Jihuu!

Nyt se aarre, ainoa kirjopikarililja, uskalsi avautua. Toiveissa on siis, että nämä kuitenkin voisivat menestyä. Olen tämän sukulaisia koittanut istuttaa, mutta varmaan liian kuivaan paikkaan. Nyt sitten seuraavaksi tiedän, mihin kirjopikarililjoja kannattaa laittaa.

Kevät etenee hitaasti, vaikka kaikkein lämpimimmällä paikalla onkin vehreää.

Syksyllä heidät siirretään vähän kauemmaksi talosta. Penkistä pilkottaa parsaakin, ei vielä korjuukuntoista, mutta kuitenkin. Tänä vuonna siis pitänee ostaa lisää parsaa.

Aamuista päätellen yöt ovat vielä pelästyttäneet kasveja (ja ihmisiä). Pakkasyöt voisivat loppua. Tietäisi paremmin, että mitkä kasvit ovat hengissä ja mitkä ovat ihan oikeasti pelästyneet hengiltä.

Kohta toivottavasti yöpakkaset loppuvat.