Akut latauksessa

Tämä pääsiäinen on minun osaltani akkujen latausta. Talvi on vienyt kaikkinensa energiaa ja joka ikininen kevät huhti- tai toukokuussa valon lisääntynyt määrä alkaa heikentää yöuniani. Nyt tämä univaje yllätti jo huhtikuussa, joskus vasta toukokuussa. Kesäkuuhun mennessä olen tottunut taas nukkumaan, vaikka valoa jostain kajastaisikin. (Meillä on pimennysverhot, mutta minulle riittää se pikkainenkin valonkaje vaikka avaimenreiästä.)

Onneksi on kuitenkin kevät ja valo ja kukat. Siedän univajeenkin, kun on se kaikki muu ihana. Mutta siksi on istutettava joka vuosi lisää pikkuisia keväisiä ilonaiheita puutarhaan, jotta kukista voi nauttia mahdollisimman pitkään. Aikaisesta keväästä alkaen. Pidän ihan mahdottomasta alakuvan pienistä krookuksista. En enää muista, mitä lajiketta nämä ovat, mutta niiden pinta on kuin maalattu vesivärein. Haluaisin näitä lisää, jos vaan muistaisin lajikkeen.

Vaaleat jouluruusut olivat aivan kukintavalmiina lumen alla. Tässä kukkii se komein jouluruusu, joka on jaksanut kukkia useamman vuoden putkeen. Vierellään kasvaa kaksi muuta joulukukkana saatua jouluruusua, joissa on tänä vuonna (useamman vuoden ovat tuossa olleet) ekat kukkanuput. Osa havuista on yhä paikallaan..

Kevätkurjenmiekat ovat avautumisen jälkeen aina auki, vaikka viereiset krookukset jo menisivät iltalevolle.

Ikkunan alla, talon lämmössä voisi luulla, että on jo kevät pidemmällä. Mutta tämä näky on joka ikinen vuosi yhtä ihana. Vihreää, jossa voisi uida, jos olisi mini-ihminen. Vuokkojen ja skillojen seassa.

Skillameri on minulla itseasiassa sellainen pikkupuro. Pitää tehdä jonnekin muuallekin tätä puroa.

Meillä on kuitenkin vielä lunta, ei paljon, mutta on kuitenkin. Lähes kaikki kukkapenkit ovat vapautuneet lumesta, paitsi omenapuupenkkini (ei kuvassa), johon romahti jossain vaiheessa talvea aika kasa lunta autotallin katolta. Se sulaa hitaasti.

On ihan hyvä kävellä kukkapenkkien lähettyvillä  katse alhaalla. Yleisilme on muuten vielä kovin ruskea.