torstai 7. huhtikuuta 2016

Kohti unelmia

En osaa nyt pysytellä blogista pois. Pitää raportoida tänne kaikkea sitä, mitä perhe ei ehkä ymmärrä.

Eilen en nähnyt mielestäni merkkiäkään istuttamistani kerrotuista puistolumikelloista. Tänään näin jo ikkunasta valkovihreää siinä, missä eilen en nähnyt mitään. Ehkä joku ruskea lehti peitti eilen näkymää. En tiedä, onko tämä ainoa siitä 10 kpl joukosta, jotka istutin. Jokainen kukkiva lumikello on kuitenkin aina plussaa.


Eilen ei kuitenkaan ollut merkkiäkään keltaisesta. Ja tänään oli esillä yksi talventähti, vieressä puskee mullasta toinen. Muista 8 kappaleesta ei ole tietoakaan. Mutta nämäkin ovat niin alttiita kuivumisille, että olen jo iloinen noista 2 kpl:sta.


Innostuin puutarhasta noin 5 vuotta sitten. Lainasin perennakirjoja ja ihastuin ihan hurjasti sinivaleunikkoon. Luin, että sen kasvatus on vaativaa, joten ajattelin, että se ei siis sovi minun pihaani tai puutarhaani. Eilen tajusin Suvikumpua lukiessani, että minä olen istuttanut viime vuonna sinivaleunikoita pihaan. Ja jos oikein tulkitsen, tässä se on herännyt henkiin. Ja toinen kappale toisessa penkissä. Ehkä yksi kolmesta on kadonnut talven aikana, mutta minulla on mahdollisuus nähdä omassa pihassani kesällä sinivaleunikko! Siis toivottavasti kukkivana.

 
Myös ruusuherukka sekä viime vuonna istutettu rusokirsikka näyttävät olevan hengissä. Nämä tuntuvat ihan unelmien täyttymyksiltä, sillä olen arkaillut aika paljon puiden istuttamisia. Minulla on nyt vaikka miten paljon ideoita puutarhaan. Sellaisia, joiden toteuttamiseen en jostain syystä ollut aiemmin valmis.
 
Kuvassa ruusuherukan oksa
Samalla tuntuu ihmeelliseltä, että myös jossain muissa elämänalueilla otan askelia kohti pitkäaikaisia haaveita. On tästä keski-ikäistymisestä siis jotain hyötyä. Ehkä vihdoin uskaltaa kaataa sisältään jotain kummia esteitä haaveiden tieltä.
 
Muille ei ehkä sinivaleunikon alku edusta juuri mitään, minulle se edustaa juuri tänään vaikka mitä.

10 kommenttia:

  1. Penkeistä esiintyöntyvät ja lähes samantien kukkansa aukaisevat kevätkukkijat tuntuvat, kuin sanovan. Hei selvisin talvesta voittajana ja nyt tervehdin sinua kukinnallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkin tosi yllättynyt (siis iloisesti), kun talventähti nousi heti reippaana kukkimaan. Aikaiset kevätkukkijat kyllä pelastavat tämän vuodenajan, kun perennapenkit näyttävät muuten aika hurjilta.

      Poista
  2. Ihana kirjoitus. Hyvältä kuulostaa, että unelmasi toteutuvat! Aivan fantastista. Ehkä tänä keväänä näet rusokirsikkasi kukkivan ja kiität itseäsi kun uskalsit sen istuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä olen tyytyväinen, että tekee kokeiluja, joita aiemmin ei olisi jostain syystä tehnyt.

      Poista
  3. Kaikkien pienien ihmeiden näkeminen pihalla saa kyllä sydämen sykkimään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä saa. On ihanaa nähdä kaikkia kasveja pitkän tauon jälkeen.

      Poista
  4. Sielunkumppani täällä hei! Tunnistan niin itseni kirjoituksistasi. Minäkin iloitsen niistä muutamista pienistä ihmeistä, joita kevät nostattaa pikkuiseen puutarhaani, vaikka muu perhe välillä pyörittelee silmiään intoilulleni. Jäänpä vakilukijaksi seuraamaan, mitä tiluksillasi tapahtuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tulit. Olenkin jo seuraillut instakuviasi.

      Poista