. Ja jos jää sentinkin pala juurta maahan niin siitä lähtee mnta uutta alkua taas kasvamaan.

      Poista
    3. Se on kostean savimaan riesa. Jos on tarpeeksi kuivaa, ei elämänlangalla ole enää kivaa.

      Poista
  2. Hävitin viime vuonna viimeisetkin mustaherukat, sillä nyppimälläkään en niistä äkämäpunkkia pois saanut. En muista mitä herukan lajiketta ne olivat, mutta pari vuotta sitten istutin toiseen paikkaan Pohjanjättiä, jonka sanottiin olevan vähemmän altis äkämälle. Toivotaan asian olevan niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan tässä olla, että äkämäpunkki ei häviä, ellei koko naapurusto hävitä äkämää samaan aikaan.
      Täytyy pitää mielessä tuo Pohjanjätti.

      Poista
  3. Meidän pitäisi kyllä ehdottomasti joskus hankkia krookuksia pihaan, ne ovat niin KAUNIITA! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen krookuksia, tuovat väriä. Ja niitäkin kannattaa kerralla laittaa useampia lajeja, jos haluaa kukinnan olevan pitkä.

      Poista