Väriä

On tämä kevät ihmeellistä. On nykyisin muitakin värejä kuin valkoista. Kun kulkee lumettomassa kaupungissa, näkee paljon jo eri sävyjä, vaikka harmaa onkin joskus se pääväri. Kun saapuu kotipihaan, olen pari kertaa järkyttynyt kotipihan lumen määrästä. Kotona nimittäin näyttää siltä, että meillä on talvi.

Vaikka takapihalla on vielä ihan tarpeeksi lunta, mutta siellä näkyy myös muita värejä. Näin tämän pihan ensimmäiset lumikellot jo pari päivää sitten. Mutta en ole ikinä nähnyt niitä lumen alta paljastuvan täydessä kasvussa, mutta aivan kumollaan. Tosin jo mietin, että onko joku pupu tai naapurin kissa käynyt makaamassa ne kumoon. Tuossa kohtaa on meillä "lattialämmitys". Sillä kasvavat kakkakaivon vieressä. Jotenkin ne ovat vain kasvaneet, eivätkä porautuneet lumen läpi, niin kuin joskus. Aikamoinen mytty.

Onneksi vierestä tulee ihan oikein päin kasvavia lumikelloja.

Epäilen eläinten vierailuja meidän pihassa. Olen nähnyt koko talven aikana tässä erään jänön tai sen jälkiä tai papanoita. Tai voi kyseessä olla useampikin yksilö. Meidän talon lähellä kasvaa vanhoja krookuksia. Ne tulivat esiin lehtineen aika aikaisin. Mutta sitten ne lehdet katosivat parempiin suihin. Yksi yksilö lehtien sisällä jäi kuitenkin kokonaiseksi, vaikka kaikki muut jäivät vähän vajaiksi.

Onneksi tällä tontilla kasvaa eri paikoissa erilaisia krookuksia. Ei nämä tähän jää, jos minulta kysytään. Jos pupuilta kysytään, niin ne saattavat luulla krookusten sisältyvän ruokavalioonsa. Onneksi monin paikoin on lumettomampaa, joten luulen, että puput alkavat löytää jotain muutakin syötävää luonnosta.

Ja ne sinivuokot. Maaliskuun vikoina päivinä tämä yksilö oli jo värikäs, vaikka ei ihan auki. Nyt ensimmäisen rohkean sinivuokon kukka on ilahduttanut minua kovin. Olen pyllistellyt tämän lähellä jo monta kertaa kameran kanssa ja ilman, odottaen kaverinsa avautumista. Ei ole haitannut vaikka naapurin tontilla on samaan aikaan, näköetäisyydellä, vaihdettu auton renkaita tms juuri siellä suunnalla, mihin peppuni osoittaa. Joutuuhan niitä renkaitakin vaihtaessa vähän kumartelemaan. 

Joka kevät pitäisi piirtää aina uusia karttoja ensimmäisistä pälvipaikoista näiden ensimmäisten kukkijoiden takia. Ne ilahduttavat niin kovin lumen keskellä. Jos nimittäin joku luulee, että lumet ovat jostain kohtaan täysin pois, niin se ei koske kovin laajoja alueita.

Tuossa kuvassa se krookukseni ja kukkiva sinivuokko ja tämän pihan laajin lumeton alue (jos tietä ei lasketa). Minäkään en erota sinivuokkoa, mutta krookuksen näen, lähes selvästi.

Se on silti kevät.